Ruuhkavuosipsykoosi
Ruuhkavuosipsykoosi

Miltä se tuntuu?

Kun palaset loksahtelevat paikoilleen pitkästä aikaa.  Ai miltäkö se tuntuu? Äärettömän hyvältä. Kyllä tässä on tullut synkisteltyä ja uitua syvissä vesissä pitkän aikaa, joten on  helpottavaa huomata että asiat järjestyvät.

Lasten päivähoitoasiat ovat kunnossa, minä sain lähetteen sappirakon poistoleikkaukseen, samoin lähete korvaoperaatioon on laitettu eteenpäin, ehkä saan kuuloni takas vasempaan korvaan! Korvassa on siis ”ilmastointiongelma” , jonka vuoksi kuuloni on alentunut, olen kärsinyt tästä vaivasta jo vuosia, ja nyt korva on ollut lukossa lokakuusta asti. Lievästi sanoen ärsyttävä vaiva.

Viime syksynä minulle tehtiin tähystysleikkaus, ja yksi haava navan alueella on kipuillut koko ajan, olen käynyt monta kertaa lääkärissä sen vuoksi, ja viime kuussa sain lähetteen plastiikkakirurgille, jos heillä vaikka olisi keinoja saada haavan alue kuntoon. Pahimmillaan se estää lasten sylissä pidon, ja jopa paidan osuminen navan alueelle tekee kipeää.

Kaikenlaisia operaatioita sitä on siis tulossa. Laitetaan muija kuntoon päästä varpaisiin, haha!

Tämä viikko on mennyt tosi hyvin. Pienten kanssa eskariin ja päiväkotiin lähdöt ovat sujuneet hyvin, olen herännyt pirteänä joka aamu ennen seitsemää. Koululaiset ovat heränneet ajoissa kouluun, kaikin puolin onnistuneita arkiaamuja! Tekee älyttömästi  hyvää mielelle tällaiset onnistuneet päivät.

Pojalla on mennyt eskarissa hyvin, hän on viihtynyt ja iloitsee kun samassa ryhmässä on hyviä ystäviä. Kuopuskin on pärjännyt päiväkodissa mainiosti, vaikka onkin siellä nyt ilman isoveljeä. Kuopus on päässyt aamuisin mukaan kun olen vienyt pojan eskariin, ja hänestä on hirveän mielenkiintoista kurkata sinne eskarin puolelle.

Tällä viikolla olen pari kertaa kuitenkin ajautunut miettimään taas ”entä jos” ja muita ”turhia” ajatuksia. Ostin Arto Pietikäisen Joustava mieli – kirjan, josta löysin aivan loistavan ajattelumallin mitä olenkin lähtenyt toteuttamaan. En viitsi spoilata liikaa, mutta harjoituksessa kuvitellaan olevamme oman elämän bussikuskeja, ja ajatukset ovat matkustajia, jotkut niistä koittavat estää eteenpäin matkustamisen möykällään. Suosittelen kirjaa kyllä todella paljon, se sisältää monia eri harjoituksia stressinhallintaan,  tietoa kuinka työssä voi voida paremmin ym. Lukekaa ihmeessä!

Tällä viikolla olen jaksanut taas tankoillakin ja tehdä joogaharjoituksia jonkin verran. Onnistuin tekemään uuden liikkeen, täydellinen se ei ole, mutta se on hyvä alku. Jostainhan se on pakko aloittaa eikö vain.

Viikonlopusta on tulossa kiva. Huomenna viemme pienet sisäleikkipuistoon, koska lomalla tuli este emmekä silloin päässeetkään. Voi kuinka he ovat odottaneet huomista! Sunnuntaina on kummipoikani synttärit, pitäisi käydä vielä lahja ostamassa. Jossain välissä käymme luultavasti pienellä prätkäajelulla puolison kanssa, jos vain saamme pienet hoitoon hetkeksi.

Täällä menee siis näin; fiilis on tosi hyvä, ja viikonlopun alkaminen tuntuu ihanalta. Tuntuu että tällä hetkellä minä olen sen perhanan masennuksen niskan päällä, mahtava tunne. Olen tietyllä tavalla ylpeä itsestäni että olen saanut aamutoimetkin hoidettua ajoissa, aikaisin herääminen kun ei ole koskaan ollut minun juttuni. Voisiko olla että rautakuuri tepsii? Kenties.

Ihanaa alkavaa viikonloppua!

Kommentoi »

Vastaa