Ruuhkavuosipsykoosi
Ruuhkavuosipsykoosi

Hyvänen aika kun on hyvä olo! Mutta.

Siis mitäs tämä on, minulla on toista päivää putkeen ihan älyttömän hyvä olo, olen energinen kuin mikä, eikä paniikkikohtauksia ole tullut niin pahana enää. Ihan huippua. Olen pärjännyt eilisen ja tänään puolikkaalla rauhoittavalla, mikä kertoo aika paljon olosta. Vähentämisestä ei ole tullut mitään vieroitusoireitakaan, joten ehkäpä saan ajettua bentsot alas pikkuhiljaa.

Olen nyt herännyt parina aamuna ihan suht reippaasti, ja saanut lasten kanssa aamutoimet hoidettua ilman ongelmia. Tänä aamuna innostuin imuroimaan jo yhdeksän aikaan, ja järjestelin paikkoja kuntoon. Sen jälkeen lähdin vihdoinkin moikkaamaan veljeäni. Hän loukkasi itsensä ulkomailla ja on menossa huomenna leikkaukseen. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kuntoutuminen käynnistyy ongelmitta.

Tulin kotiin ja siirsin parin vitriinin paikkaa, mikä minun on pitänyt tehdä jo kauan. Nyt sain sen tehtyä, jihuu! Muumimukit pääsivät keittiöön. Olo on siis energinen, eikä ahdistusta arkiasioista ole juurikaan. Voiko Abilifyn tiputtaminen vaikuttaa näin nopeasti? Tänään on toinen päivä kun olen ottanut 10 mg aiemman 15mg:n sijaan.  Huomaan myös kärsivällisyyteni hieman kasvaneen, minulla ei mene saman tien niin sanotusti kuppi nurin, jos lapset esittävät vastalauseita jostain asiasta, tai nahistelevat keskenään, jaksan puuttua tilanteisiin paremmin, ja hoitaa ne nätisti puhumalla.

Eilen muuten, kun kävimme syömässä Pizzabuffassa, minua ei ahdistanut yhtään! Tajusin tämän vasta tänään. Tänään pitäisi käydä puolison ja pienten kanssa vähän vaateostoksilla, toivottavasti kauppareissu menee ilman kummempia ahdistuksia, olen optimistinen sen suhteen.

Mutta. Aina on se mutta. Huolimatta hyvästä olosta, ja loistavasti menneistä parista päivästä, siis eilisestä ja tästä päivästä, olen aivan valtavan ärsyyntynyt ja ahdistunut ampiaisista. Huomasin eilen että ne ovat tehneet terassillemme, saunarakennuksen katon rajaan pesän, ja kuhina on aikamoinen. Tämähän johtaa siihen että minä en ulos halua mennä kuin pakosta, ja tuonne terassille en astu kyllä jalallanikaan enää. Nyt on heinäkuu, melkein puolivälissä, minulle tulee hyvin pitkä loppukesä tällä menolla. Ja nyt on vielä ennustettu helteitä, sen tietää että lapset haluavat uimaan silloin. Tiedättekö, kun pelkkä ajatus rannalle lähdöstä saa pienen paniikin tunteen pyrkimään esiin. Puhuimme eilen terapiassa ampiasfobiastani, ja siitä kuinka minun pitäisi löytää työkaluja sen kanssa elämiseen. En voi linnoittautua loppukesäksi sisälle, vaan ulos on pakko mennä.

Olen vähentänyt tupakointiakin huomattavasti, niin paljon se ulos meneminen ahdistaa. Joka kerta kun kävelen postilaatikolle, autolle, vien koirat aitaukseen, käytän koirat lenkillä tai muuten olen ulkona, näen vähintään yhden ampiaisen. Minähän siis varmaankin tarkkailen ympäristöä koko ajan alitajuisesti, ja siksi näen niitä enemmän kuin esimerkiksi puolisoni. Havaitsen jokaisen vähänkin lähempänä pörräävän yksilön, ja hyvänen aika jos ne tulevat lähelle. Millä ihmeellä tällaisesta, näin voimakkaasta fobiasta voi päästä eroon?

Olen alkanut epäröimään syksyllä alkavaan kuntouttavaan osallistumista. Nimenomaan siksi, kun tapaamiset ovat aina ulkona, enkä tiedä pystynkö siihen. Tätä on ihan hirveä myöntää, mutta totta se kaikki on. Täytyy nyt vielä miettiä asiaa. Minulla alkaa ensi kuussa toinenkin kuntouttava, ja voi olla että ajat menisivät päällekkäin. Ja näistä kahdesta valitsen mieluummin sen, jossa ollaan luultavasti sisällä, hahah.

Näiden kanssa tulen kyllä vielä toimeen.

Poikakin on alkanut pelkäämään lentäviä ötököitä, vaikka olen yrittänyt olla lasten edessä rauhallinen, en huuda, en kilju, en juokse ympäriinsä. Voihan olla että hän aistii minun pelkoni silti, lapset kun ovat niin mestareita aistimaan aikuisista kaiken.

Eli tällä hetkellä tilanteeni on tämä; ei ahdista ja ahdistaa. Arki ei enää ahdista, mutta ampiaiset ahdistavat. Hyvä että sentään toinen ahdistus on hellittänyt, ja toivottavasti hyvä vire jatkuukin! Kuten olen sanonut aiemminkin, masennuksen kanssa ei koskaan tiedä millainen päivä on tulossa, joten näistä hyvistä fiiliksistä pitää ottaa kaikki irti. Huomenna tilanne voi olla ihan toisin.

Kyllä minä vielä sen ampiaisfobian joskus voitan, en ehkä tänä kesänä mutta joskus. Pakko. Eihän tässä ole mitään järkeä.

Muistaakseni vintillämme on joku hirvikärpäshattu. Älkää ihmetelkö jos näette minut jossain julkisella paikalla se päässä, haha.

Kommentit (2)

  1. Josefina

    Mä suosittelisin hyönteisfobiaan hypnoterapiaa. 🙂 Olen itse käynyt muihin asioihin liittyen, mutta mun ystävä meni nimenomaan hyönteiskammonsa takia ja molemmat meistä on saanu kyllä suurta apua siitä. 🙂 Ei ole siis kyse mistään Las Vegas -tyyppisestä taskukellon heiluttamisesta naaman edessä, vaan ihan legitiimistä hoitotavasta. 😀 Googlettelemalla löytyy varmasti lisää tietoa jos kiinnostaa.

    • Ruuhkavuosipsykoosi

      Pikaisella googlauksella sanoisin että mielenkiintoni heräsi! Vaikuttaa ehdottomasti kokeilun arvoiselta hoitomuodolta.

      Kiitos vinkistä! 🙂 🙂

Kommentoi »

Vastaa