TÄHYSTYS; äiti ei ehkä olekaan hullu!

Leolla oli tähystysaika Tampereella perjantai-aamuna klo 7.20 ja olimme hyvissä ajoin Mehiläisen oven takana odottelemassa. Tähystämään tullut lääkäri tuli klo 7.10 ja nappasi meidät alaovelta mukaansa. Leo sai leikkiä hetken; tähystyksen tekevä lääkäri vaihtoi muutamia sanoja, anestesialääkäri kävi kertomassa asioita hetken, samoin anestesiahoitaja kävi tervehtimässä, hoitaja toi esitietolomakkeen, kaikki tapaamamme ihmiset olivat hurjan mukavia. Varsinkin anestesialääkäri teki upeasti tuttavuutta Leon kanssa ja selitti nukkumisasiaa aivan todella ihanasti sekä lapsentasoisesti <3 
Leo nukutettiin maskilla ja hän sai nukahtaa syliini. Vaikka tämä oli kolmas maskinukutus Leolla, niin  kyllä se edelleen vain kirpaisee tätä äitiä. Leo ainakin sätkii ja taistelee aikansa unta vastaan. Lopulta silmät pyörähtää päässä ja jää hiukan raolleen, Leo rauhoittuu ja nostetaan tutkimuspöydälle. Siinä kohti vanhemmat ajetaan pois ja päästetään lääkärit toimimaan. Toimenpide kesti aikalailla puolituntia, mutta pakko todeta että siinä kohti odottavan aika on ihan todella pitkä! 
Lopulta lääkäri tuli kertomaan sen, mitä silmämääräisesti oli nähnyt; ruokatorvessa oli jonkinlaista sameutta, josta jäädään odottamaan koepala-vastauksia, ruokatorven läppä oli hiukan löysä ja ohutsuolen alkupäässä allergikolle tyypillistä nukkaa. Nyt seuraavaksi sitten odotamme patologin vastauksia ja jännitämme, että näkyykö siellä yhtään mitään, mikä selittäisi Leon oireilua. 

Hetkeä myöhemmin hoitaja tuli kertomaan, että Leo heräilee ja tuumasi “sen ehkä pystytte kuulemaankin”. Heräily otti todella koville; itkua, limaa, yskää ja kunnon tärinää. Se ei tahtonut laantua, joten lopulta kanyylin kautta laitettiin kipulääkettä, joka sitten auttoi nopeasti. Leo sai sen turvin jatkaa vielä hetken uniaan ja herätä vähän helpommalla ololla. Tärinää, limaisuutta ja yskäisyyttä oli toki vielä jonkin verran jäljellä. Kotiutus tapahtui ihanan nopeasti ja n. klo 9.30 olimme jo kotimatkalla. Kotimatka meni pääasiassa nukkuessa ja ilman oksennuksia selvisimme. 
Ilta meni pääasiassa pötkötellessä, ruoan maistuessa aika heikosti, lämmön kohotessa ja lähinnä tosiaan nuokkuessa. Lämpö ei kuitenkaan kohonnut kovin korkeaksi vaan jäätiin alle 38 asteeseen, joten kovin huolissaan en osannut olla. Tänä aamuna lämpöä ei enää ollut ja Leo on jo jaksanut touhuillakin aika aktiivisesti. Ruoka maistuu tavallista heikommin, mutta kenties toimenpide on ärsyttänyt kurkkua tms ja sen vuoksi ei tahdo maistua. Uskoisin tämänkin olevan ihan normaalia kyseisen toimenpiteen jälkeen. 
Nyt tosiaan voimme vain odotella tuloksia ja lähinnä toivoa, että ne antaisivat jotain vastauksia 🙂 Papereihin lääkäri kirjasi diagnoosiksi refluksitaudin. Joten pakko se on tässä kohti hyväksyä, että se sieltä ainakin löytyi. Ja toinen diagnoosi paperilla oli suolistoperäinen allergia, kysymysmerkillä varustettuna. En tiedä miksi, mutta uskoisin, että tämän diagnoosin kohdalla odotellaan niitä patologin vastauksia; eli onko tämä suolistoperäistä allergiaa vai kenties jotain muuta. Voin kuvitella itseni tuntien, että piinaavat 2-3vkoa on edessä. 
Itselle kuitenkin iski eilen semmonen omanlaisensa helpotus; en ole tulossa hulluksi. En ole kuvitellut kaikkea. Vihdoin jossain näkyi jotain ja päästään kenties eteenpäin tässä meidän kulkemallamme tiellä.
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *