Tuija Pehkonen
Tuija Pehkonen

En tiennyt, että maailmassa olisi tällainen paratiisi!

Mä en tiennyt, että maailmassa olisi tällainen paratiisi. En oikein vieläkään meinaa uskoa, vaikka katselen ympärilleni ja näen tämän kaiken. Ainoat huonot puolet tuntuvat olevan surkea wifi, jos sellaisen ylipäätään sattuu jostain löytämään ja karmeat öllimöllit, joita löytää kyllä kaikista niistäkin paikoista, joissa ötököihin ei haluaisi törmätä. Muuten olen lähinnä ihmetellyt ja ihastellut. Olen ollut ymmyrkäisenä, kuten ystäväporukassamme on tapana sanoa.

1_TuijaPehkonen_Australia_0137_smallEn uskonut, että voisin kuljeskella pitkin katuja näin rennolla mielellä, ihan oikeasti ilman huolen häivää ja huolta huomisesta. En tiennyt, että kävelisin sateessa hymyssä suin ja nauttisin. En arvannut, etten ihan oikeasti huolehtisi täällä lainkaan töistä, tulevaisuudesta, yhtään mistään.

Onneksi olen reissussa yksin. Olisin aika paskaa matkaseuraa. En nimittäin arvannut, että olisin todella nukkunut aivan hullumoisia unia lähestulkoon joka ikinen yö. Mä olen valvonut keskimäärin kahteen ja herännyt puoli kahdeltatoista. En tainnut edes muistaa, miltä näin levänneenä olo tuntuu. Välillä olen herännyt keskellä yötä (tai aamua) naapurin koiran haukahteluun ja papukaijan kalkatukseen. Odotellut hetken ja jatkanut unia. Herätyskello on soinut useana aamuna ysin tai kympin pintaan mutten ole vaivaantunut nousemaan ylös. On tuntunut niin hyvältä vain venyttää aamut päiviksi. Olen päästänyt jo aikaa sitten irti lomien suorittamisesta, mutta täällä mun lomalaiskuus on siirtynyt nextille levelille.

1_TuijaPehkonen_Australia_0169_smallEn arvannut, että osaisin ylipäätään olla niin rennosti kuin täällä olen ollut. Suuret suunnitelmat surffikurssista, joogaleiristä, kymmenien tai ehkä satojen sivujen kirjoittamisesta ovat kaikki jääneet unholaan. Tuntuu niin kivalta, että mun etukäteen tehdyt suunnitelmat eivät olekaan tuntuneet täällä tärkeiltä. Olen voinut keskittyä hetkiin, itseeni ja nauttimiseen. Olen viettänyt järjettömän monta tuntia istuen, kuunnellen musiikkia, katsellen ympärillini. Olen istunut ravintoloissa ja syönyt hyvää ruokaa, juonut skumppaa ja ihmetellyt maailman menoa.

En arvannut, että minua ei pelottaisi kävellä öisen Melbournen katuja tai että uskaltautuisin illan pimeinä tunteina kuuntelemaan ventovieraan tarinointia. Aiemmin mulla on ollut tapana kantaa pientä hiuslakkapulloa mukanani yksin reissatessa. Iltaisin liikkuessa se on mulla aina valmiina. Tajusin eräänä iltana kotiin kävellessä, että se unohtui lähtiessä. Eikä mua pelottanut. Ja tosiaan, enhän mä kotiin ollut matkalla, vaan airbnb-kämppään, jossa yövyin. Siellä se hiuslakkapullo on saanut odotella kaikki illat.

Olen joskus nuorempana todennut, etten voisi koskaan asua nihkeässä maassa. Siis niin lämpimässä maassa, että vaatteet liimautuvat jatkuvasti ihoon. Musta se oli superärsyttävää. Syön sanani ja otan oikeuden vaihtaa mielipidettäni. Luulen, että tätä paikkaa olisi helppo kutsua kodiksi.

1_TuijaPehkonen_Australia_0055_smallOlen miettinyt sitä yksinoloasiaa. Että mikä kumma siinä onkin tuntunut niin hyvältä tällä kertaa. Ehkä se, että alkumatkasta ehdin tavata useammankin suomalaisen ystäväni täällä? Ehkä se, että sekä paikalliset että täällä reissaavat pysähtyvät juttelemaan niin helposti? Ehkä se, että todella kaipasin yksinoloa, rauhaa ja omia ajatuksia. Olen myös tainnut ihan oikeasti oppia olemaan yksin ja nauttimaan siitä. Ja ihan takuuvarmasti tämä on ideaali paikka matkustaa itsekseen ja matkata samalla itseensä.

Olen saanut ihan hullusti viestejä siitä, miten onnelliselta näytän. Pakko myöntää, että olo myös tuntuu tosi onnelliselta juuri nyt. Mä toivon niin paljon, että voin tuoda mukanani Suomeen palasen tätä rentoutta myös arkeeni siellä. Ehkä elämä olisi vähän helpompaa, jos olisi itselleen vähän inhimillisempi, eikä aina vaatisi sitä sataakymmentä prosenttia. Jos ihan vähän löysäisi ja muistaisi nauttiakin elämästä. Tää on nimittäin ihan uskomattoman ihmeellistä.

1_TuijaPehkonen_Australia_0087_smallLuovutin suosiolla kameran mukana kantamisen. En jaksa tai halua uhrata elämäni ehkä tärkeintä lomaa siihen, että miettisin kivoja kuvakulmia. Olen keskittynyt nauttimaan maisemista ja olen kyllä aika ahkerasti päivitellyt instastoryäni. On ollut kiva myös saada siellä paljon Suomen kuulumisia ja matkavinkkejä. Jos haluat vähän matkata mun kanssa, niin ota @tuijapehkonen seurantaan. Onneksi sain myös muistoja itselleni, kun täällä nykyisin asustava Mette otti musta kuvia Melbournen Black Rockilla. Hän on aivan supertaitava kuvaaja, joten pelkästään siinä on hyvä syy alkaa pian suunnitella uutta reissua tänne! Mettellä on myös miekkosensa Jamesin kanssa ihan mahtava haikkausretkiä lähialueelle järjestävä Hike & Seek -firma. Kävin mukana Philip Islandilla katsomassa pikkupingviinejä ja henkeäsalpaavan upeita maisemia. Suosittelen tosi lämpimästi tsekkaaman tuon tai jonkin muun reissun, jos olet reissaamassa Melbourneen.

nimmari

Kuvat: Mette Kortelainen

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *