Tuija Pehkonen
Tuija Pehkonen

Elämä menee eteenpäin – ja kantaa.

Aika kummallista tämä elämä. Kun vajaa kolme vuotta sitten irtisanouduin vakkarityöstäni ja hyppäsin tyhjän päälle, mua pelotti ihan kauheasti, että miten oikein selviytyisin. Mietin, saisinko ikinä enää tehdä hommia media-alalla ja haluaisiko kukaan mua mukaan proggiksiinsa. Vajaassa kolmessa vuodessa en ole vielä oppinut kokonaan hallitsemaan noita pelkoja, mutta paljon olen mennyt eteenpäin.

Ja paljon olen saanut myös tehdä. Upeita juttuja telkkarin, radion, somen ja blogin puolella. Tavannut mielettömiä tyyppejä, oppinut valtavasti. Tuntuu, että koko ajan löytyy uusia mahdollisuuksia ja juttuja, joihin haluaisi sormet syyhyten mukaan. Nyt olen kuitenkin päätynyt elämässäni tilanteeseen, jossa mun 24 tuntia ei riitä millään siihen kaikkeen, mitä haluaisin tehdä. Tai riittää, jos laiminlyön itseäni ja omaa hyvinvointiani, mutta sitä mä en halua tehdä. Sanovat, että Beyoncella on ihan sama määrä tunteja käytössään, mutta ei taida pitää paikkaansa.  😉

Positiivinen ongelmahan tämä on. Samaan aikaan sekä ihanaa että kamalaa. Kirjoittaminen ja bloggaaminen on ollut mulle ennen kaikkea relaamista töiden jälkeen ja väylä tuoda ajatuksiani muidenkin mutusteltavaksi. Tajuan kuitenkin, että tämän vuoden työprojektit vievät niin ison osan ajastani, että blogin kirjoittamiselle jää paljon vähemmän aikaa kuin toivoisin. Sen vuoksi olen päätynyt siirtämään blogini takaisin omille sivuilleni http://tuijapehkonen.fi. Sinne mä voin ja aijon kirjoitella painettomasti silloin kuin kiireiltäni ehdin. Eli ehkä viikoittain, ehkä useammin tai harvemmin. Luultavasti tuota viimeksimainittua.

Juuri tällä hetkellä opettelen asioiden priorisoimista ja sitä, että muistaisin kiirehässäköiden keskellä pitää myös itsestäni huolta. Siksi näin. Syy, miksi aikanaan ryhdyin yrittäjäksi oli se, että halusin jättää enemmän aikaa läheisistäni ja itsestäni huolehtimiseen. Tuntui, etten elänyt täysin arvojeni mukaista elämää. Ainakaan en käyttänyt aikaani täysin arvojeni mukaan.

Nyt olen ajautunut huomaamattani lähes samankaltaiseen tilanteeseen, vaikka juuri näin ei pitänyt käydä. Uskon vahvasti siihen, että välillä luopuminen tekee hyvää ja antaa tilaa uudelle. Kirjoittamisesta ja blogista en toki kokonaan luovu. Päivittelen blogiani ihan pian uudistuville http://tuijapehkonen.fi -sivuilleni leppoisaan tahtiin ilman stressiä. Ehkä ensi vuonna tai sitten joskus myöhemmin on taas aikaa kirjoittaa blogia ahkerammin. Ja muitakin kirjoitusproggiksia on kyllä käynnissä. Niistä sitten myöhemmin! Loppuvuodesta on kuitenkin osaltani tulossa tiukka, ja yritän keskittyä satapinnaisesti niihin projekteihin ja satapinnaisesti myös omaan jaksamiseeni.

Iso kiitos kaikille teille upeuksille ja kaikkea hyvää jatkoon. Toivottavasti tulette mukaani myös omille sivuilleni ja seuraatte mun toilailuja myös somen puolella. @tuijapehkonen –instatili päivittyy ahkerasti ja varsinkin instastoryistä olen superfiiliksissä.

Lopuksi haluan vielä kiittää Kauneus ja Terveys -lehteä upeasta yhteistyöstä ja antaa erityiskiitoksen päätoimittaja Ulla Veirtollle kaikesta tuesta ja neuvoista. <3

Matka jatkuu hymyssä suin.

Kommentit (1)

  1. joku vaan

    Onnittelut … onhan se hyvä kun on löytänyt paikkansa ja on jopa tyytyväinen tilanteeseen?! — Mä en ole vielä saavuttanut sellaista ihmetilaa, epäilen ettei sellainen tapahdu koskaan elämässä. — Osa hommista on mieleisiä, mutta niistä ei tule rahaa … osa taas on rahakkaita, mutta ne ei ole mielenkiintoisia. Tämä on minun tapauksessani tärkein ongelma. Lisäksi muutoksen saaminen on hidasta ja uuden testaaminen on vuosien korpivaellus. — Pitäisi aina vaan kyetä tekemään enemmän erikoista ja pysyä erossa tavanomaisesta, joka on kilpailut ja kaluttu puhtaaksi, eikä tuota kunnolla. – Vinkki joka varmaan toimii vähän joka alalla. (y)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *