Ruuhkavuosipsykoosi
Ruuhkavuosipsykoosi

Äitiyden yksinäisyys

On ollut todella yksinäinen päivä. Onhan minulla ollut lapset seuranani kyllä, mutta olen koko päivän kaivannut aikuista seuraa. Puoliso on töissä viikonlopun, ja lähti vielä töiden jälkeen viemään koululaista useamman tunnin päähän reissuun, menee siis myöhään että hän kotiutuu.

Ennen kuin tulin itse äidiksi, kuvittelin että se on toistuvaa puistoilua ja treffailua toisten äitien kanssa, kahvittelua ja lasten leikkien seuraamista yhdessä. Sellaiseen olin kiinnittänyt huomiota. Ei se omalla kohdallani mennyt ihan niin. Äitiys voi olla joskus erittäin yksinäistä.

Tällaisia päiviä tulee joskus, kun tuntee itsensä todella yksinäiseksi. Ja väsyneeksi. Väsyn siihen jatkuvaan leikittämiseen ja tekemisen keksimiseen. On ajoittain raskasta, kun ei itse ole täysissä voimissa ja pitää olla koko ajan saatavilla.

Kaipaan herkästi seuraa. Toisen aikuisen seuraa. Lapset ovat minulle kaikki kaikessa ja rakastan viettää aikaa heidän kanssaan, mutta joskus äitiys väsyttää ja tuntuu poikkeuksellisen yksinäiseltä. Kuten tänään.

Olisi ihanaa jos lapsilla olisi leikkikavereita, mutta tuntuu että kotona on aina sama meininki samalla porukalla. Olen yrittänyt tutustua muihin äiteihin eri keinoin, perustin kerran jopa facebook-ryhmän äideille jotka tunsivat itsensä yksinäisiksi. Ei se ottanut tuulta alleen joten hylkäsin koko idean.

On jännää, miten mielikuva jostain asiasta voi romuttua ihan täysin. Niin minulle kävi kuvitelman äitiyden ja sosiaalisuuden kanssa.

15 vuoden äitinä olon aikana olen huomannut että äitiys on joskus aika helvetin yksinäistä.

Olen luonteeltani aika ujo, ja uusien ihmissuhteiden luominen tuntuu vaikealta. En ole mikään kerhotyyppi, enkä osaa puistossa aloittaa small talkia muiden vanhempien kanssa.

Ystävät asuvat eri paikkakunnilla, ja täällä ei ole oikein ketään, mikä lisää sitä yksinäisyyden tunnetta. Tiedän että ihmisten tapaaminen vaatii omaakin aktiivisuutta, ja masennukseni on usein sitä luokkaa että kotoa poistumiseen liittyy valtava kynnys. Olen huonoina kausina ehkä vähän sellainen että odotan jonkun tulevan luokseni tai pakottaa minut pois kotoa.

Olin sopinut tälle viikonlopullekin tapaamisen, jonka kuitenkin jouduin perumaan vointini huononemisen vuoksi. Kynnys lähteä ja voimavarojen puute ovat esteenä.

Äitiys ja yksinäisyys pääsi siis todellakin yllättämään itseni. Jospa sitä tästä piristyisi kun lääkkeen nosto alkaa vaikuttamaan, ja pystyisi poistumaan täältä kotiluolasta.

Ja tiedättekö, kun tällaisen väsyneen ja yksinäisen päivän päätteeksi saa lapset nukkumaan, tulee heitä heti ikävä. Ihmeellistä on äitiys.

Kommentit (6)

  1. Merimiehen vaimo

    Hyvä aihe. Äitiys voi olla todella yksinäistä, vaikka jaloissa pörräisi jatkuvasti lapsia. Aikuiskontaktien puute on raskasta. Minäkin ajattelin, että istun puistossa muiden äitien kanssa lasten leikkiessä vieressä. Salli minun nauraa, näin se ei todellakaan mennyt. Lapseni ovat varsinaisia reikäpäitä, joten se siitä sitten.

    • Jonna – Ruuhkavuosipsykoosi

      Kiitos kommentistasi ❤️

      Tuohon on hyvin tiivistetty se mitä itsekin hain, että ”Äitiys voi olla todella yksinäistä, vaikka jaloissa pörräisi jatkuvasti lapsia. Aikuiskontaktien puute on raskasta.”

      Se on juuri niin.

  2. Ilo

    Voih, näytät kuvassa niin surulliselta, että voisin nyyhkiä. Tiedän kuitenkin, että kaikki muuttuu paremmaksi! Voit ottaa yhteyttä, asun Helsingissä.
    PS: Sama ilme oli joskus ennen minullakin – nyttemmin todella harvoin, vain silloin kun itsesääli hyökyy yli. Kaikkeen on yksi ratkaisu.

  3. Jonna – Ruuhkavuosipsykoosi

    Kiitos lämpimästä viestistäsi❤️

  4. Mmyy

    Yksi juttu johon itse olen lapsettomana kiinnittänyt huomiota: äidit tuntuvat vaativan kaverikseen toisen äidin. Voisiko kaveri löytyä lapsettomasta henkilöstä, jonka kanssa synkkaa muuten vaikka elämäntilanne ei olisikaan sama? 🙂

    • Jonna – Ruuhkavuosipsykoosi

      Kyllä, voisi hyvinkin löytyä 🙂 olen itse sellainen että minulle kelpaa ystävä, oli lapsia tai ei, kunhan vain synkkaa. Yksi parhaista ystävistäni onkin lapseton, joten ei todellakaan tarvitse olla äiti 🙂 kiitos kommentistasi 🙂

Kommentoi »

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.