Tuija Pehkonen
Tuija Pehkonen

Elämän tasapainoa etsimässä

Elämä on ollut yhtä härdelliä. Sen jälkeen kun palasin San Franciscosta, olen juoksennellut pää kolmantena jalkana sinne sun tänne. Mua nauratti, kun mietin mitä kaikkea sain yhdenkin viikon aikana tehdä. Yhdessä hetkessä olin tekemässä sosiaalisen median yhteistyötä, toisessa hetkessä kuvattiin Maikkarille kevään uutta lifestyle-ohjelmaa Kenen Kotona. Välissä lension Kuopioon moderoimaan Jyrki Kataisen EU:n tulevaisuutta käsittelevää kansalaiskeskustelua ja kävinhän mä yhden kauppakeskusviikonlopunkin hoitelemassa.Tuija-neonoir
Päässä risteilee ajatuksia sieltä täältä. Vällillä minuuttiaikataulut hengästyttävät, välillä hymyilen vain kiitollisuudesta. Unta on tullut ihan liian vähän ja viikonloppuna priorisoin juhlimisen unen sijaan, sillä hetken aikaa kuvittelin olevani parikymppinen, en keski-ikäistyvä vanha pieru, joka kärsii krapulasta päiväkausia rillutteluiden jälkeen. Tiedätkö mitä? Ei kaduta yhtään. Tuli otettua vähän ilolientä, no vähän enemmänkin ehkä ja oli niin perhanan hauskaa. En mä noita reissuja sitten kiikkustuolissa kadu. Vaikka edelleen olen välillä vähän takakireä (tarkotain lähinnä sairaalloista suunnitelmallisuutta ja pelkoa kai-ken epäonnistumisesta), niin sen mä olen oppinut, että ihmisen pitää nauttia hetkistä ja elää. Koskaan ei ole huono aika vetäistä Wolfordin verkkosukkiksia jalkaan ja ottaa lasillista tai kahta shamppista. Kippis elämä! (Okei, kaduin hetken viinanhuuruista instastoryani sunnuntaiaamuna ja poistin sen kypsästi heti ensimmäisenä aamutuimaan.)

Kun aikanani lähdin vakkariduuneista, nimenomaan toivoin, että saisin tehdä monipuolisemmin asioita, että se polku, jota työelämässä kuljen, saisi risteillä sinne tänne. Se toive on toteutunut.

Tuija-asut-0617-1Onni ja kiitollisuus on tullut tosi vahvasti sellaisissa pienissä hauskoissa hetkissä, kun olen päässyt mulle täysin vieraan meikkaajan tuoliin ja löytänyt sielujen sympatian. Tai istunut lauantai-iltana kuopiolaisessa Isä Camillo -ravintolassa  kone edessäni ja kirjoitellut töitä näppäimistö sauhuten. Yhtäkkiä olen saanut eteeni maailman parasta risottoa ja lasin hyvän viiniä ja miettinyt, että ei passaa valittaa. Elämä on aika hyvin nyt.

Eilen illalla tein hengitysharjoituksia, kun uni ei meinannut tulla millään. Rauhoittelin itseäni, että nyt meneillään on parin kuukauden hulinavaihe ja sitten rauhoittuu. Samassa hetkessä päähän iski taas pelko sitä, että rauhoittuuko sitten taas lopullisesti. Ovatko työni sitten tehty lopullisesti. Tipahdanko mä kaikesta, kun lähdenkin relaamaan Ausseihin. Mitä jos en haluakaan tulla sieltä enää takaisin? Miten mä kontrollifriikki en ole suunnitellut matkaa laisin?

Hengitä hyvä ihminen. Elämä on tosi hyvin mallillaan. Mielettömän hyviä asioita tapahtuu kaiken aikaa. Asiat järjestyvät aina. Niin mä sanoin itselleni. Puhalsin kaikki yölliset ajatukset hengitys kerrallaan pois ja nukahdin.Tuija-asut-0617-2

Tuija-asut-0617-3Tunnistatko itsessäsi hetkittäin tätä samaa levottomuutta? Mitä sä silloin teet? Tänään mä päätin nukkua pitkään, sytytin herättyäni kynttilöitä ja laitoin itselleni myöhäisen herkkuaamiaisen. Päivä ja viikko käynnistyi siis parhaalla mahdollisella tavalla ja yön rauhattomat ajatukset olivat tipotiessään. Kuinka vanhaksi pitää tulla, että tajuaa olla stressaamatta öisin?

Rauhallista viikkoa!

nimmari

Vaatteet: NeoNoir / Dots…
Kuvat: Karkki / Valoon Photegraphy

Kommentit (2)

  1. Jerry / Pako Arjesta

    Yrittäjän näkökulmasta voin sanoa, että varmasti jokainen meistä kokee tuollaisia tuntemuksia aina välillä. Itsensä työllistämisessä on se upea puoli, että on vapaa tekemään kaikenlaisia kiinnostavia juttuja, kuten tässä juuri kerroit, mutta huonoa on se, ettei koskaan tiedä, mistä se seuraava työ tulee. Voi olla, että töitä riittää huomiseen, viikon verran, kuukauden tai vuoden. Voi olla, että töitä riittää ikuisesti niin paljon kuin haluaa tehdä. Mutta sitä ei voi tietää. Epävarmuus on ainakin kaltaiselleni kontrollifriikille todella vaikea tunne. Yritän kuitenkin muistuttaa itselleni, että asioiden stressaaminen ja pelkääminen on aivan turhaa, jos homma on vain oman pään sisällä. Parasta on keskittyä tähän hetkeen (tämä vaatii itseltä vielä paljon harjoitusta), nauttia siitä, elää täysillä ja tietää, että kaikki järjestyy aina parhain päin. Tsemppiä!

  2. Taru/stuffabout.fitfashion.fi

    Kuulostaa kivoilta sun duunit. 🙂 Itsekin yrittäjänä tykkään vapaudest ja hommien monipuolisuudesta. 🙂

    Taru
    stuffabout.fitfashion.fi

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *