T\u00e4n\u00e4\u00e4n tahdon kertoa teille (j\u00e4lleen kerran) yhdenlaisen muistelutarinan viiden vuoden takaa t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Nimitt\u00e4in viisi vuotta sitten, n\u00e4in alkuvuodesta hakeuduimme allergial\u00e4\u00e4k\u00e4rille, josta tuli meille vuosien mittainen l\u00e4\u00e4k\u00e4rikontakti. Hoitava l\u00e4\u00e4k\u00e4ri lapselleni.<\/p>\n
Hakeuduimme vauvan kanssa l\u00e4\u00e4k\u00e4rille, julkiselle sek\u00e4 yksityiselle jo loppuvuodesta 2015. Emme saaneet mit\u00e4\u00e4n apuja. Vaikka vauva oli itkuinen ja mielest\u00e4mme kivulias. Alkuvuodesta 2016 hakeuduimme yhdelle yksityiselle l\u00e4\u00e4k\u00e4rille, joka kehotti vain kokeilemaan kiinteit\u00e4 ruokia ja palaamaan asiaan kuukauden kuluttua. Vauvamme itki, huusi, oli kivulias, oksensi. Se oli raskasta aikaa; se ep\u00e4tietoisuus ja se, ettei saanut apuja.<\/p>\n
L\u00f6ysimme allergial\u00e4\u00e4k\u00e4rin, josta puhuttiin l\u00e4\u00e4k\u00e4rin\u00e4, joka “tekee ty\u00f6t\u00e4\u00e4n t\u00e4ydell\u00e4 syd\u00e4mell\u00e4, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 perheit\u00e4 ja tahtoo vilpitt\u00f6m\u00e4sti auttaa”. Muistan, kuinka t\u00e4ynn\u00e4 toivoa olin, kun soitin Terveystalon ajanvarausnumeroon. Muistan my\u00f6s puhelimesta kuuluneet sanat\u00a0“Valitettavasti t\u00e4m\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4ri ei ota nyt uusia potilaita hetkeen. Mutta meill\u00e4 on muita vaihtoehtoja..”\u00a0<\/em>Itkin puhelimeen. Sanoin, etten tahdo en\u00e4\u00e4 muita, koska t\u00e4t\u00e4 on kehuttu. Tarvitsemme jonkun, joka haluaa auttaa. Sanoin ajanvaraus ihmiselle, ett\u00e4 jos emme p\u00e4\u00e4se sille l\u00e4\u00e4k\u00e4rille, niin soittakoon jonnekin, ett\u00e4 joku hakee t\u00e4m\u00e4n lapsen pois -minusta ei ole en\u00e4\u00e4 katsomaan n\u00e4in huonosti voivaa lasta ja valvomaan.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 ajanvarausnumeroon vastannut ihminen k\u00e4ski pysy\u00e4 linjalla ja odottaa hetken. Sitten h\u00e4n palasi linjalle ja kysyi\u00a0“Kuinka nopeasti p\u00e4\u00e4sette t\u00e4nne?”\u00a0<\/em>En oikein saanut sanaa suustani ja tuo virkailija jatkoi\u00a0“Jos tulette mahdollisimman pian, niin l\u00e4\u00e4k\u00e4ri ottaa teid\u00e4t potilaiden v\u00e4liin.”\u00a0<\/em><\/p>\n Niin min\u00e4 ja vauvani hypp\u00e4simme autoon ja ajoimme Terveystalolle.<\/p>\n Terveystalolla p\u00e4\u00e4simme odottamaan odotusaulaan ja pian tuo i\u00e4kk\u00e4\u00e4mm\u00e4n oloinen l\u00e4\u00e4k\u00e4ri jo kutsui meit\u00e4 vauvani nimell\u00e4. Muistan siit\u00e4 hetkest\u00e4 sen l\u00e4mm\u00f6n ja vastaanottohuoneen sulkeutuneen oven j\u00e4lkeen tulleen kysymyksen\u00a0“Niin maitoallergia lienee selv\u00e4 juttu, mutta ep\u00e4iletk\u00f6 jotain muutakin?”\u00a0<\/em>Istuin alas ja todenn\u00e4k\u00f6isesti olin aika py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4ni. Kotiuduimme sielt\u00e4 l\u00e4j\u00e4n papereita kanssa ja lohdutuksen siit\u00e4, ett\u00e4 suurella todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 el\u00e4m\u00e4 helpottaa kun saamme maidottoman korvikkeen ja suolisto alkaa rauhoittua.\u00a0Maitoallergia, ei sen ihmeellisemp\u00e4\u00e4.\u00a0<\/em><\/p>\n Muuta en muistakaan tuolta ensimm\u00e4iselt\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4rik\u00e4ynnilt\u00e4mme. L\u00e4mm\u00f6n ja valtavan kasan mukaan saamiamme papereita. Sen paperinivaskan kanssa k\u00e4velin apteekkiin kertomaan, kuinka t\u00e4llaista korviketta t\u00e4ytyisi saada. Apteekin ty\u00f6ntekij\u00e4 katseli minua hetken ja sanoi sitten kutakuinkin\u00a0“Voin\u00a0 myyd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n t\u00e4\u00e4lt\u00e4 apteekista, mutta tuossa viereisess\u00e4 Prismassa t\u00e4m\u00e4 on huomattavasti edullisempaa, kun teill\u00e4 ei ole (viel\u00e4) korvattavuutta.”\u00a0<\/em>Tuo apteekin ty\u00f6ntekij\u00e4 l\u00e4hti kanssani sinne viereiseen Prismaan, etsi kanssani tuon ensimm\u00e4isen pilkotun korvikkeen, jota k\u00e4vimme kokeilemaan ja toivotti jaksamista.<\/p>\n N\u00e4ist\u00e4 ensimm\u00e4isist\u00e4 kohtaamisista; l\u00e4\u00e4k\u00e4rill\u00e4 sek\u00e4 apteekissa on tullut kuluneeksi viisi vuotta.<\/p>\n Edelleen k\u00e4ymme samalla l\u00e4\u00e4k\u00e4rill\u00e4 ja samassa apteekissa. Edelleen ensimm\u00e4inen mieleen tuleva asia l\u00e4\u00e4k\u00e4rimme osalta on se l\u00e4mp\u00f6 ja syd\u00e4mell\u00e4 mukana oleminen, apteekissa taas t\u00e4m\u00e4 ensimm\u00e4inen kohtaamamme farmaseutti jaksaa yh\u00e4 kysell\u00e4 kuulumisia sek\u00e4 jaksamista.<\/p>\n En v\u00e4it\u00e4, etteik\u00f6 matkalla olisi loppunut usko; todenn\u00e4k\u00f6isesti minulla sek\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4rill\u00e4mme. Koska onhan t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n matkamme ollut aika hullu ja t\u00e4h\u00e4n on mahtunut niin paljon kaikenlaista; sellaistakin, mit\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4ri ei liian montaa kertaa urallaan tapaa. Joten lapseni ei ole ollut se helpoin hoidettava ja v\u00e4lill\u00e4 on haettu apuja muualta; aina kuitenkin palaten ja pit\u00e4en t\u00e4t\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 asiat tosissaan ottanutta hoitavana l\u00e4\u00e4k\u00e4rin\u00e4mme.<\/p>\n Apteekin kanssa on ehditty kokea useampi erityislupavalmisteen haku, l\u00e4j\u00e4 saatavuusongelmia, viiv\u00e4stynyt Kelan p\u00e4\u00e4t\u00f6s ja Korona-ajan tuomat asiat. Silti valitsemme aina t\u00e4m\u00e4n apteekin asioida, vaikka vaihtoehtoja t\u00e4ss\u00e4 kaupungissa olisi enemm\u00e4nkin. He ovat meid\u00e4n apteekkimme, he ovat olleet osa t\u00e4t\u00e4 matkaamme. Siell\u00e4 on t\u00f6iss\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka aina tiedustelevat onko uusi l\u00e4\u00e4ke auttanut tai haemmehan Epipenej\u00e4 vanhentuneiden tilalle emmek\u00e4 sattuneen anafylaksian takia.<\/p>\n Se, joka v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ettei t\u00e4llaiselle matkalle mahtuisi paljoa tunteita, niin todenn\u00e4k\u00f6isesti valehtelisi. Itse ainakin voin rehellisesti my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 viisi vuotta on pit\u00e4nyt sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n tunteita aivan laidasta laitaan.<\/p>\n Ensin ei ollut mit\u00e4\u00e4n. Sitten oli maitoallergia. Sitten tuli moniallergisuus. Sitten tuli refluksi ja astma. Sitten tuli mastosytoosi-ep\u00e4ilys. Sitten tuli “ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen sy\u00f6tt\u00f6soluh\u00e4iri\u00f6, jolle ei voida antaa nime\u00e4”. Sitten oli streptokokit ja Dientamoebat. Sitten oli hanavedelle reagointia ja homekoti. Sitten tuli nepsy-puolen haasteet ja vatsamigreeni-ep\u00e4ilys. Ja kaiken t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeenkin meill\u00e4 on edelleen se sama hoitava l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, joka ensimm\u00e4isen\u00e4 diagnosoi sen maitoallergian. H\u00e4n on ohjannut meit\u00e4 gastron puolelle, Dientamoebasta ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4n vastaanotolle, neurologin pakeille ja pit\u00e4nyt puoliamme p\u00e4iv\u00e4kodin ruoka-asioissa.<\/p>\n N\u00e4iden viiden vuoden j\u00e4lkeen olen samaa mielt\u00e4 niiden suositusten kanssa, joiden perusteella p\u00e4\u00e4dyimme t\u00e4lle tietylle l\u00e4\u00e4k\u00e4rille ja joiden takia itkin haluavani juuri h\u00e4nen vastaanotolle lapseni kanssa. H\u00e4n tekee ty\u00f6t\u00e4\u00e4n t\u00e4ydell\u00e4 syd\u00e4mell\u00e4 ja tahtoo auttaa n\u00e4it\u00e4 allergisia lapsia.<\/p>\n Viisi vuotta sitten todenn\u00e4k\u00f6isesti kanniskelin itkev\u00e4\u00e4 ja huutavaa lasta; en muista oliko silloin lunta vai ei. En muista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 muuta, kuin nuo ihanat kohtaamiset l\u00e4\u00e4k\u00e4rill\u00e4 sek\u00e4 apteekissa ja korvikkeiden kokeilun, h\u00e4m\u00e4r\u00e4sti maitoaltistuksen sek\u00e4 Manducan-kantorepun. Siit\u00e4 on nyt kulunut viisi vuotta ja istun keitti\u00f6n p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4. Katsellen ikkunasta n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 lumista maisemaa ja pohtien lapseni t\u00e4m\u00e4n hetken kipua; jos se voimistuu, niin kokeillaan j\u00e4lleen kipul\u00e4\u00e4kett\u00e4 siihen. Jos ei, niin se on jotain muuta kipuilua todenn\u00e4k\u00f6isesti.<\/p>\n Viisi vuotta takana ja todenn\u00e4k\u00f6isesti useampi viel\u00e4 edess\u00e4. Mutta me olemme onnekkaita; l\u00f6ysimme sen l\u00e4\u00e4k\u00e4rin, joka n\u00e4ki tilanteen ja joka tahtoi auttaa. L\u00f6ysimme l\u00e4\u00e4k\u00e4rin, joka on kulkenut rinnallamme n\u00e4m\u00e4 kaikki viisi vuotta; vastaanottaen ilomme edistyksest\u00e4, ahdistuksemme kaatuvista ruokavalioista, etsinyt tietoa ja yritt\u00e4nyt l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uusia ajatuksia.<\/p>\n Yrit\u00e4n kai sanoa, ett\u00e4 etsik\u00e4\u00e4 rinnallenne se l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, joka tahtoo auttaa ja tekee ty\u00f6t\u00e4\u00e4n koko syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n. Meill\u00e4 se on ollut elinehto n\u00e4iden vuosien varrella. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri on paljon muutakin, kuin l\u00e4\u00e4kkeiden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4j\u00e4 ja keuhkojen kuuntelija. Parhaimmillaan l\u00e4\u00e4k\u00e4ri tuntee potilaan, potilaan perheen, on tukena, kuuntelee, keksii ratkaisuja, auttaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" T\u00e4n\u00e4\u00e4n tahdon kertoa teille (j\u00e4lleen kerran) yhdenlaisen muistelutarinan viiden vuoden takaa t\u00e4h\u00e4n…<\/p>\n","protected":false},"author":125,"featured_media":1454,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[419,484,364,33,7,473,496],"acf":[],"platta":{"numLikes":15,"numComments":0,"category":"sairaudet","themes":["allergia","adhd","lapsen-kehitys"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/93\/2021\/02\/img_20210209_100740.jpg","blog_id":93},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/93\/2021\/02\/img_20210209_100740.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/vauhtihirmunelamaa\/api\/wp\/v2\/posts\/1453"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/vauhtihirmunelamaa\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/vauhtihirmunelamaa\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/vauhtihirmunelamaa\/api\/wp\/v2\/users\/125"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/vauhtihirmunelamaa\/api\/wp\/v2\/comments?post=1453"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/vauhtihirmunelamaa\/api\/wp\/v2\/posts\/1453\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1455,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/vauhtihirmunelamaa\/api\/wp\/v2\/posts\/1453\/revisions\/1455"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/vauhtihirmunelamaa\/api\/wp\/v2\/media\/1454"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/vauhtihirmunelamaa\/api\/wp\/v2\/media?parent=1453"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/vauhtihirmunelamaa\/api\/wp\/v2\/categories?post=1453"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/vauhtihirmunelamaa\/api\/wp\/v2\/tags?post=1453"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}ENSIMM\u00c4INEN KOHTAAMINEN<\/strong><\/h2>\n
VIISI VUOTTA MY\u00d6HEMMIN<\/strong><\/h2>\n
TUNTEITA, PALJON TUNTEITA<\/strong><\/h2>\n