Ruuhkavuosipsykoosi
Ruuhkavuosipsykoosi

Hiljaa hyvä tulee – sappileikkauksesta toipuminen

Keskiviikkoisesta sappileikkauksesta toipuminen ei lähtenyt ihan odotusten mukaisesti käyntiin, kun valtavat kivut pääsivät yllättämään. Olen aina toipunut tähystyksistä hitaasti, ja olen muutenkin kipuherkkä, mutta mitään tällaista en osannut edes ajatella.

Soitin eilen  aamupäivällä kirurgian osastolle ja kysyin olisiko mahdollista saada jotain muuta särkylääkettä, kun panadol 1g ja burana 800mg eivät auta yhtään. Ystävällinen sairaanhoitaja lupasi etsiä käsiinsä jonkun lääkärin joka voisi reseptin kirjoittaa.

Yllätyin suuresti muutaman tunnin päästä  kun minut leikannut kirurgi soitti henkilökohtaisesti minulle. Hän selitti vielä koko toimenpiteen ongelmallisen kohdan, älkää kysykö mitä siinä tapahtui, koska en muista selityksestä puoliakaan. Mutta meno oli ollut aikamoista runnomista, kun aiemmin operoidun napatyrän tyräverkko oli ollut tiellä. Hän sanoi ettei ole mikään ihme, että olen  näin kipeänä, ja kirjoitti vahvoja kipulääkkeitä, sekä lohdutteli, että kolmen viikon kuluessa pitäisi helpottaa. Pidän kiinni nyt ajatuksesta että toipuminen kävisi nopeammin, sillä näiden kipujen kanssa en haluaisi kolmea viikkoa viettää. Mutta se että kirurgi itse soitti minulle, teki tosi hyvän fiiliksen. Tuli sellainen tunne että minusta välitetään potilaana.

Rakas isoveikkani lähti minua taas apteekissa käyttämään. Huhhuh, olen kyllä tosi kiitollinen siitä että minulla on auttajia lähipiirissä.

Pussi täynnä kipulääkettä. Farmaseuttikin kauhisteli kipujani, auttoi ostosten kanssa ja toivotti pikaista paranemista. Tämmöiset pienet asiat tekevät iloiseksi.

Harmittaa niin paljon, kun en pysty juuri mitään tekemään. Istun vain sohvalla tai keinutuolissa ja katselen telkkaria. En pysty osallistumaan lasten vientiin tai hakuun, koska minusta ei ole auton rattiin lähtijäksi. No, jospa ensi viikolla olisi jo helpompaa.

Urheilu- ja nostelukieltoa minulla on sen kolme viikkoa, että en kyllä mihinkään koviin suorituksiin tässä muutenkaan nyt kykene, mutta olisi kiva jos pääsisi vaikka hakemaan lapset ettei kaikki jäisi puolison harteille.

Eilen ei hymyjä irronnut..

Nämä viimeiset pari yötä ovat olleet kivuliaita. Olen nukkunut noin nelisen tuntia ensin ok, ja sitten herännyt kipuihin, ollut jalkeilla jonkin aikaa, ottanut kellon mukaan lisää buranaa tai panadolia ja mennyt takaisin nukkumaan. Viime yönä kuopus halusi tulla viereeni sohvalle, ja voi veljet että kävi loppuyö vähäuniseksi. Hänen pienet kädet ja jalat tökkäsivät välillä vatsaani tehden kipeää, mutten hennonnut ajaa häntä omaan sänkyynsä. Oli niin mukavaa kun hän oli siinä.

Viikonloppuna meillä lähteekin jokainen lapsonen hoitoon, joten tämä tietää minulle totaalista lepoviikonloppua. Ihan kiva että he pääsevät, en nauti siitä että he joutuvat katsomaan kipuilujani kotona. Saati että joudun jatkuvasti pyytämään apua jossain, lähinnä isommilta. Heillekin koittaa siis pieni vapaa viikonloppu.

Perjantain kunniaksi pientä hymyä havaittavissa! (en ikinä muista ottaa noita sairaalarannekkeita pois :D)

No mutta, eiköhän tässä olla koko ajan menossa parempaan suuntaan, näin ainakin tahdon ajatella!

Ihanaa viikonloppua kaikille, ja kiitos vielä tsempeistä ja paranemisterkuista joita olen saanut mm. somen kautta, ne piristävät ihan älyttömästi 🙂

Kommentit (2)

  1. Joni

    Mikä vointi nyt? Itsellä leikattiin eilen sappirakko. Jäin sairaalaan yöksi kun verenpaine riehui. Nyt ok, pitäis päästä kotiin mutta on kyllä väsynyt olo. Väsyttikö leikkaus sinua vajaan vuorokauden kohdalla?

    • Ruuhkavuosipsykoosi

      Moi! Olo on vieläkin kipeä, särkylääkkeitä menee. Oon ollut itse koko ajan tosi väsynyt, tosin mulla nuo vahvat lääkkeet väsyttää myös, mutta kyllä, väsymys on ollut koko ajan kovaa. Tsemppiä sinne toipumiseen, toivottavasti verenpaine pysyy kurissa ja pääset kotiin toipumaan ja toipuminen sujuu hyvin! 🙂

Kommentoi »

Vastaa