Ruuhkavuosipsykoosi
Ruuhkavuosipsykoosi

H niin kuin hoitoneuvottelu

Tänä aamuna oli hoitoneuvottelu. Suunta on oikea, ja puolen vuoden rämpimisen jälkeen oikea lääke tuntuu löytyneen. Abilifyn tuoma ruokahaluttomuus nousi puheenaiheeksi, ja lääkäri suositteli tiputtamaan annosta pikkuisen. Olen tosi tyytyväinen lääkkeeseen, vaikka se ruokahalun onkin vienyt. Saan ”pakotettua” itseni syömään päivittäin, ja eilen illalla mieleni alkoi jopa tekemään lämpimiä voileipiä. Tehtiin niitä puolison kanssa ja söin kolme leipää.

Ahdistus ja levottomuus on helpottaneet, joten pärjään loistavasti Abilifyn kanssa. Ihan  mahtavaa, että vihdoin ja viimein löytyi lääke, siinä kesti puoli vuotta, puoli vuotta meni kyllä niin syvissä vesissä että en ole aiemmin niin syvällä rämpinytkään. Tulevaisuus oli vain iso musta möykky, joka pelotti. Nyt se näyttää valoisammalta. Tuntuu, että töihin paluukin on vielä jopa mahdollinen asia.

Vihdoin masennus- ja psykoosiseulatkin antoivat pienempiä pistemääriä kuin aiemmilla kerroilla.

Syksyllä minulla on edessä vielä erilaisia kuntouttavia ryhmiä, odotan niitä vähän pelonsekaisin tuntein. Edellisessä ryhmässä olo oli äärettömän hankalaa, mutta oloni oli silloin muutenkin kamala kun sopivaa lääkettä ei ollut, joten luulen että tulevat ryhmäkokemukset ovat parempia, kun olen nyt paremmassa kunnossakin. Yksi tuleva ryhmä on myös sellainen, missä ”esillä oloa” ei ole niin paljon kuin edellisessä, se on minulle ihan hirveän vaikeaa joten tämä tieto on helpottava. En tykkää yhtään olla esillä.

Lääkärin ja terapeuttini kanssa olimme kaikki yhtä mieltä olostani; suunta on oikea. Työkykyinen en vielä ole, mutta on ihanaa kun voi sanoa voivansa jo paremmin. Jospa nyt pääsisin tekemään niitä nautintoa tuottavia asioita, kun puoli vuotta on mennyt sumuisesti lääkkeiden kanssa kikkaillen. Työhön paluuta katsotaan sitten syksymmällä uudestaan. Olen helpottunut että sairaslomaani jatkettiin. En missään nimessä halua palata työelämään liian aikaisin. Olen vielä nuori, ja ehdin töitä kyllä tehdä vielä vaikka kuinka paljon, tärkeintä on saada nyt oma terveys kuntoon.

Tällä hetkellä oloni on oikeastaan oikein mainio. Olen iloinen, tulevaisuus ei pelota enää niin paljon, nautin asioista joista en ole aikoihin nauttinut, jaksan touhuta lastenkin kanssa jo jonkin verran, jaksan käydä tankotunneilla ja harrastaa kotonakin. Enää ei tunnu siltä että pelkkä puhuminenkin vaatii ylimääräistä ponnistelua. Että aamulla herääminen on maailman vastenmielisin asia, ja pesulla käynti tuntuu maratonin juoksemiselta.

Kaiken kaikkiaan hoitoneuvottelusta jäi oikein hyvä fiilis.

Oloni on juuri tällä hetkellä samanlainen kuin sää täällä; aurinkoinen ja tyyni.

Kommentoi »

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.