Ruuhkavuosipsykoosi
Ruuhkavuosipsykoosi

Me niin sovimme yhteen


No mutta tänäänhän on ollut oikein hyvä päivä! Aamu alkoi hauskasti, kun heräsin 6:30 ja luulin kellon olevan tunnin enemmän. Aloin melkein hätyyttelemään lapsia pukemaan ja lähtemään päiväkotiin, kunnes katsoin kelloa uudemman kerran. Tajusin että nytpä onkin aikaa juoda aamukahvia oikein kunnolla ajan kanssa.

Lähdin aamulla kaverin kanssa kahville. Oltiin kahvilla jo klo 9:00, ei näissä lapsiperheissä turhan pitkään nukuta, haha. Kaksi tuntia vierähti mukavasti jutellen, vaikka aiheet eivät aina olleet kevyitä tai mukavia, oli tosi puhdistavaa höpötellä. Kiitos seurasta!

Tulin kahvin jälkeen käymään kotona ja suuntasin terapiaan. Oli hyvä käynti. Olen saanut joitain solmujani aukeamaan, mikä on hyvä juttu. Matka on silti vielä pitkä, ja varmasti raskas, mutta tuntuu hyvältä saada edistystä aikaan, edes pikkuriikkisen.

Terapian jälkeen tulin käymään kotona ennenkuin hain pienet kotiin. Ei ehditty olla kauan kotona, kun puoliso tuli hakemaan meidät. Nyt pääsisin sinne synttärilahjaani ostamaan!

Mentiin ensin väärään liikkeeseen, joten ei auttanut kuin ajella hyvinkään willaan. Ennen kuin lähdettiin hyvinkäälle, käytiin pizzabuffassa mättämässä mahat täyteen. Pienetkin löysivät kivasti syötävää. Ja sitten sinne willaan. Siellä niitä sitten oli; mustia sormuksia!

Siellä oli kuin olikin, yksi sellainen jonka halusin, leveä, mutta voi, vain yksi kappale jäljellä. Mutta sepä oli juuri oikean kokoinen! Siis mikä tuuri! Myyjä nauroikin että sormus oli siellä juuri minua odottamassa.

Minulle ei ole mahtunut vihki- ja kihlasormukset kuopuksen syntymän jälkeen, ja nyt pääsin valkkaamaan uutta! Halusin mustan, samanlaisen kuin puolisolla on. Kun aikoinaan tilasimme sormukset, olin kieltämättä vähän kateellinen puolisolle, vaikka oma sormuksenikin oli ja on kaunis kuin mikä. Mutta siinä mustassa sormuksessa oli sitä jotain.

Mutta nyt meillä on tosiaan samanlaiset, yhteensopivat sormukset, ihanaa! Molemmat ovat keraamisia. Kihlasormuksemme ja vihkisormukseni ovat valkokultaa.

Eikä enää ole sitä orpoa oloa kun sormessa ei ole mitään. Yli kolme vuotta olin ilman edellisiä sormuksia, ne roikkuvat ketjussa kaulassani, lähellä sydäntäni.

Tänään oli siis ihan mukava päivä, eikä rauhoittavaakaan ole mennyt pahemmin, päinvastoin aiempaa vähemmän. Abilify tiputettiin nyt sinne 10mg, toivotaan että hyviä päiviä tulee lisää!

Kiitos vielä sormuksesta, rakastan sua M 🖤

Kommentit (2)

  1. Vuoden Äiti

    Keraaminen musta sormus? Vau! En ole koskaan ennen törmännyt tuollaiseen.

    • Ruuhkavuosipsykoosi

      Joo nämä on ihania! Ainakin Laatukoru myy näitä 🙂

Kommentoi »

Vastaa