Millainen voisi olla inhimillinen työelämä?

Sanapari inhimillinen työelämä tulee vastaan yhä useammin. Mutta mitä se voisi olla? Millainen on työ, joka on ihmiselle sopiva, ihmisen kokoinen? Ei ainakaan sellainen, jossa työuupumus, masennus ja pitkittynyt stressi rehottavat valtoimenaan.

Ympäristö muuttuu nopeammin kuin ihminen

Elinympäristömme ja samalla tietenkin työskentelymme on muuttunut hyvin nopeasti. Ihminen on sopeutuvainen, mutta se ei tarkoita, että fysiologiamme olisi ehtinyt sopeutua ympäristön muutoksiin. Aivotutkijoiden mukaan ihmisen aivot ovat muuttuneet vain hyvin vähän tuhansien vuosien kuluessa, jos ollenkaan.

Vaikka aivot pitävät siitä että niitä käytetään, jatkuva ärsyke- ja viriketulva väsyttää ne. Tauoton työskentely ja päivystäminen, useiden työtehtävien kanssa limittäin jongleeraaminen ja aikapaine kuormittavat aivoja varmasti.

Voisi kysyä, miksi me teemme (silloinkin kun se ei ole välttämätöntä) työn tekemisen tavoista ja työskentely-ympäristöistä sellaisia, joiden tiedetään olevan haitaksi aivoillemme? Mikä saa meidät yhä uudestaan hajottamaan tarkkaavaisuutta, puskemaan useaa tehtävää kiireessä ja tekemään yhä enemmän töitä, kun samaan aikaan nyökyttelemme tyhy-päivään kutsutun hyvinvointiasiantuntijan teeseille aivoystävällisistä työskentelytavoista?

Taloustieteilijä Keynes ennusti 1930-luvulla, että teknologian kehittymisen myötä tietyt valtiot voisivat saavuttaa 15 tuntisen työviikon. Teknologian kehitys on ollut huimaa, mutta työviikon lyheneminen ei, vaikka se saattaisi parantaa sekä hyvinvointia että työn tuloksia.

Keskitymmekö olennaiseen?

Välillä mietin, onko työelämäämme pesiytynyt kaikenlaista aikaa vievää turhaa puuhaa. Jo ennen koronaa hoettu mantra kuuluu, että työelämä muuttuu, jokaisen on oltava valmis muuttumaan ja kehittymään jatkuvasti, vain muutos on varmaa. Kyllä, elämässä kaikki on jatkuvassa liikkeessä, elämän luonteeseen ei kuulu pysähtyneisyys.

Mutta olemmeko me tällä muutos- ja kehittämispuheella tulleet luoneeksi kulttuurin, jossa on jatkuvasti pyrittävä kohti uudistuksia ja muutoksia huolimatta siitä, onko muutos oikeastaan joka kohdassa tarpeellista tai edes hyväksi?  Pysähdymmekö tarpeeksi usein miettimään, mikä olisi säilyttämisen arvoista tai että tuoko muutos aidosti lisäarvoa vai ainoastaan lisätyötä?

Kun ylimääräinen, energiaa ja tarkkaavaisuutta hajottava tarpeeton lisätyö lohkaisee työajasta ison osan, olennainen, työn ydin, uhkaa hukkua sen alle. Kuten Greg McKeown kirjoittaa kirjassaan Essentialism, olennaisessa eli essentialismissa ei ole ensisijaisesti kyse suuremman työmäärän tekemisestä pienemmässä ajassa, vaan oikeisiin, olennaisiin asioihin keskittymisestä.

Mutta palatakseni kirjoituksen otsikkoon, millainen voisi olla inhimillinen työelämä, mitä siihen voisi sisältyä? Ehkä ainakin seuraavia elementtejä:

  • Se ottaa huomioon ihmisten (temperamenttipiirteiden) erilaisuuden.
  • Se antaa tilaa myös yksityiselämän satunnaisille kuormittaville jaksoille.
  • Siellä on mahdollista epäonnistua ja asettaa rajat liialliselle kuormittumiselle.
  • Siellä voi työskennellä tavoilla, jotka eivät aiheuta turhaa lisäkuormitusta aivoille.
  • Siellä ei ryhdytä muutoksiin ja kehittämisprojekteihin vain muutosten ja kehittämisprojektien vuoksi.

Miten sinä jatkaisit listaa?

Lue myös:

Uupumuksesta toipuminen voi viedä kauan

Omien rajojen vetäminen tukee hyvinvointia

Mitä tehdä, kun keskittyminen on vaikeaa?

McKeown, G. Essentialismi. Keskity olennaiseen.

Seuraa blogia Facebookissa

inhimillinen työelämä

Kuva: Samantha Gades

hyvinvointi tyohyvinvointi stressi tyouupumus
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *