Tuija Pehkonen
Tuija Pehkonen

Salakavala kateus

Tiedäthän kaverin nimeltä Kalle Kateus. Hän on se tyyppi, joka hipsii hiljaa paikalle silloin, kun kuulet jonkun muun saaneen juuri sen duunin, jota toivoit itsellesi. Kalle repäisee paidan helmasta vähän napakammin, joku sulle vähän epämieluisampi tyyppi menestyy, onnistuu, nauttii. Kalle Kateus on sellainen jäbä, joka kylvää ympärilleen FOMOa (fear of missing out) juuri silloin, kun päätät viettää rauhallisen koti-illan itsekseni ja seuraat kavereiden ja tuttujen railakasta menoa somesta. Kaikilla muilla tuntuu olevan kivempaa ja siistimpää.

tuija_saimi_hoyerKukaan ei koskaan myönnä kaveeraavansa Kallen kanssa, mutta kaikkihan hänet tuntevat. Joka ikisen tyypin luona hän on ainakin yrittänyt kyläillä. Mutta vaikka Kalle mielellään mukaan lähtisikin, ei hänen kanssa pidemmäksi aikaa kannata heittäytyä juttusille. Kalle nappaa nimittäin aika nopeasti tyypin kuin tyypin ajatuksista kiinni ja ottaa vallan. Vaarallinen tyyppi, jonka kanssa kannattaa olla aika varuillaan.

Noh, se siitä tarinasta. Kalle roskikseen ja roskakorin kansi kiinni. Koko homma tuli mieleeni Hoyerin Saimin kohdatessani. Hänen tarinansa on niin vaikuttava ja pysäyttävä. Tää nainen on sankari.

Saimihan oli menestynyt malli, tv-juontaja, puhuja, kirjoittaja ja kahden lapsen äiti sekä vaimo, kunnes 2011 äkillinen sairastuminen pysäytti hänet. Parin vuoden sairaalajaksoa miettiessä Saimi liikuttuu edelleen vahvasti. Varsinkin, kun puhe kääntyy hänen lapsiinsa. Nyt kuusi vuotta myöhemmin hän asuu perheensä kanssa metsän keskellä Punkaharjulla ja pyörittää siellä Hotelli Punkaharjua. Ennen kaikkea Saimi on onnellinen ja kiitollinen, eikä halua haaskata elämästään hetkeäkään turhanpäivisyyksiin, kuten kadehtimiseen.

tuija_saimi_hoyer_selfieKateudesta on niin vaikea sanoa mitään, koska olisi vain ihanaa todeta, että enhän minä koskaan ikinä mistään kenellekään ole kateellinen. Ainoastaan onnellinen muiden puolesta. Ja totta kai kai yritän olla hyvä tyyppi ja muiden puolesta iloitseminenkin tulee aika lailla luonnostaan. Mutta jos väittäisin, ettei koskaan pieninkään kateuden murunen olisi piipahtanut mielessä, puhuisin hevonkukkua. Siksikin oli niin tärkeää kuulla Saimin tarina ja muistuttaa itseään siitä, miten näitä asioita kannattaisi miettiä. Mun mielestä Saimin ajatus siitä, että elämä on niin ainutlaatuinen ja upea juttu ettei sitä kannata käyttää kadehtimiseen, on aika lailla kultaa.

Kultaisen naisen ajatuksia pääset kuuntelemaan lisää täältä. Tää oli varmasti yksi vaikuttavimmista haastatteluista, joita olen tehnyt.

Vikaa muuten viedään. Huomenna keskiviikkona tämän kevätkauden viimeisessä ohjelmassa vieraana mulla on Mikke Granlund. Can’t wait.

nimmari

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *