Ruuhkavuosipsykoosi
Ruuhkavuosipsykoosi

Ainakin miljoona perhosta vatsassa!

Tänään on viimeinen sairaslomapäiväni. Eilen sain viestin jota en osannut yhtään odottaa. Olen ollut melkein vuoden pois töistä, ja olin ihan varma etten tule saamaan töitä hetkeen kun olen ollut niin kauan pois, MUTTA. Sain viestin pomolta että tulisinko loppuviikoksi, siis torstaiksi ja perjantaiksi töihin!! APUA! Suostuin tietty, ja nyt olen yksi iso, hermoileva edestakaisin kulkija!

Työvaatteet on kaivettu esille ja pistetty pesuun, ihanaa päästä pukeutumaan pitkästä aikaa kokin vaatteisiin, ja kokeilemaan miltä työnteko tuntuu. Minua jännittää suoraan sanoen ihan perkeleesti, mutta onneksi paikka on tuttu ja tiedän kenen kanssa tulen olemaan, joten se vähän hälventää jännitystä.

Jännitän tietysti myös sitä, kuinka saan itseni aamulla ylös. Onneksi puoliso on aamulla kotona, kun nyt lasten vienti jää hänelle, minun pitää olla töissä 7:30 ja matkaan menee aika kauan. Hän siis kiskoo minut ylös jos en itse meinaa herätä. Veikkaan kyllä että olen niin täpinöissäni että herään ajoissa.

Jännittää päästä kokeilemaan työntekoa. Ystäväni muistuttavat minua kuuntelemaan herkästi itseäni ja jaksamistani, jotten väsytä itseäni liikaa, ja ole kohta taas huonossa kunnossa. Uskon että osaan kuulostella vointiani nyt ihan eri tavalla kuin viime vuonna, ja koska olen tarvittaessa töihin soitettava, voin myös kieltäytyä vuoroista jos tuntuu että niitä tulee liikaa tai väsyn muuten.

Vaikka minua jännittää, niin olenhan minä perhana vieköön innoissanikin! Töihin, pitkästä aikaa. Jotain muuta kuin kotona kykkimistä, ihan oikeita töitä, oleskelua ihmisten parissa, ja ah, ruoanlaittoa, sitä mitä rakastan. Työkaverini on ihan huippu, saan niin pehmeän laskun työelämään kuin on mahdollista; tiedän että hän auttaa ja opastaa, laitoinkin illalla hänelle viestiä että olen todennäköisesti ihan pihalla kaikesta, mutta hän ei hätkähtänyt, toivotti tervetulleeksi ja sanoi että pärjäämme kyllä. Lämmittää mieltä.

En jotenkin näe itseäni vielä säännöllisessä työssä, mutta eihän sitä toisaalta koskaan tiedä. Voihan olla, että töissä olo tekee todella hyvääkin minulle. Mennään päivä kerrallaan ja kuulostellaan oloa.

Tänään menen pojan kanssa lääkäriin rasituskokeisiin hänen infektioastmansa vuoksi, ja käytän illalla koululaisen näöntarkastuksessa, sellainen on minun viimeinen saikkupäiväni. Enpähän kerkeä pahemmin kotona vain jännittämään huomista, haha! Nyt on semmoinen super-olo että nännännää masennus, katso minua nyt, haha!

Ihanaa keskiviikkoa kaikille, täällä ainakin on yksi joka ottaa tästä päivästä kaiken ilon irti, ja huomenna sitten mennään! Jännittää!!

Kommentit (2)

  1. Arja Pyykkönen-Betker

    Piti laittaa kommentti kauniista selfiekuvista!! Sulla on kauniit silmät ja hymy!
    Onnea ja siunausta työn alkuun!
    Kannattaa suoda itselle lempeä alku. Ehkä kaikki ei suju rutiinilla, mutta ammattitaito on tallella, ja siitä se alkaa.

    • Ruuhkavuosipsykoosi

      Kiitos mahdottomasti viestistäsi! Piti käydä jo aiemmin vastaamassa mutta nyt vasta pääsin/muistin/ehdin 🙂

Kommentoi »

Vastaa