Voiko uupumuksella olla ylisukupolviset juuret?

Uupumiselle löytyy melko harvoin yksi selittävä tekijä, vaan sen sijaan syitä voi olla useita. Lisäksi työperäiseen uupumukseen liittyy kuormittavia tekijöitä nimenomaan työssä ja työpaikalla.

Uupumisen taustalla voi olla myös jo varhain omaksuttuja ajattelu- ja toimintatapoja, jotka saavat meidät toimimaan itsellemme haitallisella tavalla. Niiden juuret saattavat olla tunnekokemuksissa, jotka ovat kulkeneet yli sukupolvien.

Ylisukupolvista tunneperintöä

Sotien jälkeen Suomessa alkoi jälleenrakennuksen aika, jolloin tärkeimpänä tehtävänä oli tehdä paljon töitä pärjäämisen eteen. Vaadittiin vahvuutta, heikkous oli häpeällistä. Tilanteet perheissä vaihtelivat toki suuresti, mutta sodan aiheuttamista taakoista vaikeneminen ja väsyminen suuren työmäärän alla eivät olleet harvinaisia kokemuksia.

Vaikka lapsille ei juuri aikuisten ongelmista puhuttu, lapset usein aistivat vanhempien taakat. Lapset oppivat peittämään omat tarpeensa ja luovimaan haastavissa olosuhteissa. Lasten näennäinen sopeutuminen ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö kokemuksista jäisi jälkiä aikuisuuteen, hyviä ja huonoja.

Suurten ikäluokkien kokemuksissa on ollut paljon vaativuutta sekä  ongelmista, ikävistä tunteista ja omista tarpeista vaikenemista. Nämä kokemukset ja niiden aiheuttamat taakat ovat voineet kulkeutua yli sukupolvien.

Eräs nainen kertoo taakan siirtymisestä Ylen teettämässä kyselyssä näin:

“Tunteista tai mistään henkilökohtaisista asioista ei puhuta. Isoisäni koki sodassa niin suuren trauman, että päätyi sodan jälkeen psykiatriseen sairaalaan psykoosin vuoksi. Hän oli perheelleen ankara ja näytti vain negatiiviset tunteet. Minun äitini eli hänen tyttärensä sai raivokohtauksia milloin mistäkin, kun olin lapsi. Maitolasi kaatui: raivokohtaus. Olin unohtanut läksyt: raivokohtaus.

Lapsuuteni oli kuin pommikoneen pommien väistelyä ja pelkäämistä, vaikka sodan päättymisestä oli kulunut jo vuosikymmeniä. Olin herkkä lapsi ja kärsin edelleen lapsuuteni psyykkisistä traumoista.“

Toinen kyselyyn vastaaja taas kuvaa, kuinka heikkoutta on hävetty:

“Tärkein perintö on se, ettei heikkoutta saa koskaan näyttää missään elämän osa-alueella. Heikkoutta pidetään jopa häpeänä.

Omalla kohdallani jatkuva “minä selviän kaikesta itse ja omilla huolilla muita en rasita” -mentaliteetti painaa ja teini-ikäinen poikalapseni pitää itseään “heikkona”, koska kärsii paniikki- ja ahdistuskohtauksista.

Näin ainakin meillä kuuluu vielä kaikuja menneestä ja sen tuomasta asenteesta. Elämä on opettelua hyväksymään oma heikkoutensa ja avun vastaanottaminen kokematta häpeää.“

Uupumuksen syyt kannattaa selvittää

Oman suvun historiaa ja kasvuympäristöään pohtimalla voi saada ymmärrystä sille, miksi itselle on voinut muodostua sellaisia toimintatapoja, jotka kuormittavat liikaa arjessa. Näiden tapojen taustalla olevien ajattelumallien tunnistaminen ja tunnekokemusten työstäminen on tarpeen, jotta ei uupuisi tai uupuminen ei toistuisi.

Esimerkiksi liiallinen reippaus ja vaativuus kuormittavat helposti, mutta niistä on mahdollista opetella eroon. Usein uupunut tarvitsee ajattelumallien työstämisen lisäksi muutosta arjen olosuhteisiin (töissä ja vapaalla) ja lepoa.

Mielenterveystalo.fi -sivustolla on eri ongelmiin omahoito-ohjeita, ja sieltä löytyy ohjeita myös uupumuksen hoitoon ja tunnelukkojen työstämiseen.

Vaikka uupumisen taustalta löytyisi haitallisia ajattelu- ja toimintamalleja, tietynlainen vaativuuden ja tehokkuuden ilmapiiri on valitettavan usein läsnä työelämässä ja jopa koulumaailmassa. Kyse ei siis ole läheskään aina pelkästään yksilön ongelmasta, vaan yhteiskunnassa vallitsevista sairastuttavista käytänteistä.

Lue myös

Vaietut kokemukset ja tunnetaakat stressin lähteenä

Huomaa tie uupumukseen ajoissa

Ensiaskeleita kuormittuneelle ja uupuneelle

Miten tunnistaa sairastuttava reippaus ja vaativuus?

Seuraa Stressitohtoria Facebookissa

Kuva: Anita Jankovic