Ruuhkavuosipsykoosi
Ruuhkavuosipsykoosi

Miten mieli voi?

Kirjoitin tässä hiljattain postauksen Mitäs sitten kun ei enää masenna? Muutoskuvia vaikean vuoden varrelta.

Mielialani on pysynyt hyvänä, sappileikkauksen aiheuttamat kivut ja raudanpuutteen aiheuttama väsymys kiusaavat, mutta varsinaista masennusta en tunnista tällä hetkellä. Tämä on ihanaa. Mieli voi siis hyvin.

Lähestyvä joulu nostaa mielialaa myös, koska olen aivan älytön jouluihminen. Jännä nähdä kuinka alkuvuosi sitten lähtee käyntiin kun kaikki ihana jouluhössötys on ohi ja tulee aika pakata joulu takaisin laatikoihin ja vintille.

En pelkää huonoa jaksoa. En enää. Jos se tulee, niin sitten se tulee ja otan sen vastaan. En ota asiasta enää turhaa stressiä ja mieti etukäteen mitä jos masennus palaa voimakkaana takaisin. Minulla on työkaluja sen työstämiseen, enkä enää suostu tippumaan niin pohjalle kuin vuosi sitten.

Eikä lähipiirini minua kyllä päästäkään putoamaan.

On ollut ihana seurata lasten joulun odotusta. Kun joululoma alkaa, alkaa varmasti jännityskin lisääntymään. Kaikilla lapsilla on pitkä joululoma mikä on kiva juttu. Pitkän syksyn jälkeen on hyvä päästä lepäämään hetkeksi ja keräämään voimia kevättä varten.

Meillä on vieläkin ensimmäiset piparit leipomatta, pitäisi varmaan kohtapuoliin tarttua toimeen, tai siis laittaa lapset leipomishommiin. Kerroinhan aiemmin etten pidä pipareiden leipomisesta, kaikesta muusta jouluun liittyvästä kyllä, mutta piparit ovat minulle liikaa, haha.

Aloitan ensi viikolla uuden kuntouttavan, josta saan toivottavasti lisää keinoja oloni ja hyvinvointini parantamiseen mikäli mieliala lähtee laskuun. Näistä ryhmistä en valitettavasti pysty enempää kertomaan vaitiolovelvollisuuden vuoksi.

Olen huomannut mieleni herkistyneen, liikutun hirveän helposti, pienistä arkisista jutuistakin. Lasten asiat liikuttavat kovasti, ja pyyhinkin silmäkulmia tuon tuosta. Toisaalta on aivan ihanaa huomata tämä, ja huomata se kuinka eri tavalla olen läsnä nykyään. Saatan vain tuijotella liikuttuneena pienten touhuja, sen sijaan että tuijottelisin seinää omissa ajatuksissani kuten vuosi sitten.

Nyt kun eletään joulukuuta, kuuntelen tosi paljon radiota, tarkemmin sanoen jouluradiota. Vitsi kuinka jotkut laulutkin herkistävät! Haha! Kuopus tykkää laulaa joululauluja ja laulammekin hänen kanssaan joitakin niistä. Ihanaa tuntea näitä herkistymisen tunteita, kun alkuvuosi meni niin tunteettomana, tai jos jotain tunsin niin se oli negatiivista.

Oli ihan mahtavaa sanoa puolisollekin tässä taannoin että minua ei masenna. Se aito ilo ja tyytyväisyys hänen kasvoillaan oli jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja ihanaa pitkää viikonloppua sellaista viettäville! ❤️

Kommentoi »

Vastaa