Ruuhkavuosipsykoosi
Ruuhkavuosipsykoosi

Korvatorven pallolaajennus

Heräsin eilisaamuna todella, todella jännittyneenä. Vihdoin olisi edessä operaatio jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa monen monta vuotta. Korvatorven pallolaajennus.

Miksi kyseinen toimenpide? Koska vasen korvani on ollut yli 10 vuotta lähestulkoon koko ajan lukossa. Se on rätissyt ja paukkunut  ja ollut usein kipeä. Muutama vuosi sitten todettiin sen olevan alipaineinen, ilmastointi-ongelmainen, silloisen lääkärin mukaan pääni ei tuulettunut, heh. Tästä revittiin väkisin huumoria.

Inhottavinta koko hommassa oli ehkä paastoaminen. Olen niin tottunut juomaan kahvia aamulla, hyvin paljon kahvia, joten  aamu oli kamalan vaikea kun ei saanut muuta laittaa suuhunsa kuin sovitut lääkkeet pienen vesimäärän kera.

Veljeni vei minut sairaalalle (kiitos vielä kyydistä <3) ja olimmekin perillä hyvissä ajoin, vähän etuajassa. Tämä ei kuitenkaan haitannut mitään, sillä pääsin suoraan esivalmisteltavaksi, ja kun leikkauksen aika koitti, oli minulla jo tippa valmiina ja esilääkkeet otettu. Sain esilääkkeeksi särkylääkettä sekä jotain rentouttavaa lääkettä, ja nukuinkin vielä reilun tunnin unet ennen operaatiota, niin paljon se rentoutti.

Olin vielä ihan tokkurassa kun minua tultiin hakemaan salin puolelle. Kiipesin leikkauspöydälle ja yllätyksekseni en tällä kertaa itkenytkään. Aiemilla kerroilla olen purskahtanut itkuun leikkauspöydällä ollessani, mutta nyt olin jotenkin tosi rentona eikä minua pelottanut yhtään. Oli koko ajan sellainen tunne että olen hyvissä ja osaavissa käsissä. Nukutusaine kirveli kädessä, ja pian olinkin unten mailla.

Operaatio saatiin tehtyä, ja seuraava havainto minulla tästä maailmasta oli heräämössä. Korvassa tuntui välittömästä särkyä kun heräsin, sellainen tunne kuin olisi korvatulehdus päällä. Sain kipulääkettä joka auttoi, ja sitten koitti ihana hetki; sain ruokaa ja kahvia! Join vielä kaksi santsikuppiakin, niin hyvältä se maistui, haha!

Korva tuntuu tällä hetkellä paremmalta, se ei rätise ja pauku, vaan tuntuu tasaiselta. Kuulon en huomaa vielä selvästi parantuneen, mutta sen huomaa tulevien päivien aikana. Parin viikon päästä on kontrollikäynti kirurgin luona joka minut operoi. Olen todella tyytyväinen häneen, hän sai oloni tuntumaan siltä että olen hyvissä käsissä.

Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Ja Kanta-Hämeen keskussairaalan henkilökunta oli aivan mahtavaa, yläpeukku jokaiselle minua hoitaneelle, kiitos!

Tänään on sitten tuntunut siltä että jotain tosiaan on eilen tehty. Kurkkuni ja nenäni ovat aika kipeinä, ja olo muutenkin vähän nuutunut. Mutta mikä on ihanaa, korva ei poksu ja rutise! Nyt sitten odotellaan seuraavaksi kutsua sappileikkaukseen, melkoinen loppuvuosi.

Kivaa keskiviikkoa!

Kommentoi »

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.