Sata hengenvetoa
Sata hengenvetoa

Nämä 3 asiaa opin silmäleikkauksesta

”Safe distance”, laite ilmoittaa. Liu’un ulos sen punavaloisen katseen alta. Sitten ylhäältä laskeutuu imukuppi, joka tarrautuu silmäni pintaan. Tuntuu kuin olisin avaruusaluksessa.

Olin pelännyt silmien laserleikkausta viikkokausia. Epäillyt, että saan sen seurauksena harvinaisen sairauden ja menetän näköni. Olin pelännyt itse leikkausta ja kipua. Olin pelännyt, että kuivat silmäni ovat loppuelämäni liian kuivat. Olin pelännyt tulehduksia ja sitä, että sarveiskalvoistani tulee liian ohuet.

Siinä kuitenkin olin. En voinut enää muuttaa mieltäni, vaikka olisin halunnut.

En ole vieläkään täysin toipunut. Silmäleikkaus tehtiin neljä viikkoa sitten, ja näön sekä silmien kunnon asettumiseen voi parhaimmillaan mennä kuukausia.

Tähän mennessä silmäleikkaus on opettanut minulle kolme asiaa.

1. Joskus on pakko antaa periksi

Kun makaa leikkauspöydällä imukuppi silmässä, ei voi liikkua. On nöyristettävä mielensä antautumaan. Tähän tilanteeseen en voi vaikuttaa. Joku toinen tekee päätökset puolestani ja määrittää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Silmäleikkaus ei tarjoa mahdollisuutta vapaaseen liikuskeluun.

Sama pätee elämään yleensä: on asioita, joihin ei yksinkertaisesti voi vaikuttaa. Olosuhde voi olla kuin luonnonvoima, joka vyöryy päälle, vaikka sen eteen pystyttäisi raja-aitoja.

Näitä tilanteita minun on yleensä hyvin vaikea hyväksyä. Yritän viimeiseen asti vaikuttaa asioihin itse, tehdä kaikki, mitä tehtävissä on. En luovuta herkästi edes silloin, kun olisi aika.

Toisaalta antautuminen on helpottavaa. Antaa itsensä tilanteen tai toisen ihmisen vietäväksi. Hyväksyä ja alistua. Päästää irti.

2. Et voi tietää tulevaa etkä loputtomiin ohjailla sitä

Kun silmäleikkaus oli tehty, suurin pelkoni oli, mitä tästä kaikesta seuraa. Silmiäni vähän särki, ja ne tuntuivat kuivilta. Näkö oli sumea etenkin toisessa silmässä.

Kirurgi oli kertonut minulle harvinaisesta sairaudesta, jonka yksi kymmenestätuhannesta leikatusta saa myöhemmin. Tietysti arvelin, että minä saan sen.

Käytin paljon aikaa ja energiaa asian vatvomiseen. Kaiken sen miettimiseen, mikä voisi vielä mennä pieleen ja miksi valintani saattoi olla väärä. Harjoittelin sokkona kävelemistä kotona.

Silmäleikkaus tehtiin SMILE-tekniikalla eli silmän pintaan ei leikattu erillistä läppää, vaan silmää operoitiin pienestä reiästä käsin laserilla. Näin tehty silmäleikkaus vahingoittaa silmän hermostoa kaikkein vähiten.

Pikkuveljeni neuvo oli: ”Kyl sä sit varmaan huomaat, jos sun silmät alkaa pullistua.” Avopuolison isä sanoi lakonisesti: ”Sitä kannattaa murehtia vasta sitten, jos se tapahtuu.”

Nämä olivat hyviä neuvoja. Vaikka kuinka huolehtisin, pelkäisin ja odottaisin pahaa, en voi vaikuttaa siihen, toteutuuko pelkoni.

Oivallus oli helpottava.

Jos silmäni pullistuvat, oletettavasti huomaan sen. Mutta sitä kannattaa murehtia vasta siinä vaiheessa, kun – tai jos – se tapahtuu.

3. Jos et osaa nauttia onnistumista, sinun täytyy muistuttaa itseäsi niistä vaikka väkisin

Kaiken murehtimisen keskellä oli yksi tyven hetki, jolloin näin kirkkaasti. Silmäni eivät olleet sumeat, niitä ei kirvellyt eikä päätäni särkenyt. Katselin bussin ikkunasta keväältä muistuttavaa maisemaa, jonka ääriviivat piirtyivät esiin tarkasti.

Minä näin selkeästi ilman silmälaseja ensimmäistä kertaa 24 vuoteen! Se oli ihmeellistä.

Olin unohtanut, minkä takia silmäleikkaus oli edes tuntunut minusta hyvältä idealta. Siksi, ettei minun tarvitsisi enää pestä, pyyhkiä, hävitellä, korjailla ja ostaa silmälaseja. Etten joutuisi kärsimään piilolinssien kuivumisesta ja tulehdusriskistä, kiikuttamaan piilolinssinesteitä jokaiselle reissulle ja hapuilemaan aamulla ensimmäisenä käsiini rillejä, jotta näkisin kävellä ulos makuuhuoneesta.

Joskus sitä saa elämäänsä hienoja juttuja ja onnistuu hoitamaan vaikka kuinka paljon asioita mutta ei pian muista, mitä tuli saatua ja hoidettua, sillä mielessä kangastelee seuraava epäonnistuminen.

Haluan oppia arvostamaan niitä hetkiä, kun asiat menevät hyvin. Kun jokin liikahtaa eteenpäin ja toipuu minussa. Miksi sen näkeminen on niin vaikeaa?

Antautuminen, hyväksyminen, nauttiminen. Aion kurottaa teitä kohti, vaikka se ei ole minulle ominaista. Tällä kertaa näen pidemmälle.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *