Tuija Pehkonen
Tuija Pehkonen

Welcome to my life

Tämmöstähän tää elämä on. Välillä löydän itseni Barcelonasta ilman hotellia, kun olen varannut (ja maksanut) sen toiselta puolen maata. Välillä syön juon aamiaiseksi smoothiekoneessa survoutuneen korkin. Tässä taannoin olin hyvin asiallisessa palaverissa, kunnes toinen läsnä olleista miehistä kysäisi vaivaantuneena, että kuuluukohan paitani olla siten kuin se nyt on. Nappi oli pompsahtanut oikein mojovasti auki ja siinähän mä seisoskelin tissiliivit tanassa odottamassa pääsyä ison pomon puheille. Harvoin punastelen, mutta tässä kohtaa helahdin paloautoksi.

thumb_PB060860_1024Nyt olen hermoillut puolittain kipeänä, puolittain terveenä melkein viikon. Omaa tyhmyyttä, mitäpä muuta, kun lähdin viime viikolla pikkuisen flunssaisena treenaamaan. Nyt ei olla treenattu viikkoon. Eikä räkävanalle näy loppua. Mistä ihmeestä sitä riittääkiin loputtomiin? Gröhöm, ei tarkempia detaljeita, lupaan.

Eilen vietin koko aamun ja päivän kotona yökkäriin ja villasukkiin pukeutuneena kotikoneella töitä naputellen. Ihan kauhean hirveästi teki mieli jotain hyvää, eikä kaapissa tietenkään ollut mitään. Eipä siinä, kätevänä emäntänä päätin tietenkin tekaista köyhiä ritareita, kun kaapissa sattui olemaan paahtoleipää, vaahterasiirappia ja munia. Tulokset näette kuvasta. (Huomaa myös kauniin rento blogiruokakuva, jossa villasukat vilahtava huolettomasti.)

french toastIhan nappiinhan se meni, ainakin melkein. Leivät unohtuivat pannulle juuri kriittisiksi hetkiksi. Mua nauratti ääneen ja teki mieli raivota itselleni. Piipahdin hetkeksi makkarissa leipien paistuessa ja jäin kiinni johonkin typerään tekstiviestiinsomeenmeilisotkuun ja mitänäitänyton. Siitäpä neidolle ylikypsä paahteinen french toast. Hyvä muistutus taas siitä, miten olisi ihan hyvä keskittyä aina yhteen asiaan kerrallaan. Ja siitä, että nää nykyajan aikasyöppöpuhelimet kaikkine härveleineen ovat kuin pieniä pirulaisia! Tai sitten me käyttäjät ollaan, ihan kummin tahansa.

Kodissani leijaili harmaa sumupilvi ja savun tuoksu ja ihanien french toastien sijaan päädyin nakertamaan raakaa inkivääriä paranemisen toivossa. Ei vienyt makeantuskaa, mutta toivottavasti vie taudin. Tämmöstä tää mun arki on. Aina.

thumb_PB060857_1024

Puspus,

nimmari

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *