Tuija Pehkonen
Tuija Pehkonen

Mä en uskalla enää somettaa.

Luin twitteristä tuttavani twiittiä. Hän kertoi 7 vuotiaan lapsensa hauskasta kommentista koskien mahdollista tulevaa tyttösystävää ja mua nauratti ääneen. Lapset ne puhuvat puuta heinää.  Huomasin, että twiitti oli herättänyt paljon keskustelua. Hirveä määrä kommentteja. ”Aika moni muukin tyyppi on tainnut nauraa tälle lasten suusta kuullulle totuudelle”, ajattelin ja menin lukemaan kommentteja. Minuutti myöhemmin istuin huuli pyöreänä ja inhosta ymmyrkäisenä.

Yksi oli pahoittanut mielensä siitä, että pojalta kyseltiin TYTTÖystävistä.

Yksi siitä, että seitsemänvuotiaalle ei tässä tilanteessa alettu puhua itsemääräämisoikeudesta. (Mitähän seitsemänvuotias muuten tuumaisi tuosta sanasta?)

Yksi hermostui siitä, että alkuperäisen twiitin kirjoittaja hermostui.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mielensä ehti pahoittaa moni, kuka mistäkin syystä, ja vielä useampi antoi twiittaajan tuta tämän ajattelemattomuuden. Huono isä suorastaan, voisi sanoa.

Hetkinen. Kyse oli yhdestä hauskasta hetkestä seitsenvuotiaan lapsen kanssa, jonka kirjoittaja ajatteli jakaa somessa ja hauskuttaa muitakin. Kyse oli vitsistä, jolle voisi nauraa ja asioista, joita voisi ymmärtää. Typerämpikin tajuaa, jos haluaa tajuta. Jos ympäriltään ja varsinkin somesta haluaa kaivamalla kaivaa epäoikeudenmukaisuutta, ongelmia ja väärinkäsityksiä, niin niitä takuulla löytyy. Aina on jotain, mistä loukkaantua ja aina löytyy syitä raivostua. Jokaisella asialla on (ainakin) kaksi puolta ja siksi jokaisesta asiasta voi hermostua niin halutessaan. Ihmiset ovat ajattelemattomia ja viestivät välillä tohkeissaan, innoissaan tai puolihuolimattomasti. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että aika harvoin näiden hyväntahtoisten viestien taustalla on mitään sen suurempaa asennetta tai tarkoitushakuista provokaatiota.

Niin että ennen kuin hermostutaan, pahastutaan, näsäviisastellaan, aletaan mielenilmauksiin ja someraivotaan… Mitäs jos ennemmin yritettäisiin ymmärtää toisiamme? Väärinkäsityksiä olisi aika paljon vähemmän, jos jokainen edes hetkisen yrittäisi miettiä, mikä ”sen ärsyttävän kirjoituksen” alkuperäinen ajatus tai tarkoitus oli. Jos ihan jokaista pilkkua ei tarkkailtaisi suurennuslasilla ja yritettäisiin olla vähän armollisia paitsi itsellemme, myös muille. Säästyttäsiin aika monelta somegatelta.

Ja perkele vieköön mua ottaa päähän nyt. Mua ottaa päähän, että vielä viisi vuotta takaperin uskalsin twiitata aktiivisesti. Olin mielestäni aika hauska ja nasevakin välillä. Musta oli kiva twitteröidä ja ottaa osaa kaikennäköisiin keskusteluihin. Ei ole enää. Nykyään en uskalla twiitata juuri muuta kuin blogipostauksiani. Koskaan ei nimittäin tiedä, mistä seuraava someraivogate saa alkunsa.

Peace.

Kuvat: Upeista upein Janita Autio 

Kommentit (8)

  1. Jonna

    Joo, nykyään osataan pahoittaa mieli siitä, että joku pahoittimielen, siis ihan älytöntä. Itekkään en oikeasti viitsi ja jaksa enää jaata mitään somessa, koska AINA sielä on jollakin pahaa sanottavaa.

  2. Juuri noin

    Hyvä blokikirjoitus, noin se menee. Joskus ihmettelee miten suppea maailma on joidenkin päässä.

  3. Mistä ärsyynnyitkään?

    Jos vähän perehtyisit aiheeseen, tajuaisit, mistä on kyse. Lapsia ihan turhaan (hetero)seksualisoidaan silloin, kun he eivät asiasta vielä mitään ajattele tai ymmärrä. En tajua aikuisten pakkomiellettä olettaa, että kaikki pojat haluavat tyttöystävän tai tytöt poikaystävän – jo vauvaiässä. Tämä oletus vaikuttaa tulevaisuuteen: siihen, kuka joutuu seksuaalisen väkivallan uhriksi, kuka saa vähemmän palkkaa, ketä vähätellään ja kenestä tulee iso pomo. Mieti, mistä ärtymyksesi kumpuaa. Olisiko sellainen maailma kivempi, jossa ei olisi ketään, joka rikkoo tätä pyhää jakoa kahteen sukupuoleen? Voisin kääntää kysymyksesi takaisin sinua päin: mitä jos ennemmin yrittäisit ymmärtää? Ihanaa olisi elää maailmassa, jossa lapsi (ja aikuinen) saisi olla ihan mitä vain ilman oletuksia ja vaatimuksia tietystä sukupuolesta tai kumppanista.

    • opossumi

      Olisi ihan hirveän kivaa elää maailmassa jossa olisi sanavapaus myös sosiaalisesti. Niin ettei olisi aina joku joka vääntää jonkun olettamansa epäkohdan esiin ja nostaa siitä somehelvetin asiasta minkä sattuu näkemään ja joka ei sovi hänen pirtaansa.
      Tai että olisi vielä maailma jossa vanhemmat saa kasvattaa lapsensa miten haluavat (lapsen oikeuksien rajoissa toki) ilman että on olemassa näsäviisaista sateenkaarifeministimuunsukupuolis-fiilejä heristämässä sormeaan jotta jokainen varmasti muistaa että lapsi voi kuulua juuri siihen minimaaliseen vähemmistöön ja koska sitä ei ole huomioitu koetaan se loukkauksen jokaista erilaista ihmistä kohtaan. Punapäistä alkaen.

    • Mistä ärsyynnyitkään?

      On ihan normaalia, että sinua pelottaa, Opossumi. Jos vähän vilkaisisit historiaa tai ihan vaikka nykypäivää, saattaisit huomata, että juuri valtavirran valkoihoisilla heteroihmisillä on kaikkein eniten sananvapautta maailmassa. ”Sateenkaarifeministimuunsukupuolis-fiilit”, kuten meitä kutsut, haluavat lähinnä muistuttaa, ettei meidän kenenkään tarvitse elää ahtaiden rooliodotusten mukaan. Ei tarvitse kuulua edes vähemmistöön, jotta saa olla vapaasti sellainen kuin on, eikö ole ällistyttävää? Ihan tavallinen heteromies ja heteronainen voivat olla juuri niin herkkiä, vahvoja, rehvakkaita, ujoja, kauniita, naisellisia, maskuliinisia ja pehmeitä kuin haluavat. Siitä tässä kaikessa on pohjimmiltaan kyse. Ja mitä kasvatukseen tulee, olisi hienoa, jos myös heteroiksi ja cis-sukupuolisiksi kasvavat lapset saisivat olla herkkiä ja naisellisia poikia tai vahvoja ja riehakkaita tyttöjä, jos he niin haluavat.

    • opossumi

      Huomaatkohan itsekään kuinka alentuva ja omaa itseä ja mielipidettä täynnä oleva onkaan asenteesi? Sekä Tuijaa että minua kohtaan. Oletat ettemme ole tutkineet asioita (”jos vain katsoisit/perehtyisit..”) ja että mielipiteemme on väärä sekä väität meidän olevan peloissamme tai ärsyyntyneitä..

      No, omasta puolestani voin sanoa että jälkimmäisessä olet ihan oikeassa ainakin minun kohdallani. Minä olen ärsyyntynyt.
      Ollaksemme samalla viivalla, kerrottakoon että Minua ärsyttää tasapäistäminen. Se mitä sinun viiteryhmäsi tekee. Minua ei ärsytä tasa-arvo, eikä se että lapselle annetaan mahdollisuus olla mitä haluaa olla.

      Minua ärsyttää esimerkiksi se, että jo varhaiskasvatuksen aikana koitetaan häivyttää sukupuolet harmaaseen mitäänsanomattomaan massaan. Ja keskustelua ohjailee se edustamasi viiteryhmä, joka on sormi pystyssä heristelemässä aina kun joku poikkeaa teidän ajatusmaailmastanne ja joka on täysin valmis suorittamaan erimielisten someteloituksia porukalla (tämän näet helpostikin jos katseet erimielisten kesksuteluja somefiidissä). Se ärsyttää kovastikin. Koska sukupuoli on iso määrittäjä ihmisen identiteetissä, oli se mikä tahansa.

      Ts. minua ärsyttää teidän porukkanne, oman moraalisen oikeutuksensa kehittäneet saaranaajat. Ei lapset, ei lapsen mahdollisuudet, ei miehet, ei naiset, ei homot, ei mahdollisesti muun sukupuoliset. Ihmiset on ihmisiä ja heidät pitää ottaa ja hyväksyä sellaisina kuin ovat. Samalla kun mahdollistatte lapselle ”Olla minkälainen on” samalla tuputtamisella te kiistätte lapsilta oikeuden olla perinteisesti maskullineja ja feminiinejä jos he haluavat sellaisia olla. Näitä ryhmiä kuitenkin on ihmisten valtaosa. (joo tiedän kaikissa on.. blaa,blaa)

      Olisi tosiaan ihanaa elää maailmassa jossa kaikenlainen olisi sallittua, ilman että omahyväiset olennot ottavat oikeudekseen määritellä meidän muidenkin puolesta miten pitää elää. Se nimittäin ei ole tasa-arvoista.

    • Mistä ärsyynnyitkään?

      Opossumi, ei kukaan ole tasapäistämässä ketään harmaaksi massaksi puhuessaan sukupuolisensitiivisyydestä. Tasapäistämistä on se, että esimerkiksi kaikkia tyttöjä pidetään samanlaisina vain sen perusteella, mitä sukupuolta he edustavat. Että koulussa sanotaan ”siivotkaas tytöt” tai ”pojat on poikia”, jos pojat riehuvat tai kiusaavat. Tällä on sitten ihan kauaskantoisia seurauksia: palkkaeron taustalla on ajatus, että miehet ovat järkevämpiä ja parempia johtajia kuin naiset.

      ”Ja keskustelua ohjailee se edustamasi viiteryhmä, joka on sormi pystyssä heristelemässä aina kun joku poikkeaa teidän ajatusmaailmastanne.” Jos katsotaan maailmaa ja isoja väestöryhmiä, nimenomaan tiukka nais-mies-jaottelu heristelee ja ajaa ahtaalle niitä, jotka poikkeavat tästä ajatusmaailmasta: ”Senkin hintti, outo naismies, hiton friikki.” Tästä kertovat esim. homo- ja transnuorten kiusaaminen ja itsemurhat.

      Kukaan ei missään nimessä kiistä tytöltä oikeutta olla feminiininen eikä pojalta oikeutta olla maskuliininen. Lapsi saa itse päättää, mitä on. On vain oltava muitakin vaihtoehtoja, ja niiden pitää olla yhtä arvostettuja ja hyviä.

      ”Olisi tosiaan ihanaa elää maailmassa jossa kaikenlainen olisi sallittua, ilman että omahyväiset olennot ottavat oikeudekseen määritellä meidän muidenkin puolesta miten pitää elää.” Olen tismalleen samaa mieltä. Olisi ihanaa elää maailmassa, jossa yksikään transsukupuolinen, muunsukupuolinen, homo, panseksuaali tai muu valtavirrasta poikkeava ei joutuisi kiusaamisen, työelämän syrjinnän tai muun marginalisoinnin kohteeksi. Kun katsotaan historiaa, homoushan oli rikos vielä 70-luvulla. Päivi Räsänen kumppaneineen vastusti kiivaasti tasa-arvoista avioliittolakia. Oikeuksien puolesta on täytynyt taistella verisesti, eikä vieläkään ole valmista.

      Jos ihan puhtaasti tilastoja ja menneisyyttä katsotaan, nimenomaan erilaisuutta on yritetty vastustaa hyvin hanakasti, mistä kertoo keskiverrosta poikkeavien ihmisten heikompi yhteiskunnallinen asema. Voiko kukaan valkoihoinen, cis-sukupuolinen hetero oikeasti sanoa, että heidän oikeuttaan elää rajoitetaan? En näe, että nämä kaksi – marginalisoitujen ihmisten syrjintä ja keskivertoihmisen närkästys – olisivat vertailukelpoisia.

  4. Jani

    Tuija<3

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *