Olenko huono äiti?

Olen täälläkin jakanut joitakin kommentteja, joita olen saanut tämän 1v 9kk aikana. Otetaan menneen äitienpäivän kunniaksi pieni kurkkaus niihin lauseisiin, jotka jäävät pyörimään mieleen ja jotka ovat aiheuttaneet pahaa mieltä. Toivon tällä postauksella herätteleväni lukijoita siihen, ettei kaikkea välttämättä tarvitse aina lausua ääneen.

“Olet huono äiti”

“Sulla on vaan yksi lapsi, et sä voi olla väsynyt”

“Teillä on vaan allergiaa”

 “Olet huono äiti, kun et imetä”

“Olet laiska äiti kun ruokit pullosta”

“Ei allergiat nyt niin vaikeita voi olla. Senku oot antamatta 

niitä muutamia juttuja jotka eivät sovi!”

“Yrittäisit edes” 

“Sun lapsellas on paha olla kun se noin huutaa” 

“No ei kai sillä niin väliä ole, ei tuo vauva siihen kuole vaikka jonkun

murusen jostain saisi! Kivempi lapsuus olisi kun saisi vapaammin tutkia!”

Ja näitähän löytyisi varmasti paljon lisää, kun kaivelisi muistinsa kätköjä menneeltä ajalta. Nämä ovat kuitenkin ehkä ne kaikista eniten satuttaneet ja ne jotka ovat jääneet eniten päähän pyörimään. 

Kun joku tulee kertomaan sinulle, ettet voi olla väsynyt yhden lapsen äitinä ja mietit omassa päässäsi vain “En kai sitten”. Illalla itket yksinäsi, koska ihmiset eivät ymmärrä. Yön pimeinä tunteita mietit tuota kommenttia hiukan lisää, kun ravaat jälleen keittiön ja eteisen väliä hytkyttäen itkevää lasta. Yö etenee, lapsi nukkuu, kunhan itse olet vähintään istuvassa asennossa ja muistat hytkyttää lasta. Ne minuutit tai tunnit, jotka nukut, niin olet jo tottunut nukkumaan puoli-istuvassa asennossa, lapsi sylissäsi. Näin jälkikäteen voit todeta, että tuon kommentin aikoihin hyvin vähä unisia öitä oli takanapäin aikalailla 90kpl. 

Jollekin meidän taipaleemme on vain allergiaa. Minulle se kuitenkin on paljon. Niinhän sitä sanotaan, että ne omat asiat ovat aina isoimpia. Minulle tämä allergia on kivulias lapsi, valvottuja öitä, väsymystä, tuskasta itkevä lapsi, tuskaa epäsopivien ruokien maailmassa, huolta, sydän joka pakahtuu tuskasta kun ei voi mitenkään auttaa omaa pientään, kaatuvia ruoka-aineita.. Maitoallerginen voi jättää maidon pois ja se siitä, vilja-allerginen jättää viljat pois ja se on siinä – näin yleistäen. On kuitenkin aivan eri asia, kun lapsi reagoikin aivan kaikkeen; hiekkaan, pöydän alta napattuun leivän muruseen, koirataloudessa käyneen äidin vaatteisiin ja paistetun kananmunan nuolaisuun. Tiedän, ettei lapseni kuole näihin allergioihin, mutta tiedän myös että lapseni kärsii näiden vuoksi aivan liian paljon. 

Imettämisestä sain kuulla yllättävän monta kommenttia. Ennen lasta kuvittelin, että imettäminen on oma valintani ja sitä kunnioitetaan. Sen sijaan, kun ruokin lastani pullosta minulle tultiin pariinkin otteeseen sanomaan “Rintamaito olisi niin paljon parempaa tuon ikäiselle. Miksi ihmeessä annat pullosta?” tai “Pullosta ruokkiminen on kyllä pelkkää äidin laiskuutta!”. Minulla ei maito lähtenyt nousemaan sekä sen jälkeen väsymys ja kipeä lapsi vaativat omat veronsa. Silti väitän antaneeni kaikkeni sille, että 4,5kk menimme osittaisimetyksellä. Me olimme ihokontaktissa, huudatin tuota lasta maitoa nostattamassa rinnalla, join imetysteetä, pumppasin ja vaikka mitä, mutta se kaikki ei riittänyt. Sen enempää minun ei kuitenkaan tarvitse selitellä, tiedän tehneeni parhaani. Imetys on upea asia, tärkeä asia, mahtava asia. Silti se on jokaisen OMA asia, imettääkö vaiko ei. Kenenkään ei tarvitse tulla kysymään, miksi joku ruokkii lastaan pullosta (jossa muuten hyvinkin voisi olla myös sitä rintamaitoa!). 

Vapun kohdalla kohtasin viimeisimmän kerran tämän “Yrittäisit edes” –kommentin, kun kyse oli munkeista. Sitä ennen olen tasaisesti siihen törmännyt. Yrittäisit edes saada aikaan munkkeja, yrittäisit edes imettää, yrittäisit edes tulla paikalle, yrittäisit edes nukkua, yrittäisit edes… Koko minun äitiyteni on ollut yhtä yrittämistä. Yritän lohduttaa kipua itkevää lasta parhaimmillaan 24/7, yritän keksiä lapselleni erilaisia syötäviä, yritän löytää lapselleni sopivia ruoka-aineita, yritän jaksaa olla hyvä äiti, yritän yritän ja yritän. On loukkaavaa kuulla, kuinka pitäisi aina olla yrittämässä jotain – annan sille yrittämiselle jo 100%! 

OLET HUONO ÄITI. Lause, jonka varmaan jokainen lukija ymmärtää loukkaavan jokaista äitiä. Sitä antaa aivan kaikkensa sen pienen rakkaan olennon tähden ja sitten joku tulee lausumaan “olet huono äiti”. Olen ollut huono äiti ruokkiessani lastani pullosta, viedessäni lapseni keskellä yötä päivystykseen ja antaessani lapseni katsoa televisiota.

Loppuun tahdon vielä todeta, että olen päättänyt olla noiden kommenttien yläpuolella. Aina ne satuttavat, mutta pääsen niistä yli, koska minulla on ihania ihmisiä ympärilläni, jotka muistuttavat todellisuudesta <3 Koen tehneeni kaikkeeni, olleeni lapselleni paras mahdollinen äiti, olleeni läsnä kun lapseni on tarvinnut äitiä, lohduttaneeni ja olleeni rakastava.

Tahdon muistuttaa, että jokainen meistä kokee asioita eri tavalla. Jokainen meistä tekee omia valintoja, omia päätöksiä. Aina kaikki ei ole kiinni halusta, viitsimisestä tai päätöksestä. Ollaan armollisia toisiamme kohtaan <3