On tehtyj\u00e4 valintoja ja tekem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 tekoja, jotka voivat kaihertaa mieless\u00e4. Osaisin itsekin luetella asioita, joita tekisin vanhempana\u00a0toisin. Mutta mennytt\u00e4 ei saa takaisin, eik\u00e4 siin\u00e4 piehtaroiminen auta ket\u00e4\u00e4n. Syyllisyyden taakkaa voi v\u00e4hent\u00e4\u00e4 j\u00e4lkeenp\u00e4in anteeksipyynn\u00f6ill\u00e4 ja asioista puhumalla.\u00a0Kun tunnet syyllisyytt\u00e4 jostain, ota opiksesi seuraavaan kertaan, pyyd\u00e4 anteeksi jos on jotain anteeksipyydett\u00e4v\u00e4\u00e4, ja selit\u00e4 lapselle miksi toimit niinkuin toimit.\u00a0<\/strong><\/p>\n Vauva itkee bussissa, taapero saa klassiset r\u00e4k\u00e4raivarit kaupassa, eskari-ik\u00e4inen\u00a0kailottaa kurkku karheana, ett\u00e4 \u00e4iti \u00e4l\u00e4 ly\u00f6, kun k\u00e4si on hipaissut vahingossa nassikan naamaa.<\/em>\u00a0Olen kokenut kaikki edell\u00e4 mainitut, ehk\u00e4 sin\u00e4kin.\u00a0<\/strong>\u00c4l\u00e4 turhaan tunne h\u00e4pe\u00e4\u00e4.\u00a0Juuri t\u00e4llaista on el\u00e4m\u00e4 lasten kanssa, ja suuri osa aikuisista tiet\u00e4\u00e4 sen my\u00f6s. Tai sitten ei. Joka tapauksessa,\u00a0pid\u00e4 p\u00e4\u00e4 kylm\u00e4n\u00e4, mieli rauhallisena ja hengit\u00e4 syv\u00e4\u00e4n. Jokainen kohtaus menee aikanaan ohi.<\/strong><\/p>\n Lapsen pit\u00e4isi osata sit\u00e4 ja t\u00e4t\u00e4, sen ja sen ik\u00e4isen\u00e4.<\/em> Vauvapalstat tursuavat tekstej\u00e4, joissa lasten taitoja ja kehityst\u00e4\u00a0k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi ja vertaillaan. Tied\u00e4n, koska olen itsekin selannut joskus palstoja silm\u00e4t py\u00f6rein\u00e4 pojan p\u00e4iv\u00e4uniaikoina. Mutta kun. Lapset kehittyv\u00e4t omaa vauhtiaan. Vaikka naapurin Jaska osaisi k\u00e4vell\u00e4 puolivuotiaana ja Terttu puhua heti jalkeille p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n, se ei tarkoita mit\u00e4\u00e4n sinun lapsesi kohdalla. Neuvolaj\u00e4rjestelm\u00e4mme pit\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 huolen siit\u00e4, ett\u00e4 oikeasti huolestuttaviin kehityskaariin puututaan. Vertailun oman ja toisten lapsien v\u00e4lill\u00e4 voi siis j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sikseen.<\/strong>\u00a0Siit\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4, vaan useimmiten pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n turhaa harmia.\u00a0\u00a0<\/strong><\/p>\n Paine ja vaade lapsen harrastamiseen voi tuntua kuin tonnin tunkki harteilla. Nappula pit\u00e4isi saada heti kolmevuotiaana kehitt\u00e4v\u00e4n toiminnan pariin. Ei pid\u00e4. Lapsi ei mene pilalle eik\u00e4 tulevaisuus t\u00e4rv\u00e4\u00e4nny, vaikka h\u00e4n\u00a0ei osallistuisi ohjattuun harrastukseen. Harrastuksia\u00a0kannattaa sen sijaan mietti\u00e4 sopivassa suhteessa niin, ett\u00e4 lapselle j\u00e4\u00e4 aikaa vapaaseen leikkiin, rauhoittumiseen ja vanhempien kanssa olemiseen. Harrastaa voi my\u00f6s vanhemman kanssa eik\u00e4 harrastuksen aina tarvitse olla niin kovin tavoitteellista. Pienten lasten kohdalla harrastusten soisi olevan enemm\u00e4nkin leikki\u00e4, jota ei ole raamitettu tiukkoihin tavoitteisiin ja aikatauluihin. Kun suhtaudut lapsen harrastamiseen siten, ett\u00e4 se voi olla mielek\u00e4s lis\u00e4 lapsen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta ei pakollinen toiminta, teet palveluksen sek\u00e4 itsellesi ett\u00e4 lapsellesi.<\/strong><\/p>\n Vanhempana p\u00e4rj\u00e4\u00e4, jos on tavalliset hoksottimet ja empatiakyky\u00e4. T\u00e4rkeint\u00e4 on osoittaa lapselleen, ett\u00e4 on kiinnostunut. Ei ole ihmist\u00e4, josta ei olisi hirmuisen tyydytt\u00e4v\u00e4\u00e4, kun joku on kiinnostunut h\u00e4nen ajatuksistaan, peloistaan ja toiveistaan. (Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen)<\/p><\/blockquote>\nAhdistusta vertailusta ja vaatimuksista?<\/h4>\n
![\"xkppsuuge_q-lubomirkin\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/74\/2017\/01\/xkppsuuge_q-lubomirkin.jpg\")
<\/a><\/p>\n