Ruuhkavuosipsykoosi
Ruuhkavuosipsykoosi

Maailman mielenterveyspäivä

10.10. Maailman mielenterveyspäivä. Voi kunpa, kunpa joka päivä olisi mielenterveyspäivä. Kunpa joka päivä mielenterveysasioista puhuttaisiin yhtä avoimesti kuin tänään, maailman mielenterveyspäivänä. Tämä mielenterveyspäivä on ihan loistojuttu, ja on upeaa kuinka mielenterveysasioita tuodaan esille. Tärkeitä aiheita.

Olisi ihanaa, jos jonain päivänä mielenterveysasioihin liittyvä häpeä saataisiin hälvenemään kokonaan, tai edes niin että ihmiset uskaltaisivat puhua avoimemmin, hakeutuisivat herkästi avun piiriin mikäli he sitä tarvitsevat. Aihetta tuodaan jatkuvasti enemmän ja enemmän esille, mutta miksi siihen liittyy silti vieläkin niin paljon häpeää?

Itse olen kirjoittanut blogissani avoimesti ja suoraan masennuksestani, ja voin sanoa että minua ei hävetä lainkaan. Jos minua jokin hävettää, niin ehkä ne ihmiset jotka häpeävät masennustani. Se on sairaus muiden joukossa, eikä ansaitse sellaista häpeäleimaa mikä sen yllä valitettavasti leijuu.

Masennus ei tee minusta yhtään sen huonompaa ihmistä kuin kenestäkään muustakaan. En ole valinnut masennusta elämääni, olen siihen sairastunut ja kamppailen sen kanssa kunnes pääsen jonain päivänä tasapainoon. Kukaan ei valitse mihin sairastuu.

Vaikka sairastan masennusta, olen silti esimerkiksi hyvä työntekijä siinä missä muutkin. Olen kulkenut masennuksen kanssa 20 vuotta, ja ollut silti lukuisissa työpaikoissa töissä, aina hoitaen työni kunnolla. Masennus ei tarkoita sitä etteikö kelpaisi töihin mihinkään. Sinunkin työpaikalla voi olla masennusta sairastava ihminen, ei masennus näy leimana otsassa. Tottakai, jos masennus pahenee vakavasti, on silloin jäätävä sairaslomalle.

Mielenterveydestään on tärkeää pitää huolta ihan niinkuin fyysisestäkin hyvinvoinnista. Aina puhutaan siitä kuinka fyysisestä hyvinvoinnista on tärkeää pitää huolta, pitää syödä oikein, liikkua tarpeeksi, nukkua riittävästi, mutta harvemmin puhutaan mielenterveydestä huolehtimisesta. Tottakai oikein syöminen, liikkuminen ja nukkuminen vaikuttavat mielenterveyteen, mutta pitäisi uskaltaa sanoa jos voi henkisesti huonosti, myöntää suoraan jos ei vain juuri nyt jaksa. Ei yrittää väkisin jaksaa jos voimat ovat lopussa.

Itse olen aina ollut suorittajatyyppiä ja kuvitellut olevani korvaamaton, niin töissä kuin vanhempanakin. Kenties sen vuoksi olenkin ajanut itseni ihan loppuun. Pitää osata höllätä, eikä painaa koko ajan sata lasissa. Tätä olen itse harjoitellut koko vuoden, ajan jonka olen ollut sairaslomalla. Olen vuoden aikana sanonut ääneen joka ikinen kerta sen, jos minulla on ollut huono olla. Pelkkä sen jollekin ääneen sanominen helpottaa aivan älyttömästi.

Olen opetellut delegoimaan asioita muille, sen sijaan että itse uupuneena tekisin kaiken väkisin. Olen harjoitellut tietoista läsnäoloa ja rentoutumista. Olen oppinut itsestäni aika paljon uutta tämän vuoden, tämän taipaleen aikana. Kutsun sitä taipaleeksi, koska se on ensimmäinen kerta kun masennukseni on mennyt niin pahaksi kuin se vuosi sitten oli.

Masennus ja mielenterveysongelmat ylipäänsä ovat usein näkymätön sairaus. Moni masentunut peittää huonon olonsa ja pakottaa itsensä jaksamaan, menee yli oman jaksamiskynnyksensä kun ei kehtaa myöntää että nyt tuntuu pahalta. Osa alkaa hölläämään, osa hakee apua, osa polttaa itsensä loppuun.

Vuoden aikana olen huomannut kuinka ihanalta kaksi pientä sanaa voivat tuntua. Kaksi sanaa, joita pitäisi viljellä enemmän ja useammin, kaksi sanaa jotka tässä kiireisessä maailmassa jäävät joskus taka-alalle ja ajatuksen tasolle.

Mitä kuuluu? Siinä ne kaksi sanaa. Joka ikinen kerta vuoden aikana kun olen kuullut nuo kaksi sanaa, on sisälläni tuntunut lämpö. Kaksi pientä sanaa, mutta suuri merkitys.

Pidetään huoli itsestämme ja toisistamme. Koskaan ei tiedä minkälaista kamppailua viereinen ihminen käy mielessään. 💚💚

Kommentit (2)

  1. Anna

    Hyvä kirjoitus ja koko blogi :).

    • Ruuhkavuosipsykoosi

      Oi kiitos! <3

Kommentoi »

Vastaa