Tuija Pehkonen
Tuija Pehkonen

Mitä jos tämä olisi elämäsi viimeinen päivä?

Mikä kumma siinä onkin, että me ihmiset porhalletaan eteenpäin niin karmeaa vauhtia, että unohdetaan hengittää, ajatella ja tuntea. Mikä kumma siinä onkin, että tajutaan pysähtyä vasta siinä vaiheessa, kun askeleet eivät enää kanna. Hengittää yritetään sitten, kun keuhkot on lysyssä ja henki ei kulje. Tunteet tunnustetaan, kun sydän on verilllä ja riekaleita.

Tuija-1117-22
Mikä ihme ja kumma juttu, että me tarvitaan muistutuksia elämän rujoudesta, rajallisuudesta ja julmuudesta, jotta muisteteaan nauttia niistä pienistä, ihanista arjen hetkistä, joita elämä on tulvillaan. Usein silloinkin, kun on huono päivä tai elämä murjoo, ympärillä on aika paljon kaunista. Moni asia on hyvin, mutta eihän me kaikelta touhutukselta ja tuohtumukseltamme muisteta katsoa. Ei me huomata muuta kuin omista korvista höyryävä savupilvi.

Olen katsellut Yle Areenasta Elossa 24h -dokkarisarjaa, joka kuvaa suomalaisten sairaaloiden elämää vuorokauden ajan. Muistan jo ekan tuotantokauden jälkeen vuosi takaperin, miten pysäyttäviä ihmiskohtaloita ja toisaalta rohkaisevia tarinoita ohjelmassa kuvattiin. On oikeastaan aika vaikea edes kuvailla, miten alkukantaisia tunteita tarinat herättävät. Ja syvää kiitollisuutta siitä kaikesta, mikä elämässä on juuri nyt hyvin.

Tänään satuin törmäämään ystäväni facebook-seinällä tähän kirjeeseen, jonka on kirjoittanut 27-vuotias, pian kuoleva nainen. Tasaisin ajoinhan tämänkaltaisia jaetaan tuolla netissä, mutta jostain syystä nyt tuo kolahti.

Ehkä siksi, että olen viimein toteuttamassa yhtä omaa, suurta unelmaani ja matkaamassa itsekseni pidemmälle reissulle. Ehkä siksi, että viimein pitkän työputken jälkeen sain viettää monta onnekasta päivää pikkuruisen siskonpojan luona ja muistutin itseäni, että nuo hetket ovat miljoona kertaa tärkeämpiä kuin työkiireeni. Ehkä siksi, että jouluna näin Äiti Pehkosen kenties onnellisempana kuin koskaan. Ehkä siksi, että oma elämäni on ollut viimeisen vuoden aikamoista hullunmyllyä. Ehkä siksi, että viimein olen yritän viimein opetella keskittymään enemmän hetkiin ja olemaan jatkuvasti piiskaamatta itseäni tulevaan.

Tuija-1117-23Jostain syystä olen miettinyt, miten sitä oikein eläisi, jos eläisi viimeistä päivää? Mitä asioita arvostaisi, ketä kaipaisi, kenen kanssa haluaisi aikansa viettää, mitä katuisi? Mitä sinä tekisit, jos huomista ei omalla kohdallasi enää olisikaan?

Jostain syystä olen halunnut ja yrittänytkin kiinnittää huomion kaikkiin niihin pienenpieniin asioihin, jotka maistuvat, näkyvät ja tuntuvat ihan mahan pohjassa saakka.

… Siihen, miten kiva on käpertyä sänkyyn muhkean peiton alle katsomaan Netflixiä kaikessa rauhassa.

… Miten hyvältä puolitoista ällömakeaa muffinsia voikaan maistua.

… Miten hauskaa on nauraa ystävien kanssa niin paljon, että koko ravintola kääntyy katsomaan, jatkaa siitä, mihin puoli vuotta sitten jäätiin ja unohtaa, että välissä on hurahtanut hetkeäkään.

… Miten itsekseen huomaa hymyilevänsä, kun katsoo siitä viikon vanhaa videota maailman rakkaimmasta siskonpojasta.

… Miten mieltä lämmittää, kun kaverit järjestelevät sun puolesta majoitusta tulevalle reissullesi.

… Miten kiva on suunnitella hyvän ystävän häistä ja heittää ilmoille varovainen ajatus siitä, että ehkä jonain päivänä minäkin…

… Miten älyttömän hauskaa on juoda lemppariskumppaa ystävän kanssa ja päivittää miesasiat ajantasalle.

… Miten kivalta tuntuu istua meikkituolissa toisen ihmisen laitettavana ja tällättävänä.

Tuija-1117-26
Voisin kirjoittaa listaa loppupäivän. On etuoikeus elää. Jestas, tää maailma on ihan mahtava paikka.nimmari

Mekko: Twinset
Saappaat: Zara
Kuvat: Valoon Photography

Kommentit (3)

  1. kata

    <3 <3 <3

  2. alakuloinen lukiolainen

    Pitkään jatkuneen masentuneisuuteni takia näitä pieniä asioita ei valitettavasti aina jaksa arvostaa, mikä on todella turhauttavaa. Itsensä tunteekin usein epäonnistujaksi, kun ei yrittämisestäkään huolimatta onnistu saamaan iloa ympärillä olevista mukavista asioista.

    Toisaalta silloin, jos jostain pienestä asiasta yhtäkkiä tuleekin iloiseksi, osaa sitä hetkellistäkin iloa arvostaa ihan valtavasti. Tälläisten pienten, jopa ihan arkisista asioistakin tulevien ilonpilkahdusten avulla jaksaakin elämässä eteenpäin! <3

    Toivon todella, että jonain päivänä minäkin osaisin taas listata aidosti iloa tuottavia asioita melkeimpä loputtomiin. Tai edes vähän enemmän kuin nykyään. Tällä hetkellä listani on harmillisen lyhyt, mutta ainakin sinun hyvillä oivalluksillaan iloa tuottava blogisi löytyy sieltä! 🙂

  3. Hepsankeikka

    Tuija siä oot niin paras!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *