Ruuhkavuosipsykoosi
Ruuhkavuosipsykoosi

Paniikkihäiriö

Paniikkihäiriö on ahdistuneisuushäiriöihin kuuluva psykiatrinen häiriö. Sen oireita ovat usein, ilman erityistä syytä ilmenevät toistuvat paniikkikohtaukset. Yleisin fyysinen oire on sydämentykytys. Tavallisia oireita ovat myös hikoilu, vapina, hengenahdistus, hyperventilaatio sekä pakokauhuntunne, pelko ja jännittäminen. Lähde: Wikipedia

Kirjoitin jokin aika sitten paniikkikohtauksesta jonka sain, ja joka oli tosi voimakas. Valitettavasti kohtaukset eivät jääneet siihen yhteen kertaan, vaan niitä on tullut useampi. Voit lukea edellisen postauksen täältä.

Kohtauksia on tullut nyt jonkin verran, mutta ihan niin rajuiksi ne eivät ole päässeet, kuin edellisellä kerralla. Osaan reagoida nyt herkemmin, kun tunnistan kohtauksen tulevan. Minulla on niihin tarvittaessa otettava rauhoittava lääke.

Kohtauksen aikana tärisen valtavasti, sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa, pyörryttää, henkeä ahdistaa, korvissa humisee, silmissä sumenee, sormet puutuvat, pyörryttää ja pelottaa hirveästi. Rintaan sattuu, ja pelkäänkin välillä sen olevan jotain sydänperäistä. Yritän ensihoitona rauhoitella itseäni järkeilemällä asiaa päässäni, että en ole sekoamassa, vaan kohtaus on tulossa päälle. Saatan puhua itsekseni ja kehottaa itseäni rauhoittumaan. Otan rauhoittavan herkästi kun tunnen kohtauksen tulevan. Kun lääke alkaa vaikuttaa ja oireet helpottavat, olen yleensä tosi väsynyt. Kohtauksen jälkeen yritän miettiä mikä sen laukaisi.

Tiedostan, että kohtaukset liittyvät jännittämiseen. Saatan jännittää yksin kotona oloa, tai mahdollisia konflikteja lasten kanssa. Saatan alkaa ajattelemaan tulevaisuutta ja kokea sen ahdistavana kun en tiedä työhön paluustani vielä mitään. Saatan jännittää jotain tapahtumaa, esimerkiksi syntymäpäiville menoa. Saatan miettiä jotain vanhaa tapahtumaa joka on ollut luonteeltaan ikävä.  Viime viikonloppuna saamani paha kohtaus syntyi kun mietin arkeen paluuta, ja näin sen vain vaikeana, ja minusta tuntui etten tule sopeutumaan arkeen loman jälkeen.

Paniikkihäiriöön liittyy usein julkisten paikkojen pelkoa.  Lähde: Wikipedia

Kyllä. Pahimpina kausina jopa kauppaan lähteminen on lähes ylitsepääsemätöntä. Kaupassa ollessa tuntuu kuin kaikki tuijottaisivat. Samat oireet meinaavat puskea päälle, tekee mieli juosta vain pois kaupasta. Olen saanut itseni kuitenkin rauhoitettua kaupassa, niin ettei kohtaus ole päässyt pahaksi. Toisaalta, joskus olen joutunut ottamaan jo rauhoittavan aiemmin päivän aikana, ja tällöin kaupassa käynnissä ei ole ollut suuria ongelmia. Mutta pahimpina kausina kyllä pistän mieluummin puolison asioille, kuin lähden itse.

Mielikuvitukseni on todella vilkas. Saatan uppoutua ajatuksiini ja lähteä vatvomaan niitä suuntaan jos toiseenkin, päätyen johonkin pelottavaan tai ahdistavaan, ja silloin kohtaus on taas lähellä. Saatan ajatella niin pitkälle, että muutun lähestulkoon vainoharhaiseksi. Nämä ovat kurjia ja pelottavia kokemuksia. joskus tuntuu että kohtaus tulee pelkästään sen takia että pelkään sen tulevan, ja mielikuvitukseni ottaa taas vallan.

Usein biologiset tekijät, kuten stressaavat tapahtumat, ympäristö ja normaalia kehotoimintaa kiihdyttävä ajattelu näyttävät vaikuttavan paniikkihäiriön alkamiseen. Usein ensimmäiset kohtaukset laukaisee fyysinen sairaus, voimakas stressi tai tietty lääkitys. Henkilöt, joilla on taipumus ottaa itselleen suurta vastuuta, saavat myös helpommin paniikkikohtauksia. Traumanjälkeinen stressihäiriö saattaa myös nostaa todennäköisyyttä sairastua paniikkihäiriöön. Tarkat syyt sairastumiseen ovat vielä tässä vaiheessa tuntemattomia. Lähde: Wikipedia

Abilifyn aloituksen myötä minulla on esiintynyt enemmän ahdistusta ja paniikkikohtauksia, mutta koska lääke muuten toimii loistavasti, en halua sitä lopettaa. Nyt on vain pidettävä huoli että rauhoittavia on kaapissa siltä varalta että paha kohtaus tulee päälle.

Pärjäilen kohtausten kanssa nyt toistaiseksi suht hyvin, mutta mikäli ne alkaisivat lisääntymään tai voimistumaan, tulisi minun miettiä Abilifyn tiputtamista pienempään annokseen. On kurjaa, kun joka lääkkeellä on jokin ikävä sivuvaikutus, vaikka se muuten toimisi tosi hyvin.

Suurin osa paniikkipotilaista kärsii myös masennuksesta jossain elämänsä vaiheessa. Lähde: masennusinfo.fi

Varhaisin muisto paniikkikohtauksesta minulla on ylä-asteelta. Olimme luokassa tekemässä koetta, ja yhtäkkiä se hiljaisuus ja ihmisten läsnäolo alkoi tuntumaan pahalta. Halusin vain juosta ulos luokasta, mutta sinnittelin loppuun asti. Kun tämä alkoi toistumaan, sain luvan tehdä kokeet pienluokassa tai käytävällä.

Muistan terveydenhoitajan käyttäneen sanaa paniikkihäiriö, tämä oli ensimmäinen kerta kun kuulin sanan jonkun suusta.

Masennukseni näyttää siis saaneen itselleen hyvän ystävän paniikkihäiriöstä, mutta eihän se auta kuin taistella vastaan.

Ja aion olla se joka tämän taistelun voittaa.

Kommentit (12)

  1. Nita

    Moi, itselläni ollut laaja-alainen paniikkihäiriö vuodesta -97. Paniikkihäiriöstä puhutaan paljon sairautena josta voi (ja pitää) parantua. Toki lievästä voikin mutta uusimisriski siinäkin.Olen viime vuosina tajunnut, että tuo hoito- ja ajattelumalli on omiaan ylläpitämään kohtauksia stressin ym. vuoksi. Eihän diabeetikolle (ykköstyypin) tai epilepsiaa sairastavalle toitoteta koko ajan sitä paranemista, , vaan lääkkeet otetaan jotta oireet pysyvät kurissa. Tärkein ohje on, että hyväksy sairaus osaksi sinua, älä yritä pyristellä siitä eroon. Itselläni tuon tajuaminen vähensi kohtaukset yksittäisiin vuodessa. Lääkitys minulla tulee olemaan lopun elämääni mutta mitä sitten, pääasia että voin hyvin. Tsemppiä! ❤

    • Jonna – Ruuhkavuosipsykoosi

      Hienoa kuulla että voit lääkityksen ja asian hyväksymisen ansiosta hyvin, sehän se on tärkeintä. Todella hyvää pohdintaa, annoit paljon ajattelemisen aihetta minulle 🙂

      Mukavaa loppukesää ja kiitos tsempeistä! ❤️

  2. Virpi Niemelä

    Pari päivää olen saanut ”isoja paniikkikohtauksia”Helteitten aikaan jäi univelkaa ja jostain syystä stressaan taas aivan kaikkea ja luultavasti turhaan.Jotenkin vaan helpottaa lukea blogiasi…tajuaa taas etten ole ainoa.

  3. Ruuhkavuosipsykoosi

    Paljon voimia ❤️

  4. Joni

    Voisin kirjoittaa oman tarinan paniikkihäiriöstäni tähän mutta kerron nyt vain mikä itseäni auttoi. En tiedä juotko kahvia mutta jos juot kannattaa kokeilla jonkin aikaa sen lopettamista. Itsellä tuntui että kahvi (kofeiini) voimisti poissaolevaa tunnetta, joka itsellä oli monesti phäiriön aikana ja tästä poissaolevuudesta monesti paniikkikin alkoi (hulluksitulemisen pelko, kuoleman pelko,sydän hakkasi, ”putkinäkö” pistelyä kehossa). Lopetin siis kahvinjuonnin. Toinen helpottava asia oli lääkärin kirjoittama resepti beta-salpaajaan joka estää adrenaliinin vaikutuksen sydämeen eikä se lähde paniikkituntemuksessa sitten hakkaamaan. (Paniikkiajatusta se ei siis poista mutta koin lääkkeen helpottavan oloa huomattavasti) panikointi ”poistui” itseltä pikkuhiljaa kuin unohtamalla se. Laukaisevana tekijänä itsellä oli varmaan kova stressi töistä ja terveydestä. Myös asian opiskelu ja muille kertominen helpotti. Siihen ei kuole jne.

  5. Jonna – Ruuhkavuosipsykoosi

    Moi! Juon tosi paljon kahvia, ja on käynytkin mielessä että vähentäminen voisi olla paikallaan 🙂

    Kiitos viestistäsi ja vinkeistä!

    Leppoisaa loppukesää!

Kommentoi »

Vastaa