Tuija Pehkonen
Tuija Pehkonen

Miten mä nollaan aivot?

Kirjoitin juuri äskettäin, että härdelliä on riittänyt. Ilmeisesti monella muullakin. Niin paljon sain tsemppi-, myötätunto- ja kohtalotoveriviestiä. Aika moni muukin kierii öitä ja juoksee päiviä tällä hetkellä, kun maailma on saatava valmiiksi ennen joulua. Jottei jäisi sellainen fiilis, että tässä viimeisiä viedään, vikoilla voimilla pompitaan sinne tänne ja iltaisin itkua tiristellään, niin ajattelin vielä avata niitä asioita, jotka mua voimaannuttavat ja pitävät pään kasassa härdelliaikoina.Tuija-Asut-1017-12
Uiminen
Totta kai treeni auttaa nollaamaan aivot. Kunnon hikijumppa ja elämä tuntuu heti paremmalta, kroppa toimivammalta ja ajatukset juoksevat kirkkaammin. Kaikista eniten nautin kuitenkin näinä kiireisinä hetkinä uimisesta. Kukaan ei puhu minulle, eikä minun tarvitse puhua. Ihan omaa aikaa ja ajatuksia. Joku on joskus sanonut, että uiminen on tylsää, mennään vain hiljaa päästä päähän. Minusta se on justiin kaikista parasta.

Viimeksi viime viikolla ystäväni ja koutsini Anne sanoi kesken haipakkapäivän mulle altaan reunalla taikasanat: ”Nyt vaan uit”. Ja minähän uin. Olin tehnyt haastattelun, sammutellut tulipaloja, soitellut sinne sun tänne, käyttänyt taksimatkatkin palavereihin. Pää surisi ja olin juuri istunut kymmenen minuuttia alasti Allas Sea Poolin pukukopissa ja miettinyt maailmanamenoa ja hulluutta. Sitten hyppäsin altaaseen ja aloin uida. Uin, uin ja uin ja oikein tunsin, miten kiire ja stressi jäivät kauemmaksi jokaisella vedolla.

Nimenomaan tuolla Altaalla kokemus on täydellinen. Ulkona on kylmä, vedessä lämmin. Välillä on pakko pysähtyä katsomaan merta. Aina kun lopetan, huomaan hymyileväni.Tuija-Asut-1017-11
Nukkuminen
Olen aiemminkin korostanut unen tärkeyttä. Olen iän myötä oppinut, etten kuole, jos en viikkoon treenaa tai jos pari viikkoa syön vähän epäsäännöllisemmin ja –terveellisemmin. Mutta jos nukun viikon tai kaksi huonosti, mun kroppa ja mieli alkaa tehdä tepposia.

Onko se sitten iän tuomaa leppoisuuttakin, että sixpackia tärkeämmältä tuntuu aivot, jotka ovat huippukunnossa. Tai noh, edes toimintakykyiset.

Relaaminen
Sen huomaaminen, että ihan kaikkea ei aina tarvitse tehdä satakymmenenprosenttisesti, helpottaa elämää aivan hullun lailla.

Olen huomannut, että selviän töistäni yleensä aika kiitettävästi ilman, että hermoilen edellisyötä ja hion suunnitelmia loppuunsa. Kokemusta ja näkemystä kertyy yleensä vuosien mukaan mittariin niin, että aika paljon voi myös luottaa itseensä. (Toki poikkeuksiakin on. EU:n tulevaisuutta käsittelevää kansalaiskeskustelun moderointia varten katselin vielä edellisyönä puoli kahdelta tubesta materiaalia ja luin faktoja. Tietäen, että aamulla herätyskello pärähtää soimaan 5.30 ja saan suunnata silmät ristissä kipin kapin lentokentälle.)

Netflix
Tää on niin väärin. Tiedän itsekin, ettei mun pitäisi pitkän päivän päätteeksi avata konetta sängyssä ja laittaa Good Wifeä pyörimään. Mutta kun mä haluan! Mietin aina noina hetkinä, että tekisin itselleni palveluksen, jos ottaisin syliini koneen sijasta kirjan, joka rauhoittaisi mut uneen. Sen sijaan jännitän lakisarjan ihmissuhdekiemuroita ja nautin niistä yöllisen rauhallisista hetkistä niin paljon, että toistan tätä varmasti hamaan tappiin saakka.

Ja koska olen aikuinen, mä voin. Yhdellä ystävälläni on tapana todeta, että hän saa syödä karkit ennen lämmintä ruokaa, koska on aikuinen. No tää on mun aikuisuusjuttu. Saan päättää ihan itse! Valitsen turmion!

Tuija-Asut-1017-13
Kirjoittaminen
Mua rentouttaa kirjoittaa ajatuksia ja tapahtumia ylös. Siksi aikanani aloitin bloginkin. Oli kiva, että on jokin väylä, missä julkaista tekstejä.

Mun aivoja myös helpottaa kaikenlaiset todo-listat ja tieto siitä, ettei pakko ole muistaa yhtään mitään. Kaikki on ylhäällä.

Ystävät
Välillä tunnen huonoa omaatuntoa, että olen ystävilleni ja kaikista lähimmille ihan liian vähän läsnä. Haluaisin löytää aikaa, haluaisin nähdä enemmän. Muistan sanoneeni aikanani kun hyppäsin yrittäjäksi, että haluan priorisoida asioita ja antaa aikaa kaikkein tärkeimmille. Miten sen ajan löytäminen voikin olla niin vaikeaa.

Tasapainottelen siinä, etten ota stressiä ystävien näkemisestä. Jokaisella aikuisella on vuorollaan kiireet ja oikeat ystävät eivät katoa minnekään, vaikkei ihan joka viikko ehdittäisikään rupatella. Mutta muistutan myös itseäni siitä, miten tärkeää välillä on ottaa hetki aikaa itselleen, laittaa työt sivuun ja rupatella aivan turhuuksia hyvän ystävän kanssa. Sitä aikaa ei voita mikään. Ja siskolleni soitan aina, kun pää meinaa räjähtää. Auttaa kaikkeen.

Yksinolo
Ja viimeisenä, mutta ehkä kaikista tärkeimpänä seikka, jonka olen oppinut vasta viime vuosina. Mä tarvitsen omaa aikaa ja tilaa. Tarvitsen välillä matkoja itsekseni, päiviä ettei puhelin pirise. Mun täytyy välillä laskea kierrokset ja kuunnella omia ajatuksiani. Ihan niitä hiljaisimpiakin ääniä, jotka helposti hukkuvat taustahälyyn.

Mä haluan, että niinäkin hetkinä, kun omien ajatusten hyväksyminen on vaikeaa ja tunteet ovat sekamelskassa, edes itse uskallan kohdata kaikki ne fiilikset ja rueta sitten selvittämään solmua kerrallaan auki. Niin mä pysyn järjissäni.Tuija-Asut-1017-10Sehän on taas sitten ihan oma keskustelunsa, että miten pää pidetään kasassa niinä aikona, kun töitä on vähemmän ja läsnä huoli siitä, että tässäkö tämä elämä nyt oli. #huutonauru #mylife #elämä #tasapaino

nimmari

Mun lempparikollaripaita ja -housut: Adidas
Kuvat: Karkki / Valoon Photography

Kommentit (2)

  1. kata

    Netflix on best! Ja hei, säännöt on lapsia varten 😉 Aikuisena saat itse tehdä päätökset (ja kantaa vastuun niistä..) Tsemppiä! <3

  2. Jani-75

    Ihana Tuija pusu poskelle:)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *