Jäävuoren huippu

Kuten eilisessä kirjoituksessani (sen löydät halutessasi TÄSTÄ) kirjoittelin, niin uskon meidän saavuttaneen vasta jäävuoren huipun ja koko muu vuori on vasta edessäpäin. 
Leo on tällä hetkellä aika vahvasti lääkitty edelleen allergialääkkein, mutta yritän asennoitua siihen, että nyt on vain pakko. Niillä voidaan lievittää oireita ja mahdollisesti myös pelastaa kaikki mikä on pelastettavissa. Reilun viikon päästä pääsemme näillä näkymin vähentämään lääkitystä ja silloin toivomme, että olisimme jo aika hyvin selvillä, kuinka laajasti tämä tulee vaikuttamaan. Luulen, että viime yönä käytiin läpi vatsakipujen yksi huippu – sen verran kipeää tuntui pienessä masussa tekevän. Sitä tahtoisi vain ajatella, että tästä on nyt tie ainoastaan eteenpäin ja valoa on taas odotettavissa edessäpäin 🙂

Asiasta on juteltu päiväkodissa ja minulle on luvattu huolellisuutta nyt loppuajalle. Voin vain yrittää luottaa ja uskoa, ettei näitä vahinkoja enää sattuisi lisää. Luottamus on sinällään vaikea asia; ensin sitä on rakennettu useampi kuukausi ja sitten se voidaan viedä aivan hetkessä. Itse olen sitä mieltä, ettei menetettyä luottamusta korjata sormia napsauttamalla, vaikka kuinka yrittäisi ajatella sen olevan fiksu vaihtoehto. Ei auta. Luottamus kumpuaa tuolta jostain syvältä sisältä ja kun sitä ei ole, niin sitä ei ole. Silloin on vain toivottava parasta! Mitä mieltä sinä olet?
Arkea ansaitsee jälleen tällä kertaa suuret kiitokset. Kyseessä on iso yritys, joka hoitaa ruoan Leon päiväkotiin ja heidän suunnaltaan palvelu eilen oli aivan Huippua! He tahtovat tällä hetkellä aivan tosissaan tarjota lapselleni sopivaa ruokaa ja tekevät paljon sen eteen <3 Suurin ongelma on se, etten oikein itsekään tiedä mitä tuolle lapselle pitäisi tarjota. 
Tähän mennessä ruokavaliosta on tiputettuna pois myskikurpitsa sekä parsakaali. Ja tiedän listoillamme olevan useamman, joka olisi hyvä ja kannattava tipauttaa pois. Yön valvottuina tunteina mietin, että pitäisikö meidän yrittää tiputtautua vähemmille ruoka-aineille, vaikka se ei ikinä olekaan sopinut Leolle. Jos se sopisikin tällä kertaa? Possu, lammas, hunajameloni, pensasmustikka, päärynäsose -kokeilu houkuttaisi. Toisaalta tiedän, että pahimmillamme kaataisimme koko viisikon ja mitä ihmettä me sen jälkeen teemme? Onneksi lääkärimme soittelee tänään ja pääsen puimaan näitä(kin) asioita hänen kanssaan. 
Todettakoon loppuun, että tämä vahinko tuli todella huonoon saumaan kaikkinensa. Tilanteemme ei ollut kovin hyvä alunperinkään ja vahinko iski siihen ei-niin-hyvään-tilanteeseen, näillä näkymin aika lujaa. Ei se kuitenkaan auta jäädä itkemään nurkkaan; nyt lähdetään jälleen taisteluun tilanteen korjaamiseksi ja toivotaan tämän tästä jollain keinolla helpottavan. 
P.s. Jos tiedät jostain saatavan edullisesti pensasmustikoita tai lammasta, niin saa vinkata.
Kommentit (8)
  1. marja liljeström
    14.7.2017, 14:02

    Oli koskettava postaus. Tuosta luottamuksesta: kyllä intuitio ohjaa siinä. Toivon todella kovasti Leolle ei-mahakipuista aikaa.

  2. Outi / Pisteitä Ruudulla
    15.7.2017, 09:21

    Ymmärrän hyvin allergia-tuskan, koska olen itse moniallerginen. Onneksi allergia-asioissa on menty hurjasti eteenpäin verrattuna omaan lapsuuteeni, jossa usein vain väitettiin, että en pidä jostain ruoka-aineesta, joten olen "allerginen". Edelleen asiassa on paljon työtä. Tsemppiä!

    1. Voin kuvitella, että joitakin vuosia aiemmin on ollut vielä vaikeampaa olla laajasti allerginen <3 Kiitos <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *