Ruuhkavuosipsykoosi
Ruuhkavuosipsykoosi

Viikonlopun hetkiä

Olin perjantaina terapiassa (=psykiatrisen sairaanhoitajani luona). Itkin hieman. Pitkästä aikaa itkin hänen luonaan. Sain kuulla että hän lähtee pois tänä vuonna. Kyyneleet kohosivat silmiini enkä pystynyt pidättelemään niitä. ”Miten mun sitten käy?” – sain soperrettua. Hyvin käy. Mikäli hoitokontaktini siellä jatkuu, saan tietenkin uuden sairaanhoitajan. Mutta silti tuntuu todella haikealta. Kun on käynyt monta vuotta juttelemassa saman ihmisen luona melkein viikoittain, tuntuu hänen lähtönsä suurinpiirtein siltä kun minusta riistettäisiin pieni pala.

Perjantain lounas ennen terapiaa

Ei perjantai onneksi pelkkää itkua ollut. Se pieni itku siellä terapiassa, ja sitten olo taas helpotti. Näin tämä elämä vaan menee ja heittelee, asiat muuttuvat ja se on ihan normaalia. Muutoksiin tottuu kyllä vaikka alkuun ne tuntuisivat shokeeraavilta.

Lauantai meillä meni aika pitkälti sisällä ollessa. Ulkona oli niin märkä sää, vettä satoi taukoamatta eikä kylmä ja sateinen ilma oikein houkuttanut pihalle. No, välillä voi pitää sisäpäivän, ei se ole katastrofi. Touhuttiin sisällä kaikenlaista, saunottiin ja hengailtiin. Kävin lauantaina kyllä passikuvissa, ja samalla kertaa teimme ruokaostokset puolison ja kuopuksen kanssa. Poika jäi kotiin siskojensa kanssa. Kuopus pääsi kauppareissulla testaamaan uutta kauppatakkiaan jonka löysin hänelle kirppikseltä. Hän oli niin ylpeä ja iloinen.

Eilen olin koko päivän migreenin kourissa. Lähdettiin silti vähän ulkoilemaan, kun olo ei ollut vielä ihan mahdottoman huono, ettei koko viikonloppu menisi ihan sisätiloissa. Pienetkin kaipasivat jo ulos. Sää oli todella märkä, ja vaikkei niin kamalasti enää satanutkaan niin tuuli teki ilmasta aika kylmän. Kävimme järven rannalla grillaamassa makkarat, oli ihan mukava reissu. Kuopuksella tuli vain tosi kylmä, joten lähdin hänen kanssaan jo etuajassa autolle lämmittelemään, miehen ja pojan jäädessä keräämään tavaroita grillin luota. Oli ihan kiva käydä, ja haukata vähän raitista ilmaa.

Migreeni kuitenkin paheni kun palasimme kotiin. Aloin olla ihan petikunnossa, ja iltapäiväni menikin pötkötellessä. Eikä se helpottanut illallakaan, meidän piti puolison kanssa katsoa leffa illalla, mutta se meni mönkään sillä menin jo kahdeksalta nukkumaan. Tänä aamuna oli ihana herätä sillä migreeni oli poissa. Tarvitsen nähtävästi uudet lääkkeet migreeniin, sillä eilen lääkkeestä ei ollut mitään apua. Inhottavaa kun se pääsee sellaiseksi ettei voi muuta tehdä kuin makoilla ja voida pahoin.

Poika sai eilen uuden sängyn ja oli siitä innoissaan. Oikein isojen poikien sänky. He innostuivat kuopuksen kanssa tekemään vanhan sängyn patjoista mm. majan ja pomppulinnan, heillä olikin vauhti päällä illalla.

Ihanaa, enää tämä viikko ja sitten koko perheellä on hiihtoloma! Isot lapset aikovat lähteä reissuun vaarin luo, me ajattelimme pienten kanssa suunnata mökille muutamaksi päiväksi. Ihanaa, ei herätyskelloa viikkoon, haha! Viikonloppuna minulla on muuten edessä päivä ja ilta lasten kanssa, puolison lähtiessä yöksi pois, eikä minua ahdista yhtään. Tiedän että pärjään, ja illalla kun lapset nukkuvat voin tehdä jotain omia juttujani, vaikka jatkaa reissuvihkomme täyttelyä, tai ostaisinko itselleni jonkin kasvonaamion ja relaisin ihan kunnolla. Hyvä muutos olossa! Hetki sitten olin vielä ihan kauhuissani pienestäkin erossa olosta, nyt tiedän pärjääväni ja olo on hyvä.

Migreenistä huolimatta viikonloppu oli ihan kiva ja rento. Juttelin ystäväni kanssa olostani ja hänkin sanoi minun muuttuneen ihan täysin, pelkkään hyvään suuntaan. Ihanaa että hyvä oloni huokuu ulospäinkin!

Mukavaa maanantaita ja kaikkea hyvää uuteen viikkoon!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *