Tuija Pehkonen
Tuija Pehkonen

Kuin juna, joka puksuttaa eteenpäin

Löytäisipä itselleen sellaista tasaisuutta ja varmuutta, että ei ihan pienistä hätkähtäisi. Ei huojuisi, vaikka maailma ympärillä vähän sekoaisi ja maa jalkojen alla tärisisi. Olisipa sellainen juna, joka puksuttaa vaan eteenpäin huolimatta siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Että Perun vuorilla kiivetessä keskittyisi vain ja ainoastaan siihen kiipeämiseen, eikä mihinkään muuhun turhaan tai ylimääräiseen. Uskaltaisipa silti aina välillä hypätä uuteen ja olla rohkea, luottaisi siihen, että elämä ja asiat järjestyvät kyllä. Voisipa keskittyä olennaiseen, eikä antaisi ajatusten harhailla sinne tänne.

23262181_10156720681777542_2015141456_oMä olen vähän väkkärä. Olen joskus tainnut kirjoittaa, että mussa on tosi vahvasti kaksi puolta. Mussa on se reipas, villi, tekeväinen ja iloinen puoli. Se puoli, joka musta näkyy ulospäin ja päällepäin. Se kuplivainen säkkärä, joka tohottaa menemään. Se puoli on itsevarma ja ryhdikäs, eikä se puoli pelkää sanoa ajatuksiaan ääneen. Se puoli tykkää painaa duunia jos nyt ei sata lasissa, niin ainakin yheksääviittä. Se tykkää välillä pippaloida ja hullutella. Jatkotkin on jees.

Mutta sitten on myös se toinen puoli, joka ei ehkä ulospäin heti näy. Se herkkä ja pehmeämpi puoli. Se puoli, joka tarvitsee omaa aikaa ja rauhaa, etteivät kierrokset nouse liian koviksi. Se, joka jää miettimään ja pohtimaan asioita, stressaantuu jos ei lepää. Se, joka aistii ihan liian tarkasti asioita ympärillään ja kaipaa koti-iltoja viltin sisällä. Välillä se puoli miettii, pohtii ja aistii niin paljon, että on vaikea keskittyä olennaiseen. Siitä puolesta tulee levoton ja rauhaton, jos sen yrittää jättää huomiotta.

23314452_10156720681737542_855521483_oJäin miettimään itseäni, kun olin saanut Harkimon Leenan vieraakseni radioon. Kun Leena astuu huoneeseen, on kuin itse Varmuus olisi saapunut sisään. Hän tulee sillä tapaa tyynen rauhallisesti, tekemättä itsestään numeroa, tyylikkäästi. Hänen saapumisensa ei jää huomaamatta, eikä hän hätkädä huomiostaan, niin kuin ei tunnu hätkähtävän juuri mistään.

Hän on nimittäin se juna, joka puksuttaa eteenpäin, se tasaisen varma ja vakuuttava nainen, jota kuvailin tuohon alkuun. Hän ei ole huojunut, vaikka elämässä ja uralla on tullut vastaan kaikennäköistä. Hän on jatkanut tasaisen varmasti eteenpäin kivikoissa ja kiivennyt vuoristossa varmoin askelin. Me tutustuimme Perussa Huippujengin kuvauksissa ja samaan aikaan, kun minä hermoilin milloin missäkin taudissa ja kärsin koti-ikävästä, Leena otti päivän kerrallaan ja kiipesi meistä kaikista pisimmälle. Hän on tasaisuudestaan huolimatta kuitenkin uskaltanut tehdä urallaan myös hyppyjä uuteen, tuntemattomaan ja tyhjän päälle, ja rohkeutta jos jotain, mä arvostan.

Leena Harkimo on ihan huima nainen, ja monesti koetan ihan pikkiriikkisen muistaa itsekin pitää yllä leenamaista asennetta. Siinä mulla on vielä opittavaa. Tuota tasaista rauhallisuutta mä koetan vähän elämässäni opetella, että mun kaksi erilaista puolta pysyisivät tasapainossa keskenään. Siksi olin superiloinen, kun Leena tuli mun vieraaksi kertomaan tarinaansa.

Jos haluat kuulla Leenasta lisää, niin Yle Areenasta, täältä löytyy meidän koko keskustelu.

nimmari

Kommentit (1)

  1. Jani-75

    Upea nainen Leena:)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *