Leon sairastelut

Leon sairastelut saivat jälleen jatkoa 23.11. päivän kunniaksi. Tänä vuonna tuli jo neljäs kerta, kun tauti osui kyseiseen päivään ja poika oli todella kipeä. Ensimmäisenä vuonna Leo sairasti ensimmäisen kuume-flunssansa ja se vei meidät lastenpolille. Toisena vuonna oli kuume + korvatulehdus; kyseisen päivän maissa putkitettiin korvat. Samaten kolmantena vuonna. Nyt neljäntenä vuonna tuolle lapselle suotiin vatsatauti sekä kuumeinen flunssa päällekkäin; olon ollen sen mukainen.

TÄNÄ VUONNA

Itse lähdin 22.11. kesken päivän töistä, koska vatsatauti alkoi. Tuolloin Leo oli käytännössä vielä täysin terve ja hyvinvoiva; ajattelin, että vihdoin katkeaa joka vuotinen sairastaminen. Ehei, kun seuraavana aamuna kuume oli noussut ja Leo ripuloi sekä oksensi. Oma tautini jäi kakkoseksi, vaikka itsellekin oli noussut kuume ja kurkussa valtava kaktus. Ja niin tuo lapsi sairasti neljännen kerran elämässään samaisena päivänä. Tuntuu hullulle, että se päivä näemmä vaan ollaan aina sairaaana. Yksi harvoja flunssia/vatsatauteja Leon elämässä, kun olemme pärjänneet kotona ja ei ole tarvinnut lainkaan lähteä lääkärissä käymään. Ehkä se on merkki kasvamisesta, kun taudit alkaa olla siedettäviä? Leon sairastelut on kuitenkin melkein aina ennen vaatinut lääkäriä, kun astmalääkkeet tai muut eivät enää riitä kotona ja hengitys käy vaikeaksi. Tällä kertaa ne kuitenkin riittivät.

TAUDIN JÄLKEEN

Nämä Leon sairastelut ovat ennenkin vaikuttaneet pitkällä aikavälillä ja siinä tämä ei ollut tälläkään kertaa poikkeus. Tauti kesti torstaista lauantaille/sunnuntaille niin, että sunnuntai oli jo kuumeeton päivä. Maanantaina pääsimme jo päiväkotiin sekä töihin, vaikka pidempi kantoiset jutut vielä painoikin siinä kohti. Refluksi villiintyi, hengitys oli hiukan rohisevaa aikansa ja poika oli kuin mikäkin vihainen pörriäinen. Olo oli kurja! Se kuitenkin tuntuu kuuluvan asiaan näillä suolisto-ongelmaisilla lapsilla, että toipuminen ottaa aikansa. Nyt alkaa jo viikkoa myöhemmin näkyä valoa tunnelin päässä; vadelma on karsittu pois ja refluksilääkitystä hiukka lisätty. Toivo vadelman takaisin saamisesta vielä elää, mutta katsotaan.

Sairasteluiden jälkeen riemu repesi, kun talvi tuli edes hetkeksi. Vietimme useamman päivän sisällä ja kun pääsimme vihdoin ulos, niin siellä oli lunta ja pakkasta. Leo oli aivan innoissaan; joka kohtaan pysähdyttiin tekemään lumienkeleitä ja lumipalloja olisi tahdottu tehdä, mutta eihän se onnistunut pakkaslumesta. Talven tulo kuitenkin helpotti päiväkotiin paluuta sairasteluiden jälkeen. Kipeänä olon aikana tilasin netistä Leolle talvihanskat; jokainen voinee arvata niiden saapuneen, kun oli palattu jo visusti plussan puolelle ja lumet lähteneet. No, eiköhän niille vielä käyttöä tule ja hyvin Leo tuntui pärjäävän merinovilla + vk-hanskat setillä näistä muutaman asteen pakkasista.

Oliko teillä päin lunta? Oliko mukavaa vai ei niin mukavaa?

SEURAAVAKSI TOIVUTAAN

Nyt tosiaan seuraavaksi yritämme jälleen tavoitella sitä kivuttomampaa elämää ja parempaa vointia, josta saimme nauttia jo ennen sairastelua. Eli ei uusia kokeiluja, ei mitään ylimääräisiä juttuja vaan tavoitellaan vain toipumista rankasta taudista. Nimittäin tosissani tahtoisin saada tuon taas parempivointiseksi ja päästä kokeilemaan uusia ruokia; lähinnä nähdä, kuinka suuri vaikutus on sillä veden vaihtamisella kokonaisuudessaan jne. Mutta kuten sanottu, niin nyt täytyy ensin toipua sairasteluista ja saada vointi taas paremmaksi ensin. Suunta kuitenkin näyttää jo oikealle, joten eiköhän tämä tästä! Nyt sormet ristissä, ettei enää iskisi lisää tauteja heti perään. Sitä tuskin suolisto ja elimistö yhtä pienin ongelmin kestäisi..

P.s. Aivan pian päästään tekemään kurkkausta meidän uuteen kotiin, kun vielä muutama asia saapuisi postista!