Tuija Pehkonen
Tuija Pehkonen

Elämä menee eteenpäin – ja kantaa.

Aika kummallista tämä elämä. Kun vajaa kolme vuotta sitten irtisanouduin vakkarityöstäni ja hyppäsin tyhjän päälle, mua pelotti ihan kauheasti, että miten oikein selviytyisin. Mietin, saisinko ikinä enää tehdä hommia media-alalla ja haluaisiko kukaan mua mukaan proggiksiinsa. Vajaassa kolmessa vuodessa en ole vielä oppinut kokonaan hallitsemaan noita pelkoja, mutta paljon olen mennyt eteenpäin.

Ja paljon olen saanut myös tehdä. Upeita juttuja telkkarin, radion, somen ja blogin puolella. Tavannut mielettömiä tyyppejä, oppinut valtavasti. Tuntuu, että koko ajan löytyy uusia mahdollisuuksia ja juttuja, joihin haluaisi sormet syyhyten mukaan. Nyt olen kuitenkin päätynyt elämässäni tilanteeseen, jossa mun 24 tuntia ei riitä millään siihen kaikkeen, mitä haluaisin tehdä. Tai riittää, jos laiminlyön itseäni ja omaa hyvinvointiani, mutta sitä mä en halua tehdä. Sanovat, että Beyoncella on ihan sama määrä tunteja käytössään, mutta ei taida pitää paikkaansa.  😉

Positiivinen ongelmahan tämä on. Samaan aikaan sekä ihanaa että kamalaa. Kirjoittaminen ja bloggaaminen on ollut mulle ennen kaikkea relaamista töiden jälkeen ja väylä tuoda ajatuksiani muidenkin mutusteltavaksi. Tajuan kuitenkin, että tämän vuoden työprojektit vievät niin ison osan ajastani, että blogin kirjoittamiselle jää paljon vähemmän aikaa kuin toivoisin. Sen vuoksi olen päätynyt siirtämään blogini takaisin omille sivuilleni http://tuijapehkonen.fi. Sinne mä voin ja aijon kirjoitella painettomasti silloin kuin kiireiltäni ehdin. Eli ehkä viikoittain, ehkä useammin tai harvemmin. Luultavasti tuota viimeksimainittua.

Juuri tällä hetkellä opettelen asioiden priorisoimista ja sitä, että muistaisin kiirehässäköiden keskellä pitää myös itsestäni huolta. Siksi näin. Syy, miksi aikanaan ryhdyin yrittäjäksi oli se, että halusin jättää enemmän aikaa läheisistäni ja itsestäni huolehtimiseen. Tuntui, etten elänyt täysin arvojeni mukaista elämää. Ainakaan en käyttänyt aikaani täysin arvojeni mukaan.

Nyt olen ajautunut huomaamattani lähes samankaltaiseen tilanteeseen, vaikka juuri näin ei pitänyt käydä. Uskon vahvasti siihen, että välillä luopuminen tekee hyvää ja antaa tilaa uudelle. Kirjoittamisesta ja blogista en toki kokonaan luovu. Päivittelen blogiani ihan pian uudistuville http://tuijapehkonen.fi -sivuilleni leppoisaan tahtiin ilman stressiä. Ehkä ensi vuonna tai sitten joskus myöhemmin on taas aikaa kirjoittaa blogia ahkerammin. Ja muitakin kirjoitusproggiksia on kyllä käynnissä. Niistä sitten myöhemmin! Loppuvuodesta on kuitenkin osaltani tulossa tiukka, ja yritän keskittyä satapinnaisesti niihin projekteihin ja satapinnaisesti myös omaan jaksamiseeni.

Iso kiitos kaikille teille upeuksille ja kaikkea hyvää jatkoon. Toivottavasti tulette mukaani myös omille sivuilleni ja seuraatte mun toilailuja myös somen puolella. @tuijapehkonen –instatili päivittyy ahkerasti ja varsinkin instastoryistä olen superfiiliksissä.

Lopuksi haluan vielä kiittää Kauneus ja Terveys -lehteä upeasta yhteistyöstä ja antaa erityiskiitoksen päätoimittaja Ulla Veirtollle kaikesta tuesta ja neuvoista. <3

Matka jatkuu hymyssä suin.

Kommentit (1)

  1. joku vaan

    Onnittelut … onhan se hyvä kun on löytänyt paikkansa ja on jopa tyytyväinen tilanteeseen?! — Mä en ole vielä saavuttanut sellaista ihmetilaa, epäilen ettei sellainen tapahdu koskaan elämässä. — Osa hommista on mieleisiä, mutta niistä ei tule rahaa … osa taas on rahakkaita, mutta ne ei ole mielenkiintoisia. Tämä on minun tapauksessani tärkein ongelma. Lisäksi muutoksen saaminen on hidasta ja uuden testaaminen on vuosien korpivaellus. — Pitäisi aina vaan kyetä tekemään enemmän erikoista ja pysyä erossa tavanomaisesta, joka on kilpailut ja kaluttu puhtaaksi, eikä tuota kunnolla. – Vinkki joka varmaan toimii vähän joka alalla. (y)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Miltä tuntuu olla ärsyttävä, erokriisissä ja paremman näköinen kuin telkkarissa?

Sain pitkän meilin siitä, miten mä olen ollut kirjoittajan mielestä aina ärsyttävä. Liian sitä, tätä ja vähän tuotakin. Tän tyyppisiä viestejä tulee silloin tällöin. Niissä on aina sama kaava. Alkuun kerrotaan, mikä kaikki mussa on…

Terkut Maikkarin syyspressistä!

Nopeat terkut Maikkarin syysohjelmiston julkistuksesta. Paljon tuttuja tyyppejä, monta halausta, kuulumisten vaihtoa, pari poskisuukkoa (erityismainintana Jorma Uotinen), sometusta ja tietenkin toimittajien piinaavat kysymykset.  Nää pressipäivät on hässäköitä aina, mutta sitä tämä elämä vähän muutenkin on…

Vaatekaapin kevätsiivous

Mä en koskaan lukenut sitä konmari-kirjaa. Muutama tuttuva höyrähti ilmiöön ja järjesteli kotinsa (ja elämänsä) uuteen uskoon. Mulle tuon ilmiön lähestulkoon uskonnollisuus oli vähän liikaa, mutta innostuin kyllä ilmiöstä. Siis siitä, että paikat olisivat kuosissa,…

Mä en uskalla enää somettaa.

Luin twitteristä tuttavani twiittiä. Hän kertoi 7 vuotiaan lapsensa hauskasta kommentista koskien mahdollista tulevaa tyttösystävää ja mua nauratti ääneen. Lapset ne puhuvat puuta heinää.  Huomasin, että twiitti oli herättänyt paljon keskustelua. Hirveä määrä kommentteja. ”Aika…

Olenko mä rohkea?

Tänään kuulin sen taas. Ohimennen tuttu tokaisi harkitsevansa elämänsä ensimmäistä reissua yksin. Kuulemma mun matkatarinat, instastoryt ja kaiken maailman kohtaamiset liskojen kanssa olivat inspiroineet häntä. Että hänkin oli pitkään jo halunnut, muttei oikein millään ollut…

Tänään se alkaa! Kenen kotona?

Tätä on huhkittu pitkin talvea. Kuvaukset starttasivat jo viime vuoden puolella ja pitkin talvea on saatu uuden Kenen Kotona -ohjelman tiimoilta vierailla suomalaisten kodeissa. Ihan huippua, että ihmiset on päästäneet kuvausryhmämme ja täysin vieraat tyypit…

On siis kevät!

Miten tässä näin kävi? Eka kvartaali hurahti jo. Yhtäkkiä on huhtikuu, aamulla saa herätä valoon ja kevätaurinko lämmittää jo juoksulenkeillä. Sunnuntaisin tekee mieli lähteä kävelylle, koska luonto näyttää niin upealta heräillessään pikkuhiljaa uuteen kauteen. Mieli…

Pääsiäisen podcastit

Ihanat pääsiäispyhät ja paljon aikaa relata. Mä päätin käyttää pari päivää rästihommiin. Olen juoksennellut viimeisen viikon siellä sun täällä ja ehkä ottanut tietoisestikin vähän rennommin, kun olen tiennyt pääsiäisvapaiden koittavan. Nyt maksan siitä sitten hintaa. Mutta toisaalta,…

Elämänasenteena rentous?

Kaupallinen yhteistyö: Breyers proteiinijäätelö

Neljä viikkoa Suomessa ja edelleen törmään moniin rakkaisiin ystäviini ensimmäistä kertaa reissun jälkeen, pahimmillaan ensimmäistä kertaa koko tänä vuonna. Karkasinhan matkaan pian vuodenvaihteen jälkeen joululomien päätyttyä ja tulin takaisin ihan äsken. Tai siis onhan siitä…

Mokaan jatkuvasti. Se on ihan ok.

Mokailu on opettavaista. Epäonnistuminen on lahja. Mitä näitä kaikkia juttuja kuulee aina hoettavan. Ei kannata ottaa itseään liian vakasti. Tekee hyvää ottaa rennosti ja antaa itselleen lupa oppia erehdysten kautta. ”Höpönpöppöä”, mä ajattelin aiemmin, ”helpommin…