Tuija Pehkonen
Tuija Pehkonen

Mä en uskalla enää somettaa.

Luin twitteristä tuttavani twiittiä. Hän kertoi 7 vuotiaan lapsensa hauskasta kommentista koskien mahdollista tulevaa tyttösystävää ja mua nauratti ääneen. Lapset ne puhuvat puuta heinää.  Huomasin, että twiitti oli herättänyt paljon keskustelua. Hirveä määrä kommentteja. ”Aika moni muukin tyyppi on tainnut nauraa tälle lasten suusta kuullulle totuudelle”, ajattelin ja menin lukemaan kommentteja. Minuutti myöhemmin istuin huuli pyöreänä ja inhosta ymmyrkäisenä.

Yksi oli pahoittanut mielensä siitä, että pojalta kyseltiin TYTTÖystävistä.

Yksi siitä, että seitsemänvuotiaalle ei tässä tilanteessa alettu puhua itsemääräämisoikeudesta. (Mitähän seitsemänvuotias muuten tuumaisi tuosta sanasta?)

Yksi hermostui siitä, että alkuperäisen twiitin kirjoittaja hermostui.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mielensä ehti pahoittaa moni, kuka mistäkin syystä, ja vielä useampi antoi twiittaajan tuta tämän ajattelemattomuuden. Huono isä suorastaan, voisi sanoa.

Hetkinen. Kyse oli yhdestä hauskasta hetkestä seitsenvuotiaan lapsen kanssa, jonka kirjoittaja ajatteli jakaa somessa ja hauskuttaa muitakin. Kyse oli vitsistä, jolle voisi nauraa ja asioista, joita voisi ymmärtää. Typerämpikin tajuaa, jos haluaa tajuta. Jos ympäriltään ja varsinkin somesta haluaa kaivamalla kaivaa epäoikeudenmukaisuutta, ongelmia ja väärinkäsityksiä, niin niitä takuulla löytyy. Aina on jotain, mistä loukkaantua ja aina löytyy syitä raivostua. Jokaisella asialla on (ainakin) kaksi puolta ja siksi jokaisesta asiasta voi hermostua niin halutessaan. Ihmiset ovat ajattelemattomia ja viestivät välillä tohkeissaan, innoissaan tai puolihuolimattomasti. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että aika harvoin näiden hyväntahtoisten viestien taustalla on mitään sen suurempaa asennetta tai tarkoitushakuista provokaatiota.

Niin että ennen kuin hermostutaan, pahastutaan, näsäviisastellaan, aletaan mielenilmauksiin ja someraivotaan… Mitäs jos ennemmin yritettäisiin ymmärtää toisiamme? Väärinkäsityksiä olisi aika paljon vähemmän, jos jokainen edes hetkisen yrittäisi miettiä, mikä ”sen ärsyttävän kirjoituksen” alkuperäinen ajatus tai tarkoitus oli. Jos ihan jokaista pilkkua ei tarkkailtaisi suurennuslasilla ja yritettäisiin olla vähän armollisia paitsi itsellemme, myös muille. Säästyttäsiin aika monelta somegatelta.

Ja perkele vieköön mua ottaa päähän nyt. Mua ottaa päähän, että vielä viisi vuotta takaperin uskalsin twiitata aktiivisesti. Olin mielestäni aika hauska ja nasevakin välillä. Musta oli kiva twitteröidä ja ottaa osaa kaikennäköisiin keskusteluihin. Ei ole enää. Nykyään en uskalla twiitata juuri muuta kuin blogipostauksiani. Koskaan ei nimittäin tiedä, mistä seuraava someraivogate saa alkunsa.

Peace.

Kuvat: Upeista upein Janita Autio 

Kommentit (5)

  1. Jonna

    Joo, nykyään osataan pahoittaa mieli siitä, että joku pahoittimielen, siis ihan älytöntä. Itekkään en oikeasti viitsi ja jaksa enää jaata mitään somessa, koska AINA sielä on jollakin pahaa sanottavaa.

  2. Juuri noin

    Hyvä blokikirjoitus, noin se menee. Joskus ihmettelee miten suppea maailma on joidenkin päässä.

  3. Mistä ärsyynnyitkään?

    Jos vähän perehtyisit aiheeseen, tajuaisit, mistä on kyse. Lapsia ihan turhaan (hetero)seksualisoidaan silloin, kun he eivät asiasta vielä mitään ajattele tai ymmärrä. En tajua aikuisten pakkomiellettä olettaa, että kaikki pojat haluavat tyttöystävän tai tytöt poikaystävän – jo vauvaiässä. Tämä oletus vaikuttaa tulevaisuuteen: siihen, kuka joutuu seksuaalisen väkivallan uhriksi, kuka saa vähemmän palkkaa, ketä vähätellään ja kenestä tulee iso pomo. Mieti, mistä ärtymyksesi kumpuaa. Olisiko sellainen maailma kivempi, jossa ei olisi ketään, joka rikkoo tätä pyhää jakoa kahteen sukupuoleen? Voisin kääntää kysymyksesi takaisin sinua päin: mitä jos ennemmin yrittäisit ymmärtää? Ihanaa olisi elää maailmassa, jossa lapsi (ja aikuinen) saisi olla ihan mitä vain ilman oletuksia ja vaatimuksia tietystä sukupuolesta tai kumppanista.

    • opossumi

      Olisi ihan hirveän kivaa elää maailmassa jossa olisi sanavapaus myös sosiaalisesti. Niin ettei olisi aina joku joka vääntää jonkun olettamansa epäkohdan esiin ja nostaa siitä somehelvetin asiasta minkä sattuu näkemään ja joka ei sovi hänen pirtaansa.
      Tai että olisi vielä maailma jossa vanhemmat saa kasvattaa lapsensa miten haluavat (lapsen oikeuksien rajoissa toki) ilman että on olemassa näsäviisaista sateenkaarifeministimuunsukupuolis-fiilejä heristämässä sormeaan jotta jokainen varmasti muistaa että lapsi voi kuulua juuri siihen minimaaliseen vähemmistöön ja koska sitä ei ole huomioitu koetaan se loukkauksen jokaista erilaista ihmistä kohtaan. Punapäistä alkaen.

  4. Jani

    Tuija<3

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *