TUURI JA ÄHTÄRI allergisen lapsen kanssa

Reissuun lähteminen on aina hiukan jännittävää, mutta laajat allergiat ja muut tuovat aina oman lisänsä matkustamiseen. Me päätimme olla tänä kesänä rohkeita ja lähteä kahden yön reissuun n. 300km päähän kotoa. Se oli kiistatta pisin reissu, jonka olemme tehneet Leon allergioiden ja muiden laajuden selvittyä. Leon ollessa alle vuoden ikäinen kävimme Italiassa; silloin mentiin pitkälti korvikkeella ja ei oikeastaan tiedetty vielä tulevasta mitään, joten reissuun lähteminen oli kohtuullisen helppoa. Nyt kuitenkin reissuun lähtö vaatii etukäteisvalmistelua paljon enemmän ja tällainen reissu tuotti paljon miettimistä.

ETUKÄTEISVALMISTELUT

Kuten aina meidän lähtiessä reissuun, niin pakattavaa tavaraa on paljon; se alkaa lääkkeistä, etenee lakanoihin ja päättyy uimapukuihin. Ensin mietitään, että lääkkeitä on riittävästi ja hiukan ylikin; ikinä ei voi tietää, jos matka venyy syystä tai toisesta. Seuraavana mietitään, että onko pyöritelty tarpeeksi lihapullia sekä leivottu rieskaa, onko muroja yli matkan tarpeen ja kaupasta haetaan vielä näkkärit, pensasmustikat sekä soseet mukaan. Haluan olla varma, että lapselleni on ruokaa mukana eikä minun tarvitse juosta paniikissa kaupassa etsimässä niitä vähiä sopivia ruokia. Majoituimme paikkaan, jossa oli toivottavaa olla omat lakanat mukana ja ilman erillistä pyyntöäkin ne todennäköisesti olisi jälleen otettu mukaan. Kun kassiin on pakattu lääkkeet, ruoat ja omat lakanat, niin aletaan miettiä tavallisia käyttövaatteita sekä uimapukuja.

Pakkaamisten lisäksi toki ollaan yhteydessä majoituspaikkaan, mm. jääkaapin osalta ja erilaisiin ravintoloihin selvitellen saisiko Leo jostakin ruokaa reissun aikana.

MATKALLA

Leo nukkui jälleen matkasta suunnilleen puolet ja toisen puolikkaan hän katseli maisemia sekä höpötteli iloisesti. Varsinkin menomatka oli todella helppo; takaisinpäin matka toi mukanaan enemmän kyllästymistä matkustamiseen sekä lukemattomia vessahätiä. Mutta pakko sanoa, että pääsimme todella helpolla matkustamisen kanssa.

Molempiin suuntiin pysähdyimme Kiskokabinetti -nimisellä Shell-huoltoasemalla. Siellä asiakaspalvelu oli ystävällistä; Leon lounaat lämmitettiin mukisematta ja äiti sai molempiin suuntiin sieltä syötävää kohtuulliseen huoltoasema-hintaan. Siellä oli Leolle touhuttavaa, joten hienosti tuli jaloittelut hoidettua kiipeillen, liukuen liukumäkeä, tutkaillen vanhaa junaa ja hyppien trampoliinillä.

KOSKI-TUURIN KAMMARIT

Kuulin keväällä työkaveriltani Koski-Tuurin kammarit nimisestä maatilamajoituksesta ja kiinnostukseni heräsi heti. Hän mainosti, kuinka siellä pääsee ihmettelemään maatilan eläimiä ja kuinka se on aivan Tuurin kaupan vieressä. Hän kehui sitä maasta taivaisiin, joten vähemmästäkin herää mielenkiinto. Googletin ja tutkailin heidän sivujaan, kunnes päädyin soittamaan ja kyselemään, että olisiko kesällä vielä tilaa. Silloin olin hyvissä ajoin ja pääsin aika kivasti vielä valitsemaan ajankohtaa, jolloin tahdomme olla ja mihin huoneeseen tahdomme majoittua.

Minun kuviini eivät ole nyt osuneet lampaat, koira, kissa, kanat eikä lehmä, jotka kaikki näimme tuolla reissulla. Leo rakastui kissaan ja itki useamman kerran, kun kissa lähti säikähtäneenä omille teilleen eikä jäänyt hänen kanssaan leikkimään. Onneksi koira oli leppoisa tapaus, jonka kanssa onnistui halia ja jota sai hyvin rauhassa paijata. Lehmää käytiin ihmettelemässä, kun sitä lypsettiin. Lampaat olivat koko aika ulkona ja niitä käytiin myös ihmettelemässä monet kerrat. Leon mielestä yksi paikan kohokohdista oli tikkataulu, kun äiti taas sanoisi kohokohdaksi rantasaunan. Paikka kuitenkin tarjosi meille kaikenlaista aktiviteettiä iltaisin ja aamuisin, ennen kuin lähdimme aina reissuun Tuuri -kauppaan sekä Ähtäriin.

Siellä oli myös jääkaappi, johon saimme kaikki Leon kylmää vaativat eväät säilytykseen ja uskon, että pakastinkin olisi onnistunut tarvittaessa. Paikan emäntä oli aivan ihana, ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen ihminen; aidompaa saanee etsiä. Toisaalta tuollaisessa paikassa tuskin muunlainen voisikaan olla. Hän toi siihen paikkaan oman osansa ja Leo oli aivan myyty tästä naisesta.

Kurkkaa myös:

Koski-Tuurin kammarit nettisivut

Koski-Tuurin kammarit FB-sivu

TUURIN KYLÄKAUPPA

Kyläkauppa oli todellakin suuri. Olen ajatellut, että se on suuri, mutta silti se pääsi yllättämään. Siellä oli valtavasti ihmisiä ja se todennäköisesti oli osaltaan tekemässä meidän molempien oloa huonoksi; varmaan aika kova määrä hajusteita ja vaikka mitä leijaili ilmassa. Mutta vatsat meni sekaisin, päätä särki sekä vatsakivut ilmestyivät siellä kierrellessä. Sieltä tuli kuitenkin tehtyä pieniä ostoksia mm. paketti legoja, palapeli sekä sukat. Mitään sen suurempaa ei löytynyt, koska millekään ei varsinaisesti ollut tarvetta, kunhan kierreltiin.

Tuurissa oli paljon koettavaa ja paljon lisääkin aikaa siellä olisi saanut menemään. Kaupan toisesta reunasta löytyi iso leikkipaikka, jossa Leo olisi viettänyt aikaa todennäköisesti vaikka kuinka kauan. Se oli suuri; toisaalta koko kauppa oli suuri, joten kai sinne kuuluu suuri leikkipaikkakin.

Koimme myös jotain upeaa, kun Tuurin kyläkaupasta löytyi pensasmustikkaa, päärynäsosetta sekä tattarinäkkäriä. Kolme meillä käytössä olevaa tuotetta, joilla taltuttaa Leon nälkä keskenkaiken! Olimme jättäneet omat ruoat majoituspaikalle, mutta nälkä pääsi yllättämään keskenkaiken. Ja tämä äiti itki melkein ilosta, kun tajusi ruokavalion sisältävän jo niin normaaleja ruoka-aineita, että ne olivat ostettavissa kaikki yhdestä kaupasta.

Tuurista emme onnistuneet saamaan Leolle ruokaa; lohi ja parsakaali oli liian vaikeita toteuttaa. Lämminsavulohi olisi onnistunut, mutta emme uskaltaneet alkaa sitä kokeilemaan reissun päällä. Savustetut tuotteet ovat kuitenkin mm. histamiinin vapauttajien listalla jne. Joten sieltä emme ruokaa saaneet, vaikka olin hyvissä ajoin liikenteessä. Sen kuvan sain, että moneen ruokavalioon pystyvät, mutta meidän lohi ja parsakaali oli vaan liikaa.

MILJOONATIVOLI

Tuurissa oli tivoli, jossa alle 13-vuotiaat pyörivät laitteissa ilmaiseksi ja itsellekin olin saanut lipun. Maanantaina kävimme yhdessä pyörimässä laitteissa ja tiistaina Leo kävi vielä muutamassa yksinään. Siellä oli hurjasti ihmisiä, mutta se kuuluu asiaan tuollaisessa paikassa. Leo jaksoi kuitenkin hienosti jonottaa useampaan laitteeseen.

ÄHTÄRIN ELÄINPUISTO

Olen kuullut paljon kehuja Ähtärin eläinpuistosta ja on kyllä kehujen veroinen paikka. Se kaikki metsämaisema siellä, ihanat kävelyreitit, eläinten aitaukset jne. Pakko sanoa, että jotenkin kaikkinensa ihanampi paikka, kuin esim. Korkeasaari. Minun mielestäni.

Jotenkin pidin itsestäänselvänä, ettei Ähtärin eläinpuiston kaltaisesta paikasta onnistuisi saada Leolle ruokaa, joten en sieltä edes ennakkoon kysellyt. Maanantaina kuitenkin, kun varmistui, ettemme saa ruokaa Tuurista, niin päätin laittaa Ähtäriin vielä viestiä asian tiimoilta. Eli vajaa 24h ennen sinne menoa! Sieltä tuli myöhään illalla viestiä, että hotelli Mesikämmenessä onnistuu. Tässä kohti en ollut uskoa sitä todeksi, mutta näin se vain oli. Leo todellakin sai Ähtäristä lounaan ja oikein sopivan sekä maittavan. Kiitos heille! Tällä kokemuksella voin ainoastaan suositella.

LOPPUUN VIELÄ

Leo tarvitsi reissussa ylimääräistä avaavaa astmalääkettä, todennäköisesti ihan vain eläinten vuoksi. Määrät eivät kuitekaan olleet mitään kovin suuria, mutta olihan siinä eroa arkeen. Matkat molempiin suuntiin sujuivat hienosti ja hyvin voisin lähteä koska tahansa uudelleen tuollaiselle n. 300km suuntaansa reissulle. Nautimme olostamme, näimme ja koimme paljon sekä todellakin iloitsimme reissustamme. Raskastakin se toki oli; kotiin päästyä Leolla särki kaikkia paikkoja, joten ilmeisesti ei osannut oikein paikantaa tuntemuksiaan. Mutta Leo on sitä mieltä, että reissu oli huippu ja sujui!

sairaudet allergia lapsen-astma
Kommentit (1)
  1. Oi näyttää ja kuulostaapa kivalta teidän reissu. 🙂 Mutta mihin isän kuvat ovat unohtuneet tältä perhematkalta?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *