Ruuhkavuosipsykoosi
Ruuhkavuosipsykoosi

Hyviä viboja hakemassa

En voi tarpeeksi hehkuttaa kuinka paljon rakastan luontoa ja syksyä. Tänä aamuna oli pakko keittää kahvia mukaan ja lähteä lempipaikkaani hakemaan hyviä viboja. Viltti ja kamera mukaan ja eikun menoksi!

Se hiljaisuus. Kauneus ympärillä. Ihan täydellinen aamu. Onneksi lähdin sinne, koska todellakin sain hyvää energiaa mukaani. Lämmintä oli yksi aste, ilma oli ihanan happirikas ja raikas. Istuin hiljaa kalliolla ja nautin kahvistani, kuuntelin luonnon omia ääniä ja mietin eilistä maailman mielenterveyspäivää. Miksi tosiaan jokainen päivä ei voisi olla mielenterveyspäivä. Toivottavasti eilinen päivä avasi edes muutaman ihmisen silmät ja sai ajattelemaan mielenterveysasioita, asioita jotka vaikuttavat meihin kaikkiin. Ne eivät vaikuta vain meihin, jotka kärsimme masennuksesta tai muusta mielenterveysongelmasta, vaan myös läheisiimme. Ehkä jonain päivänä maailma on siinä tilassa, että näistä asioista puhuminen ei enää hävetä. Suunta on ainakin ihan hyvä.

Puoliso on taas auttanut minua aamuisin kuskaamalla pojan eskariin. Olen jotenkin ihan superväsynyt aamuisim, eikä unilääkkeeni enää edes iltaisin väsytä joten nukahtamisessa kestää. Turhauttavaa. Huomenna on onneksi terapia niin saan kysyttyä mitä voisimme tehdä.

Vielä yksi aamuherätys ja sitten olisi koko perheellä viikon loma! Meistä jokainen taitaa odottaa sitä ihan hirveästi. Tarkoitus olisi lähteä käymään mökillä, ihanaa. Takan lämmitystä, uutta kuvattavaa, uusia touhuja lapsille. Mökillä päivät ovat aina ihan erilaisia kuin kotona. Eikä siellä mökillä ruinata jatkuvasti pleikkarilla pelaamista, ihan parasta haha.

Korvani tuntuu tänään taas tosi tukkoiselta, ihan niinkuin nenäkin. En tiedä kuuluuko tämä nyt taannoiseen toimenpiteeseen vai onko flunssani tehnyt comebackin. No, toivottavasti kuuluu toimenpiteen jälkeiseen toipumiseen.

Viikonloppuna olisi taas asuntoesittely, pitäisi jaksaa siivota paikat kuntoon sitä varten. Nyt kun aloittaisi vaikka pyykkien lajittelulla niin viikonloppuna ei tarvitsisi tehdä niin paljon. Vihaako joku muukin puhtaan pyykin lajittelua? Haha!

Ai niin! Seronilin lopetusoireina tulleet sähköiskumaiset tuntemukset ovat vihdoin loppuneet. Ihan huippua kun ei tuiki päässä koko ajan, vaan olo on jo ihan normaali. Kohta pitäisi voxran annostus nostaa, saa nähdä väheneekö tupakointi taas, ainakin aiemmilla kerroilla nimenomaan tuo nosto on vähentänyt sitä. Eikä siinä, hyvähän se on jos se vähenisi.

Tästä tuli taas tällainen sitä sun tätä-postaus, päätän tämän tähän ja lähden tekemään kirppiskierroksen, kuopus tarvitsee talvihaalarin.

Aurinkoista torstaita!

Kommentoi »

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.