Mietteitä päiväkodista

Kello on 11.48, istun keittiön pöydän ääressä syöden lounasta, ikkunasta paistaa aurinko ja kirjoittelen rauhassa blogiani. On hiljaista ja rauhallista. HETKINEN, missä on pieni taaperoni? Hän nukkuu tyytyväisenä, aivan yksinään sängyssä päiväunia. Hän jatkoi uniaan, vaikka lähdin vierestä pois ja pian unta on jo takana 45min. Nämä on niitä hyviä ja iloisia päiviä, niitä päiviä kun uskoo kaiken vielä helpottavan 🙂
Oikeasti tahdoin puhua teille tänään päiväkodista. Minä olen ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi, joten tuli ajankohtaiseksi pistää myös päiväkoti hakemusta sisälle. Ensi sijaisesti haemme paikkaa allergia-ryhmästä, koska olisihan se nyt oikea osoite näin rajoittuneella ruokavaliolla. Valitettavasti sinne vain on ilmeisen haastavaa päästä, kuten toki varmaan kaikkialle muuallekin, kun on täyttä tai vielä täydempää. Allergia-ryhmän lisäksi täytyy kuitenkin määrittää, minne muualle lapsensa voisi haluta, jos saisi päättää. “Äää, en mihinkään?” –oli ajatukseni pitkään. Sitten soitin erääseen päiväkotiin ja haistelin päiväkodin johtajan fiiliksiä, jos sinne tulisi moniallerginen ja josko menisimme vaikka kasvokkainkin keskustelemaan (äiti saisi uskoa siihen, että hommat voisi toimia muuallakin, kuin allergia-ryhmässä). No, puhelinkeskustelu meni kutakuinkin näin: 
Minä: “Hei! Soittelen, kun minulla on tällainen moniallerginen lapsi ja jossain  kohti hoitoon laitto tulee ajankohtaiseksi.. Mitenhän teillä sujuisi hommat, jos teille tulisi lapsi joka voi syödä vain muutamaa juttua ja mm. murusia tai muiden lautasilta ei saisi päästä napsimaan?”

Päiväkodin johtaja: “
Hei. En minä oikein tiedä. Kai se omalla painollaan sitten jotenkin saataisiin menemään, jos täältä saisitte paikan. Ei meillä ikinä ole moniallergista ollut, mutta tuskin se sen kummempaa vaatisi.. Voitas katsoo sitten joskus jos tänne tulee niin jotain asioita.. Hankalalta kyllä kuulostaa.” 
Juu, tuonne emme menneet tutustumaan ja tämä äiti oli aika maahan painettu puhelun jälkeen. “Pitäisikö sittenkin jäädä vain kotiin, ollakin kotihoidontuella?” – ajatukset vilistivät päässäni. Päätin kuitenkin soittaa vielä toiseen päiväkotiin ja onneksi tein niin, koska sillä päiväkodinjohtajalla oli aivan eri ääni kellossa! 
Toisessa päiväkodissa pääsimme käymään ja juttelemaan keittiö-ihmisenkin kanssa! Päiväkodin johtaja myönsi suoraan, ettei heillä ole ikinä ollut moniallergista lasta ja käytännön asiat pitäisi sitten miettiä kunnolla kokoon palavereissa, mutta varmasti saataisiin hommat toimimaan ja Leon päivistä turvallisia. Päiväkodin johtaja sekä keittiön nainen olivat kumpikin hurjan mukavia ja tosissaan lupasivat, että jos Leo sinne menee niin kaikkensa tehdään hommien toimimisen vuoksi. Muutenkin se johtaja onnistui antamaan sellaisen kuvan, että heidän päiväkodissaan lapsista oikeasti halutaan pitää huolta ja lapsilla on siellä hyvä olla. Ja kyllä, tämä päiväkoti pääsi todellakin hakemukseemme 🙂 
Joten ilmeisesti päiväkodin johtajalla on suuri vaikutus siihen, kuinka hommat toimii. Ja ennen kaikkea siihen, kuinka vanhempi asiat kokee. Kuka sitä tietää, vaikka asiat sujuisivat kuin unelma siinäkin johon soitin ensimmäisenä, mutta ensivaikutelma ei luvannut minulle sellaista. Jos ymmärrätte?

Valitettava tosiasia kuitenkin on, että kaikki on täynnä. Jos työllistyminen/opintoni (tästä kuviosta toinen postaus lähiaikoina ;> ) venyisi syksyyn asti, niin mahdollisuudet haluamastaan paikasta tietenkin kasvaisi. Sen sijaan, jos jo keväällä tarvitsee paikkaa niin saattaa saada jostain aivan muualta. Ja se, jos mikä pelottaa tässä kohti!

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *