Ruuhkavuosipsykoosi
Ruuhkavuosipsykoosi

Millainen sairaus on sappirefluksi?

Kauan odottamani sappileikkaus on jo ihan nurkan takana, ja arvatkaa mitä? Olen kipeä! Tämä menee samalla kaavalla kuin edellinen, korvatorven pallolaajennuksen odottaminen; olin kipeänä ennen sitä. Mutta paranin silloin onneksi ajoissa, toivottavasti nytkin.

Aamulla kun heräsin oli kurkku kipeä ja paleli kovasti. Nytkin on sellainen puolikuntoinen olo, pikku lämpöä ja kurkkukipua. Nauroin puolisolle että tämän siitä saa kun alkaa syömään vitamiineja, haha! No, toivotaan nyt että paranen, en kestä jos leikkaus siirtyy.

En ole tainnut pahemmin kirjoitella miltä operoitu korva on tuntunut? Tai voi olla että olenkin, mutta tehdään nyt pieni tiivistelmä. Korva tuntuu aikalailla samalta kuin aiemmin, mutta ei onneksi enää lukkiudu. Rätisee ja poksuu kylläkin välillä, mutta se ei ole enää sellainen puolikuuro joka oli ennen leikkausta. Ennen leikkausta kuulin koko ajan vain kovaa huminaa vasemmassa korvassa, kun se oli lukossa melkein koko ajan, nyt se inhottava tunne on poissa, ihanaa! Yksi kontrollikäynti minulla on korvasta ollutkin, ja seuraava on tammikuussa. Olin viime kontrollin aikaan kipeänä, niin tilanteesta ei voitu sanoa varmaa sillä hetkellä.

Sappileikkausta odotan, tälläkin hetkellä vaivat ovat tosi pahana. Minulla diagnosoitiin kesällä siis sappirefluksi, ja kaksi kasvanutta polyyppia sappirakossa. Olen kärsinyt oireista noin 15 vuotta, ja nyt pääsen ensimmäiseen leikkaukseen siihen liittyen. Toivottavasti vaivat jäävät leikkauspöydälle, eikä muita operaatioita tarvita.

Millaisia oireita sappirefluksi sitten aiheuttaa minulle? Palan tunnetta kurkussa, oksettavaa oloa, vatsavaivoja, päänsärkyä, kuivaa suuta, pahanhajuista hengitystä ja polttavaa tunnetta rintakehällä näin esimerkiksi. Minulla on jatkuvana lääkityksenä omeprazol, mutta sekään ei aina pidä oireita poissa, ja itseasiassa nyt juuri perjantaina oireet pääsivät lyömään päälle ihan kunnolla. Suu on niin kuiva että tekisi mieli juoda ihan koko ajan. Oksettaa. Tuntuu kuin kurkussa olisi karva tms. Inhottavia oireita. Oireet kestävät aina vähintään viikon, ja sitten pikkuhiljaa hellittävät.

Miksi diagnoosin saamisessa kesti niin kauan? Luulin monta vuotta että minulla on vain silloin tällöin jokin karva tai ruoanmuru kurkussa jumissa, silloin ei ollut vielä kovaa pahoinvointia tai muuta, oikeastaan vain tuo karvan tunne kurkussa. Vuonna 2012 (muistaakseni?) kävin yksityisellä lääkärillä kun oireet alkoivat olemaan jo tuollaisia kuin mitä äsken kuvailin. Tehtiin ensimmäinen tähystys ja todettiin refluksitauti. Siitä sitten opettelemaan että mikä diagnoosi tämä nyt olikaan. Viime kesänä oireet alkoivat kuitenkin olla niin vaikeita että hakeuduin lääkäriin. Tehtiin ensimmäinen gastroskopia. Lääkäri ihmetteli että miten kauan olen jaksanut sinnitellä oireiden kanssa. Todettiin sappirefluksi ja määrättiin vielä ultraääni, jossa todettiin muutama vuosi aiemmin ultrattujen polyyppien kasvaneen. Lääkäri soitti yhtenä päivänä ja määräsi sappirakon poistoleikkauksen, ja meikäläinen tuuletti, josko vihdoin näistä oireista pääsisi eroon!

On ruoka-aineita jotka välillä pahentavat oireita, mutta mitä ilman en vain osaa olla. Kahvi ja sipuli näin esimerkiksi. Tupakointi pahensi kamalasti oireita, mutta sen olen onneksi nyt saanut lopetettua. Huomenna tulee kuukausi täyteen ilman tupakkaa!

Mikä sitten auttaa kun oireet ovat oikein pahasti päällä? Ei oikein mikään. Joskus teen cocktailin vedestä ja perunajauhoista ja se auttaa muutamaksi minuutiksi. Muuten täytyy vain odotella. Odotella ne noin seitsemän päivää jotka oireet kestävät. Noina päivinä tulee avauduttua vertaistukiryhmässä ja kirottua koko hemmetin tauti. Hyvinä päivinä taudista ei ole tietoakaan ja voin syödä vaikka raakaa sipulia ja juoda pannutolkulla kahvia.

Mutta kyllä nyt jännittää tuleva leikkaus, ja siitä toipuminen. Ja tietysti se että olenko terveenä leikkauksen koittaessa. Toipuminen jännittää, kuinka eri ruoka-aineet tulevat sopimaan ym. No, sen näkee ajan kanssa. Mutta nyt ne peukut pystyyn ettei tämä flunssainen olo tästä pahene vaan olen terveenä kun leikkauspäivä koittaa!

Ihanan anoppini sanoin; kohta ei sapeta enää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *