Tuija Pehkonen
Tuija Pehkonen

Elämänasenteena rentous?

Kaupallinen yhteistyö: Breyers proteiinijäätelö

Neljä viikkoa Suomessa ja edelleen törmään moniin rakkaisiin ystäviini ensimmäistä kertaa reissun jälkeen, pahimmillaan ensimmäistä kertaa koko tänä vuonna. Karkasinhan matkaan pian vuodenvaihteen jälkeen joululomien päätyttyä ja tulin takaisin ihan äsken. Tai siis onhan siitä jo kuukausi, mutta jotenkin aika on juossut. En millään meinaa tajuta, että pian on huhtikuu!

”Millainen se reissu oikein oli”, multa kysytään päivittäin. On niin vaikeaa pukea viittä viikkoa sanoiksi. Tuntuu, että tarinoita on liikaa kerrottavaksi. Mitkä hetket nostaisin muita tärkeimmiksi?

Yhdestä asiasta olen Suomessa kuitenkin papattanut paljon liittyen aussikulttuuriin ja australialaisten hyvinvointiin. Olen nimittäin puhunut australialaisen elämänasenteen puolesta, sillä se vaikutti silmiini suorastaan täydellisyyttä hipovalta.

thumb_b breyers-9_1024

b breyers-10Kun täällä suomessa ollaan totuttu siihen, että työ määrittää sen, millaiseksi sinut katekorisoidaan ja miten suhun suhtaudutaan, Ausseissa on toisin. Meillä Suomessa on muotia olla kiireisiä ja tärkeitä. Jos teet kaksitoistatuntisia työpäiviä ja tienaat paljon, olet arvostettu ja voit tuntea itsesi tärkeäksi. Tokihan jokainen meistä täälläkin väittää ääneen, että perhe ja läheiset sekä tietenkin terveys ja hyvinvointi tulevat ykkösinä, mutta valitettavasti teot puhuvat puolestaan. Jos käyttää ajastaan valtaosan töiden parissa oman terveytensä, esimerkiksi unen ja liikuntaharrastusten kustannuksella, prioriteetit kertovat ihan muun kuin hyvinvoinnin puolesta. Ja kaksitoistatuntisten työpäivien jälkeen harvalla on energiaa viettää sitä kuuluisaa laatuaikaa lähipiirinsä kanssa.

Entäpä sitten Ausseissa? Multa kysyttiin tuon koko viisiviikkoisen oleskeluni aikana tasan kaksi kertaa, mitä teen työkseni. Ihmiset eivät yksinkertaisesti koe sen olevan tärkeää tai kertovan musta juuri mitään.  Työ on työtä ja sitä tehdään, jotta voidaan elää ja nauttia – ennen kaikkea ajasta läheisten kanssa. Työon ennemminkin asioiden mahdollistaja kuin prioriteetti, jonka vuoksi uhrattaisiin itselle tärkeitä juttuja. Monet kaupat tuntuvat sulkevan ovensa jo viiden aikaan. Siitä riennetään ulos, surffaamaan, luontoon, perheen luo. Moni tekee nelipäiväistä viikkoa ja ylipäätään duunariammatteja arvostetaan paljon enemmän kuin Suomessa.

thumb_b breyers-3_1024

29390932_10157165549987542_292252950_o

29250894_10157165549932542_1321473805_oUseasti mulle tuli olo, että monella aussilla elämänasenteena tuntui olevan seikkailu, hetkiin tarttuminen, uskallus ja rohkeus. Juuri niitä asioita, joita itsekin toivon elämääni. Ja juuri niitä asioita, joiden mukaan myös pyrin elämääni järjestämään. Helppoa se ei aina ole.

Australiassa elämästä ja hetkistä nauttiminen on ehkä aavistuksen helpompaa kuin Suomessa. Kun aurinko porottaa kolmenkymmenen asteen lämmöllä taivaalta ja valo rytmittää elämää luontevasti, on hyvinvoinnista huolehtiminenkin helpompaa. Tuntuu sopivalta mennä nukkumaan silloin, kun auringonvalo loppuu ja herätä silloin, kun alkaa kajastaa. Aamulenkillekin oli kevyempi lähteä, kun heräsi virkeänä.

En myöskään laittaisi pelkästään lomafiilikseni piikkiin, että ihmisten elämänasenne vaikutti kadehdittavan rennolta ja leppoisalta. Ihmiset söivät hyvää ruokaa (Ausseissa on maailman parhaat avokadot ja mangot, ja molempia tuntuu olevan saatavilla kaikkialla) ja hymyilivät paljon. Mielikuva siitä, että jooga ja surffaus rytmittävät arkea, taitaa pitää monen osalta paikkansa. Itsestä huolehtiminen ei kuitenkaan vaikuttanut puristavalta tai liian tiukkapipoiselta. Myös hemmottelu kuuluu arkeen.

b breyers-12

b breyers-14Mulle hemmottelu ja elämästä nauttiminen ovat aina olleet tärkeitä juttuja. Penskasta saakka olen rakastanut nautiskelua, herkkuja, käpykakkuja, jätksiannoksia, suklaaleivoksia, korvapuusteja, kaikkea ihanaa. Olen myös todennut, että sopiva määrä herkkuja ja herkuttelua tekee mulle hyvää. Vuosia takaperin olen myös nähnyt liian tiukan treenin ja liian tiukan ruokavalion vaikutukset itsessäni. Tiukka kroppa ei ollut sen ahdistuksen ja pinnistelyn arvoista. Olen mieluummin vähän höllömöllömpi ja onnellisempi kuin hoikempi tai tiukempi ja huonovointisempi. Mulle liian kurinalainen elämä ei sopinut. Olen siis koettanut tässäkin asiassa opetella vähän rennompaa elämänasennetta. Priorisoin elämän pienet hetket ja nautinnot.

Siksipä halusin heti testata, kun kuulin Suomeen lanseerattavan uudet Breyers -proteiinijätskit. Perituijamaiseen tapaan epäilin ensin, sillä mä en tykkää liian terveellisen makuisista jutuista. Raakasuklaa ei ole mun juttu, ei vaikka kuinka koettaisin siitä pitää. Pähkinät eivät täytä mun herkkuhimoa, vaikka vetäisin niitä pussillisen. (Suklaakuorrutteisina tosin toimivat jostain syystä…) Tän jätskin kanssa jouduin tai oikeastaan pääsin kuitenkin yllättymään. Minttusuklaan makuinen protskujäde on aivan superhyvää!

Tietenkään tarkoitus ei varsinaisest ole nauttia koko pakettia kerralla, mutta JOS niin sattuisi jollekulle (gröhöm..) käymään, niin morkkis ei ole ihan samanmoinen kuin suklaalevyn tai tuhannen kalorin jätskipaketin jälkeen. Sillä vaikken lukeudu kalorinlaskijoihin tai liputa liian tiukkasävyisen ruokavalion nimeen, mua kiinnostavat ehdottomasti terveemmät valinnat. Jos mausta tinkimättä on mahdollista, valitsen tietenkin mieluummin kolme- ja puolisataa kaloria kuin todellisen rasvamällin.

28946327_10157165549937542_190110953_o

29250621_10157165549802542_1853125634_o

thumb_29391501_10157165549852542_382522884_o_1024

b breyers-1Breyers -proteiinijäätelön makuja on tällä hetkellä Suomen markkinoilla kolme. Puolen litran pakkauksissa on minttuhippumaku (Breyers Mint Chip) ja suklaakeksinmakuinen jäätelö (Breyers Cookies & Cream) sekä maapähkinän- ja toffeenmakuinen protskujätskipatukka (Breyers Vanilla Caramel & Peanuts). Suosikkini on ehdottomasti tuo minttusuklaa, mutta tiedän esimerkiksi YesGirlin Kriseldan liputtavan cookies & creamin puolesta.

nimmari

Julius Konttinen nappasi kuvat Breyers proteiinijätskin lanseeraustilaisuudessa YesYesYes:issä.

Kommentit (1)

  1. NMarie

    Ollaan keskusteltu monesti tyttöporukassa tästä kun me jakaudutaan aikalailla kahtia. On ne jotka elää työlleen. Elää ja hengittää sitä, tuo sitä esille jatkuvasti, ja keskustelee siitä paljon myös vapaa-ajalla, ja työpäivät on usein +10 tuntisia ja myös viikonloppuja. Sitten on se toinen puoli, joka tekee töitä, jotta voi vapaa-ajalla tehdä mielekkäitä asioita ja nauttia elämästä. Työni on mielekästä, ja saan siitä hyvää palkkaa, mutta olen vetänyt selkeän rajan 9-16 arkena on työaikaa, ja loput on vapaa-aikaa. 🙂 Teen töitä elääkseni, kun jotkut elävät työlleen.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *