Me olemme el\u00e4neet aikalailla 4,5v allergia-el\u00e4m\u00e4\u00e4, josta v\u00e4h\u00e4n reilu nelj\u00e4 vuotta olemme tienneet nimet\u00e4 sen allergiaksi. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2016 pala palalta meid\u00e4n vyyhti alkoi selvit\u00e4 ja palaset loksahdella kohdalleen. Siin\u00e4 kohti olimme valvoneet Leon kanssa jo sen puoli vuotta ja itkeneet hetkitt\u00e4in kilvan; lapsi kipua, \u00e4iti kykenem\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4\u00e4n auttamaan toista. Sin\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 saimme nimen sille kaikelle; allergia. Sen j\u00e4lkeen vuodet ovat lis\u00e4nneet nimityksi\u00e4 t\u00e4lle kaikelle; on tullut astmat ja korvakierteet tutuksi. Olemme kokeneet paljon n\u00e4iden 4,5v aikana. Sitten el\u00e4m\u00e4mme alkoi helpottaa viime kes\u00e4n\u00e4; l\u00f6ytyi uusia ruokia, Leo alkoi nukkua ja my\u00f6hemmin my\u00f6s \u00e4iti oppi nukkumaan. Yht’\u00e4kki\u00e4 oltiin aivan uuden \u00e4\u00e4rell\u00e4; pahin sumu, pahin “suorita ja selviydy” -ajatus alkoi v\u00e4isty\u00e4 ja p\u00e4\u00e4ss\u00e4 juoksi miljoona ajatusta. Ajatukset, tunteet, kaikki koettu.. Olin aivan solmussa.<\/p>\n
Lokakuussa odotimme neuvolal\u00e4\u00e4k\u00e4rille p\u00e4\u00e4sy\u00e4. Aikamme oli huomattavasti my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Ajattelin, etten siell\u00e4k\u00e4\u00e4n pysty tuntemaani tuomaan ulos, koska aika tuskin riitt\u00e4\u00e4. Sitten p\u00e4\u00e4simme sinne huoneeseen ja l\u00e4\u00e4k\u00e4ri aloitti sanomalla:“Olen hiukan my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, koska tutustuin teid\u00e4n tarinaanne. Teill\u00e4 on ollut ilmeisen rankkaa ja me emme ole t\u00e4\u00e4lt\u00e4 neuvolan puolelta tarjonneet juuri mit\u00e4\u00e4n. Milt\u00e4 sinusta nyt tuntuu?”\u00a0<\/em><\/p>\n Yritin vakuutella siell\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4rin luona, kuinka kyll\u00e4 jaksan ja ei huolta. Silloin l\u00e4\u00e4k\u00e4ri sanoi minulle juuri ne oikeat sanat:“\u00c4iti saa olla heikko, \u00e4iti saa romahtaa. My\u00f6s \u00e4idill\u00e4 on siihen oikeus eik\u00e4 se tee sinusta yht\u00e4\u00e4n huonompaa \u00e4iti\u00e4.”\u00a0<\/em>Ja n\u00e4iden sanojen j\u00e4lkeen olin valmis my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 tarvitsen jotain; vaikka psykologia.\u00a0Siin\u00e4 min\u00e4 istuin neuvolal\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4 vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 ja annoin asioiden tulla. Sain my\u00f6nnetty\u00e4, ett\u00e4 olen v\u00e4synyt ja aivan solmussa. Olen v\u00e4synyt, olen katkera, ajatukseni ovat solmussa, olen hukassa.\u00a0<\/em>Allergia-taipaleemme ei todellakaan ollut loppu lokakuussa, mutta meill\u00e4 oli helpottanut niin paljon, ett\u00e4 minullakin oli varaa alkaa tuntemaan jotain. Minullakin oli varaa ja tilaa tehd\u00e4 muutakin, kuin ainoastaan selviyty\u00e4.<\/p>\n Ja niin tuo neuvolal\u00e4\u00e4k\u00e4ri laittoi l\u00e4hetteen neuvolapsykologille, todeten, ett\u00e4 aloitetaan sill\u00e4 ja jatketaan muulla jos se ei riit\u00e4.<\/p>\n Se oli marraskuuta (tai ehk\u00e4 lokakuun loppua, en muista), kun sain ensimm\u00e4isen ajan neuvolapsykologille. Psykologin vastaanotolle istui tuolloin v\u00e4synyt ja solmuun joutunut \u00e4iti-ihminen. \u00c4iti-ihminen, jolla ei ollut kuin yksitt\u00e4isi\u00e4 sanoja sanottavanaan. Kerta kerralta p\u00e4\u00e4stiin syvemm\u00e4ll\u00e4; k\u00e4siteltiin v\u00e4symyst\u00e4, k\u00e4siteltiin tunteita, k\u00e4siteltiin katkeruutta, k\u00e4siteltiin allergia-helvetti\u00e4 jota oli k\u00e4yty l\u00e4pi. Psykologi ei kertaakaan tuominnut vaan painotti, kuinka kaikki tunteet ja tuntemukset ovat ok siin\u00e4 huoneessa. Kuinka ainoa keino ty\u00f6st\u00e4\u00e4 sit\u00e4 kaikkea, on antaa sen kaiken tulla ulos.<\/p>\n Nyt elet\u00e4\u00e4n helmikuuta ja oloni on huomattavasti kevyempi. Jaksan olla aidommin iloinen. Olen hy\u00f6tynyt todella paljon siit\u00e4, ett\u00e4 olen p\u00e4\u00e4ssyt purkamaan niit\u00e4 ajatuksiani ja vuodattamaan sit\u00e4 omaa oloani avoimesti. Ilman, ett\u00e4 kukaan tuomitsee niit\u00e4 ajatuksiani. Olen saanut olla vihainen ja katkera, olen saanut olla v\u00e4synyt ja loppu. Samalla olen saanut etsi\u00e4 sit\u00e4 kaikkea positiivista el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni, todeta kuinka olemmekaan selvinneet kaikesta ja kuinka paljon meill\u00e4 onkaan viel\u00e4 edess\u00e4.<\/p>\n Olen oppinut itsest\u00e4ni paljon asioita t\u00e4m\u00e4n kaiken lomassa. Olen oppinut k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n aivan uudella tavalla tunteitani ja kokemuksiani. Olen oppnut paljon. Ja viel\u00e4 minulla on k\u00e4yntej\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4, joten viel\u00e4 saan jatkaa solmujen aukaisua.<\/p>\n Haluan sanoa, ett\u00e4 rankan ajanjakson j\u00e4lkeen on ok olla loppu. Rankan ajanjakson j\u00e4lkeen saa olla liki romahtamassa. Sen my\u00f6nt\u00e4minen ei tee meist\u00e4 huonoja. Oikeastaan sen my\u00f6nt\u00e4minen tekee meist\u00e4 vahvoja. Ja t\u00e4rkeint\u00e4 on muistaa, ett\u00e4 siit\u00e4 kaikesta voi toipua hiljalleen. Minulla on viel\u00e4 matkaa j\u00e4ljell\u00e4 ja k\u00e4ynnit neuvolapsykologilla jatkuvat, mutta suunta on todellakin oikea. Lapseni on saanut iloisemman, jaksavamman ja paremminvoivan \u00e4idin jo t\u00e4ss\u00e4 kohti; pikkuhiljaa \u00e4idin elpyess\u00e4 lapseni saa toivottavasti viel\u00e4 enemm\u00e4n. Ja itsekk\u00e4\u00e4sti ajatellen uskon itsekin saavani viel\u00e4 enemm\u00e4n, kun saan ty\u00f6stetty\u00e4 kaiken kokemani.<\/p>\n Olen pitk\u00e4\u00e4n vihannut lausetta\u00a0“teill\u00e4 on vaan allergiaa, pahemminkin voisi olla.”\u00a0<\/strong>Ja n\u00e4iden kuukausien j\u00e4lkeen, purettujen tunteiden j\u00e4lkeen tajuan, kuinka kukkua tuollainen lausahdus on. Allergiaperheess\u00e4 koetaan paljon. Ei se ole “pelkk\u00e4\u00e4 allergiaa”. Niin arkisesta asiasta, kuin ruoka ja sy\u00f6minen tulee m\u00f6rk\u00f6j\u00e4. Univaje saattaa olla valtavaa. Osa meist\u00e4 katkeroituu kaikkea kohtaan t\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4. Puhumattakaan siit\u00e4 pelosta, stressist\u00e4 ja huolesta, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kaikki tuo mukanaan. Ehk\u00e4 tuo lausahdus jopa tekee monesta allergiaperheest\u00e4 “kyll\u00e4 t\u00e4st\u00e4 selvit\u00e4\u00e4n” -ajatuksessa el\u00e4vi\u00e4. Koska se on pelkk\u00e4\u00e4 allergiaa, niin pakkohan se on vain jaksaa. Mutta ei se ole pelkk\u00e4\u00e4 allergiaa; se vaikuttaa koko el\u00e4m\u00e4\u00e4n, jokaiseen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n ja jokaiseen hetkeen pahimmillaan. Se m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 kaiken, se sanelee perheen el\u00e4m\u00e4\u00e4 kokonaisuudessaan, se on aina l\u00e4sn\u00e4 minne tahansa menee.<\/p>\n Kuinka suuri kynnys minulla olikaan kirjoittaa t\u00e4m\u00e4 postaus. Kuinka suuri kynnys minulla olikaan my\u00f6nt\u00e4\u00e4 jokaiselle t\u00e4m\u00e4n postauksen n\u00e4kev\u00e4lle, ett\u00e4 min\u00e4 jouduin aloittamaan psykologilla k\u00e4ymisen, koska v\u00e4syin vanhemmuuden tiell\u00e4. Mutta n\u00e4m\u00e4 kuukaudet siell\u00e4 psykologilla ovat saaneet uskomaan, etttei ole heikkoutta kohdata sit\u00e4 kaikkea ja purkaa sit\u00e4 sanoiksi. Ennemmin voisi sanoa, ett\u00e4 on vahvuutta kohdata ne kaikki tunteet ja kaikki kokemansa sek\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 sen kaiken yli. On rohkeaa kohdata se kaikki ja haluta voida paremmin. On rohkeutta my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 oli oikeasti loppu ja l\u00e4hell\u00e4 romahtamispistett\u00e4. Min\u00e4 voin avoimesti sanoa, ett\u00e4 viime syksyn\u00e4 olin l\u00e4hell\u00e4 loppuunpalamista, l\u00e4hell\u00e4 romahtamista. Olin heikompi, kuin ikin\u00e4 aiemmin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni. Mutta nyt olen kulkemassa parempaan suuntaan ja voin koko ajan paremmin ja paremmin, kun saan purkaa ajatuksiani ja tutkailla itse\u00e4ni sek\u00e4 kokemaani. Olen ylpe\u00e4 itsest\u00e4ni, sanoo kuka mit\u00e4 tahansa.<\/p>\n Faktahan on se, ett\u00e4 meill\u00e4 on t\u00e4t\u00e4 allergia-el\u00e4m\u00e4\u00e4 viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4. Kukaan ei pysty sanomaan, kuinka pitk\u00e4\u00e4n sit\u00e4 on j\u00e4ljell\u00e4; kenties koko el\u00e4m\u00e4n verran. Romahduksia tulee aivan varmasti viel\u00e4 matkan varrella, mutta.. Silti uskon, ett\u00e4 meid\u00e4n se kaikista pahin on takana. Tuntuu, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 suunta on eteenp\u00e4in. Vaikka se tapahtuisi, kuinka hitaasti tahansa, niin me kuljetaan eteenp\u00e4in. Ja varsinkin nyt, kun min\u00e4kin saan korjattua omaa p\u00e4\u00e4t\u00e4ni ja p\u00e4\u00e4sen yli kaikesta kokemastamme hiljalleen, niin.. Suunta lienee eteenp\u00e4in. Tai ei t\u00e4st\u00e4 kaikesta varmaan p\u00e4\u00e4se ikin\u00e4 yli; t\u00e4m\u00e4 on suuri osa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni ja kokemaani, mutta voin nousta t\u00e4m\u00e4n “kaiken yl\u00e4puolelle”. Voin k\u00e4sitell\u00e4 kaiken kokemani, selvitt\u00e4\u00e4 tunnesolmuni ja selviyty\u00e4. Kyll\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tie j\u00e4tt\u00e4\u00e4 arpensa itse kuhunkin, mutta onneksi sain apua asioiden k\u00e4sittelyyn.<\/p>\n Pyyt\u00e4k\u00e4\u00e4 muutkin apua, jos sille v\u00e4h\u00e4nk\u00e4\u00e4n tuntuu. Oli asia mik\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4, syy mik\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. Hyvinvoiva \u00e4iti on parempi \u00e4iti. Tai is\u00e4. Ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 hyvinvoiva vanhempi on parempi vanhempi. J\u00e4lkiviisaana voin todeta, ett\u00e4 olisi pit\u00e4nyt jaksaa vaatia jo aiemmin apua. Ehk\u00e4 jonkun olisi pit\u00e4nyt tarjota apua jo paljon aiemmin, mutta se on mennytt\u00e4; kukaan ei voi muuttaa mennytt\u00e4, mutta nykyisyyteen ja tulevaan voi vaikuttaa.<\/p>\n Aiempia postauksia mm. v\u00e4symyksest\u00e4:<\/p>\n Allergiaperhe; v\u00e4symys ja univaje<\/a><\/strong><\/p>\nNEUVOLAPSYKOLOGILLA<\/strong><\/h2>\n
\u00c4ITI SAA ROMAHTAA<\/strong><\/h2>\n
LEIMA OTSASSA, NIINK\u00d6?<\/strong><\/h2>\n
ALLERGIA-EL\u00c4M\u00c4 JATKUU<\/strong><\/h2>\n