Tuija Pehkonen
Tuija Pehkonen

Toteutan haaveeni ja lähden kauas pois!

Muistatko, kun vähän aikaa sitten kirjoitin unelmista ja rohkeudesta? Siitä, että mullakin on noussut ajatus yhden pikkiriikkisen unelman totetuttamisesta? Nyt mä aion sen toteuttaa.

Mä päätin, että olen ansainnut ja tarvitsen kunnon loman alkuvuonna ja varasin vihdoin ja viimein lentoliput Australiaan! Nyt pääsen viimein totetuttamaan sen vuosia mielessä pyörineen haaveen! Ai että. Enpysyaloillani! Reppu selkään ja menoksi. Tai noh, siskoni räjähti nauramaan, kun kysyin, onko mun pakko lähteä matkalle repun kanssa. Että mitä jos kuitenkin ottaisin sellaisen perässä vedettävän matkalaukun, joka on varustettu niillä kätevillä rullilla. Katellaan nyt. En ole tehnyt vielä valintaa.

Tuija-1117-12Ajatus on pyörinyt mulla vuosikaudet päässä. Eihän koskaan kuitenkaan ole riittävästi ylimääräistä aikaa tai rahaa. Aina on jotain muita juttuja ja kalenterikin täynnä.
”Olisi niin ihanaa, mut en mä nyt voi.”
”Sitten joskus teen sen kyllä.”
”Sitku…”

Eräänä kauniina sunnuntaiaamuna mulle kuitenkin tuli sellanen hassu ajatus päähän, että tässä tämä mun elämä nyt on. Että se on just nyt, eikä milloinkaan muulloin. Eilinen meni jo, eikä huomisesta ole tietoa. Että ei tule sellaista päivää, että joku ojentaa mulle tukon rahaa ja ehdottaa pitämään ylimääräisen loman ja lähtemään maailman ääriin vähän rauhoittumaan ja nauttimaan. Eikä kukaan muu voi tehdä tätä matkaa mun puolesta. Että jos mä haluan mennä, mun on ensin päätettävä, sitten tehtävä ja toteuttava se reissu. Ja ehkä olisi parempi ennemmin kuin myöhemmin. Kun ei tästä elämästä tosiaan koskaan tiedä.

Tuija-1117-17

Tuija-1117-15Mulla ei ole haisun haisua, minne tarkemmin ottaen suuntaan tai mitä ylipäätään haluan reissussa nähdä. Lennän Sydneyhin. Sen verran on tiedossa nyt. Ja että aion viipyä melkein viisi viikkoa. Kun kerroin aiemmin, että mulla oli Jenkkien kokoinen aukko sivistyksessä, niin Aussien paikalla taitaa olla vähän samanmoinen. Tai no, tää on sitäkin suurempi. Että kyllä tässä ainakin samalla jotain oppii.

Mä haluan nähdä kenguruita ja ne upeat rannat, sen ainutlaatuisen luonnon ylipäätään. Koalakin olisi kiva ylläri. Ja jos vakavasti puhutaan, niin toivon, että löytäsin elämääni ihania ajatuksia tuolta reissulta. En ole koskaan ollut niin kauan pois kotoa. Miltäköhän se tuntuu? Millainen maailma siellä oikein on? Miltä asiat näyttävät ja tuntuvat pienen etäisyyden päästä? Keitä tyyppejä ja mitä asioita mä kaipaan lähelleni? Uskallanko tutustua uusiin ihmisiin? Mitä jos en haluakaan enää palata?

Tuija-1117-13

Tuija-1117-11Haluan aikaa kirjoittamiselle. Rakastan kirjoittamista ja jotenkin se selkeyttää ajatuksia. Mähän kirjoitan todo-listojen, blogin ja paperikalenterin lisäksi ihan vain niitä näitä. Usein yön pimeinä tunteina.

Saisinkohan mä tuotua myös pienen palan rentoutta mukanani? Ei muuten ole mikään peace-of-cake tällaiselle mun kaltaiselle stressierkille. Mutta kun tämä syksy on ollut hyvä harjoitus vähän rennompaan mieleen. Nyt kun olen jo onnistunut ottamaan vauvanaskeleita, niin tarjoaisikohan Aussit muutaman babystepin lisää? Toivottavasti. Jotenkin mä toivon, että oppisin luottamaan elämään ja itseeni vähän enemmän, vaikken ihan satavarmasti kaikkia tulevaisuuden suuntia tietäisikään tai niitä osaisi ennustaa.

Enkä mä mitään äärimmäistä joogaretriittiä kaipaa tai uutta suuntaa elämälleni. Haluan vain nähdä, mitä ajatuksia reissu, lähteminen ja poissa oleminen mussa herättää. Sanonta siitä kauaksi menemisestä ja lähelle näkemisestä ei ole aivan tuulesta temmattu.

Jos totta puhutaan, haluan mä myös ihan vain maata auringossa miettimättä yhtään mitään, lukea kirjoja, nukkua pitkään, syödä hyvin. Eikä mua varsinaisesti haittaisi tulla takaisin sopivan hehkuvaksi päivettyneenä.

Tuija-1117-14Nyt liput on varattu. Tämä on sanottu ääneen. Nyt voi vain odottaa, ja tehdä pienenpieniä matkasuunnitelmia. Ihmiset ympärillä on olleet niin auttavaisia ja ihania. Puolitututkin ovat antaneet vinkkejään ja moni on tarjonnut yösijaa. Nyt just tuntuu, että halkean ilosta.

nimmari

Mun superihana uusi mekko, jonka helmat heilahtelevat just sopivasti: Hálo
Kengät: La Matta
Kuvat: Karkki / Valoon Photography

Kommentit (4)

  1. Hanna

    Sydney on ihana kaupunki! Kannattaa käydä Blue mountainsit katsomassa ja tietty bondi beachilta rantatietä pitkin brontelle. kunpa joskus pääsisi uudelleen reissuun.

  2. Vilhelmiina Hellstén

    Kaikkea hyvää reissuun! Sydän ja mieli avoimena vaan. <3

  3. Taru

    Ihanaa reissua! 🙂 Tekisi kyllä itsellekin hyvää..:)

    Taru
    stuffabout.fitfashion.fi

  4. Katariina

    Huisia! 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *