Nälkä vai kivut?

Siinä vasta vaihtoehdot, joista kenenkään ei täytyisi joutua valitsemaan! Varsinkaan pienen ihmisen puolesta. Suoraan sanoen aivan kamalat vaihtoehdot ja jokainen varmaan tajuaa näiden kahden vaihtoehdon kamaluuden, kun edes hetken asiaa miettii. Vaihtoehto a) nälkä, jolloin taapero kertoo nälästään n. 5-15min välein tasaseen tahtiin ja jossain kohti se kertominen alkaa olla jo huutamista tai b) kivut, jotka valvottavat yöllä ja saavat koko taaperon itkemään tuskasta. Ei kovin hyvät vaihtoehdot, jos minulta kysytään!

Eilen päätin, että okei; me syödään enemmän pastaa päivällisellä ja oikeasti saadaan tuo lapsi kylläiseksi. Ehkä jopa vain kuvittelen sen oirehtivan! Pitkästä aikaa meillä oli kylläinen lapsi, joka ei koko iltaa huutanut “ham, ham”, vaan puuhasteli kaikkea ihan rauhassa ilman nälkää. Se fiilis, kun toisella oli hyvä olla. 
Illalla nukahdettiin vielä ihan ok, vaikka se veikin asteen verran pidempään kuin edellisinä iltoina. Pari tuntia myöhemmin alkoi piereskely, joka johti jossain kohti heräilyyn. Syliin hänet sai edes vähän rauhoittumaan, yölle osui taas ne pahimmat hetket kun itkettiin tuskissaan ja hiljalleen olon helpottaessa aamun lähestyessä Leo pystyi jo käydä kainalooni nukkumaan. Rehellisesti sanoen yö oli jälleen aika pitkä ja aikaa pohdiskella tätä kaikkea. 
Herää kysymys, missä on meidän turvaruoat? Ne, mitä voi antaa ihan rajattomasti? Edes yksi tällainen? Ei, meiltä ne puuttuvat. Meillä ei kestetä yhtään mitään. En edes voi ymmärtää, miten voi olla tilanne, jossa oikeasti ei vaan ole mitään mitä lapsi voisi syödä saamatta kipuja! Nyt taas ollaan kulkemassa kohti koko paketin romahtamista ja en tiedä millä estäisin sen?
Öljyt on pahoja. Viljat on pahoja. Liiallinen lihan määrä saa ummetuksen hirveäksi. Hedelmät oireilee ainakin naamalla, ehkä jossain määrin suolistollakin. Vihanneksista liki kaikki on pahoja. Korvikkeet ei sovi. Neocate Spoon ei sovi. Millä tätä lasta pitäisi aivan oikeasti ruokkia? Taas on pidemmän aikaa tasapainoteltu usean hiukka epäsopivan kanssa, jotta olisi tarjota sitä ruokaa tuolle lapselle, mutta selkeästi on taas merkit ilmassa oireiden kasvamisesta. Kenelläkään, ikinä, millonkaan, koskaan ollut samaa? Miten selvisitte, miten toimitte? Tai ollut kummin kaiman lapsella? Nyt kaikki ideat, tieto, kaikki otetaan vastaan.

P.s. Ruokaa lapseni saa ja se on laskettu lääkäreiden sekä ravintoterapeuttien kanssa teoriassa riittäväksi. Mutta ongelma on siinä ettei se kuitenkaan riitä lapsen itsensä mielestä eikä tämän äidin mielestä ja lisäksi sekään ei ole täysin sopivaa ruokaa.. 

Kommentit (6)
  1. Meillä… En ole vielä lastani oireettomaksi saanut. Tosin Hugolla ei ole nälkäkään,eikä hän kipujen takia halua syödä juuri koskaan, juuri mitään. Yöt menee kipuillessa, piereskellessä ja valvoessa. Minä siis valvon ja lapsi hyörii pyörii vastaansa… Avuton on olo ja väsynyt. Mutta siis et ole yksin!

    1. Voi ei, niin ikävää kuulla! 🙁 Teilläkään ei ilmeisesti ole löytynyt mitään mikä selittäisi yhtään mitään tai muutakaan? :/ Hurjasti voimia <3

  2. Kai te ootte allergiapolin potilaita jo tollasella taustalla? Jos ette, niin nopeesti lähetettä sinne. Lääkärin näihin pitäisi ottaa kantaa. Ootko facebookissa Allergialasten vertaistukiryhmässä? Entä onko käytössä joku laadukas maitohappobakteeri? Mites allergialääkitys?

    1. Olemme kiertäneet lääkäreitä läpi (päähoitosuhde yksityisellä ollut aikalailla 1,5v) ja nyt ensi viikolla suuntaamme Helsinkiin hakemaan apuja. Olen FB-ryhmässä, on allergialääke käytössä ja mhb vaihdellaan säännöllisesti lääkärin ohjeistuksien mukaan. Haluaisin vain löytää jonkun, jolla on ollut sama tilanne ja ehkä keksitty jotain sen tilanteen ratkaisemiseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *