Sormiruokaa, ääk!
Minusta on kamalaa aloittaa jälleen kiinteiden syöminen tuon vauvan kanssa. Minulla kummittelee niin vahvana päässä se, kuinka kipeä tuo vauva on ollut kun on syöty. Ja kun lääkärin ohjeistuksen mukaan pitää aloittaa niillä edes jokseenkin sopivilla – mustikka, luumu, bataatti ja broileri. Joten vaihtoehdot ovat aika vähäiset! Ei siinä kamalasti aleta soveltamaan ja tarjota eri muodossa niitä ruokia. Vaan samoja soseita pitäisi aikalailla kaivella pakastimen lokeroista ja uskoa niiden sopivan nyt paremmin.
Voitte vain kuvitella, kuinka kurjaa on alkaa antaa kiinteitä ruokia syötäväksi, kun Leo on nukkunut viime yönä YHDELLÄ heräämisellä klo 18-06. Okei, uskon että tuolla vauvallakin on “univelkaa” ja nyt olon helpottaessa hän nukkuu pelkästään senkin takia. Mutta silti! Joten yhtään ei innostaisi aloittaa antamaan kiinteitä, kun näen mielessäni ne valvotut yöt ja itkevän lapsi paran. Mutta pakkohan se on- vauva kun ei ikuisesti elä pelkällä maidolla. Valitettavasti.
Lauantaina aloitimme luumusoseella. Ja voi sitä riemua, minkä sose aiheutti tuossa pojassa! Jos olisi ollut ylimääräisiä käsiä, niin olisin kuvannut. Hän oikein murahteli, kun hänen mielestään lusikka tuli liian hitaasti ja hihkui onnessaan saadessaan lusikan suuhun. Sitten keskittymiseni herpaantui ja Leo nappasi koko sosepussukan – kuin pieni ammattilainen hän tuikkasi sen suuhunsa ja puristi varmaan 1/3 pussista kerralla suuhunsa. Ja voi sitä riemua! Sitä iloa katsoessani ainoa ajatukseni oli, “voi kunpa nämä ruoka-aineet alkaisivat nyt sopimaan”.
Sunnuntaina vuorossa oli jotain uutta ja erilaista. Ihan minun mielenterveyteni vuoksi oli pakko lähteä kokeilemaan jotain muuta, kuin sitä tuttua ja vanhaa. Jotain muuta kuin soseita. Näinpä sitten syntyi broilerin jauhelihasta pötköjä, sormiruokaa. Tovin jos toisenkin jouduin keräämään rohkeutta, että uskalsin edes ajatella asiaa. Minusta sormiruokailu kun on hyvinkin pelottavaa. Lopulta rohkenin paistaa kanapötköt ja jopa antaa Leon niitä maistella. Näihin meidän kanapötköihinhän ei ymmärrettävästi tullut yhtään mitään muuta, kuin sitä broilerin jauhelihaa. Todellisuudessahan näihin voisi pistää mukaan esim. porkkanaraastetta, mausteita jne. Meillä ne ei vain ole vielä ajankohtaisia. Mutta hyvän näköisiä näistä näinkin tuli!
Ja hyvin tuntui maistuvan Leollekin! Hienosti osasi kakoa isoja paloja pois tarvittaessa. Kummastellen maisteli, että mikäs ihme se tämä on. Kovasti pyöritteli pötköä käsissään ja pöydällä, imeskeli, kakoi, imeskeli lisää, napsi palasia pöydältä. Upeasti sujunut ensi kosketus sormiruokailuun (tai no, on Leo päässyt aikaisemmin kokeilemaan maissinaksua!).