HAMMASLÄÄKÄRIPELKO

Hammaslääkäripelko, luvassa henkilökohtainen postaus aiheesta. Minä olen kärsinyt hammaslääkäripelosta ja sen vuoksi olen vältellyt aivan liian monia vuosia hammaslääkäriä. Ajatuskin hammaslääkäristä on saanut aina hammaskivut väistymään ja olon kohenemaan kertaheitolla. Iho nousee kananlihalle, kurkkua kuristaa, kädet alkaa täristä jne siitä pelkästä ajatuksesta.. Tuttu tunne kenellekään?

ALA-ASTEELLA SYNTYNYT PELKO

Muistan, kuinka ala-asteella aina hypättiin taksiin ja taksi vei hammaslääkärille. Meitä koululaisia hoitanut hammaslääkäri oli kamala ja varmasti aiheutti yhdelle jos toisellekin jotain kammoa. Yläasteella uskoakseni kävin vielä jossain tarkastuksessa, mutta siihen loppui hammastarkastukset ja hammaslääkärikäynnit, koska kammoksuin sitä ajatuksen tasollakin aivan liikaa. Ala-asteella kohtaamani lääkäri oli kovakourainen ja ilkeä puheissaan. Ei meistä ehkä kukaan tajunnut, ettei hammaslääkärin kuuluisi olla sellainen; olimme lapsia, jotka  uskoimme hammaslääkärissä olemisen tuntuvan aina sille. Kärsin hiljaisesti ja äitinikin osasi kertoa, etten minä hänellekään ikinä asiasta maininnut. Sellaista hammaslääkärissä vain oli. Sellaiset kohtaaamiset kuitenkin jättivät jälkensä ja myöhemmin en hammaslääkäriin enää päätynyt.

VAIVAT TULI JA MENI

Kyllä minulla on erinäisiä särkyjä ollut vuosien varrella ja joitakin kertoja olen jo ollut puhelin kädessä aikeissa soittaa. Olen kuitenkin joka kerran päätynyt tarttumaan Burana ja Panadol -paketteihin ja toivomaan, että kivut suussa hellittävät jossakin kohdin. Ja aiemmin ne oli aina helpottanutkin; ennemmin tai viimeistään myöhemmin. Se johti siihen, että hammaslääkäripelkoni kasvoi aina vain suurempiin mittasuhteisiin, mitä kauemmin aikaa kului.

2013 syksyllä Leon isä varasi minulle ajan hammastarkastukseen ja päädyin paikalle hänen tukemanaan. Se kohtaaminen oli ihan ok, mutta ei todellakaan hälventänyt sitä vuosien pelkoa. Sieltä sain ajan hammaslääkärille, mutta se venyi kesään 2014, jolloin jo muutimme Turkuun ja en päässyt hammaslääkärille ikinä. Siitä jatkui jälleen se “kyllä tämä tästä” ja “emmä mitään hammaslääkäriä tarvitse, kun kävin 2013 ja se sanoi, ettei hampaat ainakaan vielä ole tippumassa suusta.” Vuodet jatkoivat menemistään ja välttelin edelleen puhelimeen tarttumista aivan viimeiseen asti, koska yksinkertaisesti pelkäsin. Hammaslääkäripelko, josta oli tullut oikeasti minulle jotain hyvin todellista.

KIPU VAIN JATKUI JA KOVENI

Ennen joulua molemmat alaviisaudenhampaat alkoivat vaivata todenteolla ja niihin ei enää auttanut Burana eikä Panadol. Eikä se kipu tahtonut mennä ohi. Valvoin osittaisia öitä, kun hampaita särki ja valittelin päivät kipua. Edelleen kuitenkin sitkeästi yritin uskoa, ettei tässä mitään hammaslääkäriä tarvita. Kunnes sitten eräänä aamuna vihdoin soitin Turun kaupungin suunterveyden ajanvarausnumeroon. Paniikkikohtaus ei ollut kaukana, kun kerroin asiaani puhelimen päässä olleelle ajanvaraus-ihmiselle saatesanoin “Mä nyt olen vältellyt hammaslääkäriä jo pitkään ja no nyt sattuu jo aikalailla, mutta emmä nyt ole varma tarvinko mä vieläkään. Syön mä toki maksimit jo Buranaa ja Panadolia, mutta siis niin..”. Sieltä puhelimenpäästä todettiin, että saan postissa palvelusetelin yksityiselle, jossa käydä tarkistuksessa ja sen jälkeen saa valita tahtooko jatkaa yksityisellä vai kunnallisella.

Hammaslääkäripelko. Niin Kanta.fi:ssä luki jo tuon puhelun jälkeen ja oikeastaan se tekstinpätkä jopa helpotti. Olin saanut ilmaistua pelkääväni hammaslääkäriä, se oli merkitty ylös ja sitä pidettiin merkittävänä tietona. Sitä ei vähätelty vaan se merkittiin jo pelkän puhelun perustella tietoihini kaikille minua hoitaville tiedoksi.

HAMMASTARKASTUS

Pari viikkoa tuosta puhelusta minulle saapui postissa pelveluseteli, josta selvisi kaikki paikat, joissa kyseinen seteli käy. Kyselin Turun seudun mamien FB-ryhmässä suosituksia hammaslääkäreistä ja minne kannattaisi mennä, kun kammoksuu sitä. Hammaslaser Julia nousi aika monesti esille. Keräsin pari päivää rohkeuttani ja soitin heidän ajanvarausnumeroonsa. Sieltä vastasi oikein mielyttävän oloinen ihminen, varasi minulle ajan ja hänkin otti tosissaan, kun kerroin, kuinka minua kammottaa tulla hammaslääkärille.

Tammikuun alussa Hammaslaser Juliassa minua oli vastassa oikein mukava hammaslääkäri. Tärisin ja jännitin aivan toivottoman paljon. Hammaslääkäri rauhoitteli, kertoi mitä tehdään, sai minut istumaan siihen penkkiin, kertoi koko toimenpiteen ajan mitä hän tekee ja sai minut lopulta jopa uskomaan, ettei tämä välttämättä ole niin kamalaa. Hän tarkisteli koko ajan vointia ja että eihän mikään ole vikana. Vieläkin hammaslääkäripelko oli läsnä, mutta ei enää niin kovana. Hän laittoi lähetteen hammasröngeniin niiden kahden viisaudenhampaan vuoksi, joiden takia olin hammaslääkäriin ylipäänsä päätynyt.

Tämä oli minulle erävoitto. Menin ylipäänsä paikalle, päästin hänet tekemään tarkastuksen, otin lähetteen röntgeniin vastaan ja minut kohdattiin todella upeasti.

HAMMASRÖNTGEN

Sinne pääsin tammikuun lopussa. Siellä aloin tosissani uskoa, etten enää kohtaa niitä kamalia hammaslääkäreitä tai hoitajia ja oikeasti voin selvitä käynneistä hengissä. Siellä minua oli vastassa oikein mukava hoitaja, joka kuvat otti. Hän kertoi tarkkaan, mitä tehdään, kuinka toimenpide ei kestä kovinkaan kauaa ja kuinka se ei juurikaan tunnu missään. Kuvat tuli otettua ja sitten jäätiin odottamaan aikaa hammaslääkärille.

HAMPAANPOISTO

Tätä pelkäsin tosissani ja en tiedä nukuinko edellisenä yönä lainkaan. Mietin jo, että tarvitsisinko jotain esilääkitystä tai muuta. Oikeasti olisin ehkä tarvinnutkin, jotta en olisi jännittänyt jokaista lihastani istuessani siihen hammaslääkärin penkkiin ja tärissyt. Mutta ei, en ottanut esilääkitystä, koska minun oli pakko olla tajuissani loppupäiväkin.. Lääkäri oli iäkkäämpi mies, joka osasi kohdata potilaan. Hän jutteli mukavia, tarkisti säännöllisesti vointiani ja pahoitteli, että hampaan kanssa jouduttiin tekemään niin kovasti töitä ja varmasti vähintäänkin kuulostaa epämukavalle. Hampaani oli tiukassa ja sen eteen tehtiin töitä, jotta se saatiin irti. Ja puudutteitakin jouduttiin laittamaan monta, koska suuni ei meinannut puutua. Lopulta se sitten puutuikin ihan kunnolla; ilmeisesti minulla se alkoi vaikuttamaan vain tavallista hitaammin. Melkein itkin onnesta, kun lähdin sieltä hammaslääkärin vastaanotolta, koska olin selättänyt pahimman pelkoni ja oikeasti käynyt poistattamassa hampaan!

Hampaanpoiston jälkeen kipu oli kovaa ja osalle alarivistön hampaista tapahtuu jotain kummallista tällä hetkellä. Viikko hampaanpoiston jälkeen joduin käydä tsekkauttamassa tuon suun, koska kipulääkkeetkään eivät tahtoneet auttaa. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja silloinkin hammaslääkäri hoiti homman kotiin; hän onnistui hoitamaan jo valmiiksi kipeää suutani aiheuttamatta juurikaan lisää kipua.

Ikaalisten kylpylässä ollessamme hampaanpoistosta oli kulunut vasta hetki ja kipulääkettä meni vielä sen mukaisesti, mutta kyllä siitäkin reissusta kunnialla selvittiin hampaanpoistoista huolimatta!

HAMMASLÄÄKÄRIPELKO VÄISTYY

Tänään kävin hammashygienistillä hammaskiven poistossa ja alkutärinäni sekä pelkoni oli jo huomattavasti vähäismepää. Tiesin selviytyväni siitä ja onnekseni sain sielläkin vastaani vallan mukavia ihmisiä. Itse olen saanut todeta, että ilmeisesti nykyään asiakkaankohtaamistaidot ovat kasvaneet tälläkin alalla ja he ovat siellä palvellakseen asiakasta. Vielä pelosta on rippeet jäljellä ja syksyllä odottava toisen viisaudenhampaanpoisto ei houkuta lainkaan, mutta olen siihen valmis. En enää pelkää kuollakseni. Ja siihen on vaikuttanut nimenomaan nämä positiiviset kohtaamiset hammaslääkäreiden, hoitajien sekä suuhygienistien kanssa. Tärkeää työtä teette ja vieläkin upeampaa meidän kanssa, jotka pelkäämme sinne tuloa ja joiden suut saatte silti hoidettua kuntoon!

Nyt hammaskipu alkaa jo väistyä poistokuopassa ja tajuan, kuinka turhaan olen kärsinyt liki kymmenen vuotta kipeästä viisaudenhampaasta. Olen onnellinen, että otin itseäni niskasta kiinni ja kohtasin yhden pahimpia pelkojani lähtiessäni hoidattamaan vihdoin hampaitani. Voin vain kannustaa jokaista muutakin tekemään saman! <3 Siitä selviää hengissä ja tällä lyhyellä kokemuksella tuntuu, että pelkopotilaskin osataan kohdata upeasti.

Mitä sinä pelkäät?