Ruuhkavuosipsykoosi
Ruuhkavuosipsykoosi

Aina välillä ahdistaa mennä nukkumaan.

Toivepostauksena käsittelen unta ja unettomuutta. Olenkin kironnut unettomuuden alimpaan helvettiin, ja itsehän en nuku ilman unilääkkeitä. Unilääkkeitä tulisi suositusten mukaan käyttää aina mahdollisimman lyhyt aika, itse olen käyttänyt nyt monta kuukautta lääkärin kehotuksesta. Olen iltamurehtija. Tai märehtijä. Juuri silloin kun pitäisi käydä nukkumaan, alan märehtimään mitä ihmeellisimpiä asioita. Mieleeni saattaa tulla jokin mennyt asia joka sitten vie yöunet kun sitä pitää vatvoa ja pyöritellä. Alan stressaamaan tulevaisuudesta, mietin nykyhetkeä ja kaikkea mikä siinä stressaa tai ahdistaa. Mietin onko lapsilla kaikki hyvin. Mietin työasioita. Mietin ystävyyssuhteita. Mietin kaikkea turhaa, kaikkea mitä voisin miettiä päivällä virkeämmässä mielentilassa, ja jotka eivät silloin tuntuisi niin voimakkailta. Mutta ei. Käyn läpi kaikki katastrofiainekset – olenhan psykologin mukaan katastrofiajattelija. Pyörin ja tuskailen. Alan stressaamaan seuraavaa aamua ja sitä kuinka väsynyt tulen olemaan kun en saa nukuttua. Mietin miksi en saa nukuttua, ja ahdistun kun uni ei tule. Jalat ovat levottomat ja tuntuu että paikallaan olo on mahdotonta. Tämä on noidankehä jota en saa rikottua. En, vaikka olisin kuinka väsynyt, ajatteluni lähtee niin ylikierroksille että oksat pois. Masennukseni kanssa nukkumishommat ovat olleet ihan mahdottomia, ja olenkin nyt vuoden käyttänyt iltaisin lääkkeitä jotka väsyttävät. Ihan helppo tie sopivan lääkityksen löytäminen ei ollut, vaan sitä etsittiin puoli vuotta.

Minulla on yksi ajatus joka valvottaa eritoten. Tämä on ollut monta vuotta. Saatan herätä yöllä ja jos ajatus tulee mieleeni on paniikkikohtaus valmis. Tulipalo. Pelkään kuollakseni tulipaloa ja näen siitä unia. Näen unta että näen unta tulipalosta, ja kun unessa herään en tiedä olenko hereillä vai unessa. Meillä on kotona kaksi tulisijaa, ja olen välillä tosi vainoharhainen niiden kanssa ja pelkään että jotain sattuu kun nukumme.

Näen paljon painajaisia. Tipun usein jostain korkealta. Ennen heräsin aina juuri ennen maahan mätkähtämistä, mutta nykyään homma menee loppuun asti.

Minua jahdataan usein. Ennen heräsin juuri ennen kuin jahtaava henkilö sai minut kiinni, nykyään katkotaan kauloja ym. sairasta.

Näen paljon unia elämäni ihmisistä. Perheenjäsenistä, ystävistä, tutuista. Unissa tapahtuu usein jotain hämmentävää jota sitten kelaan kun herään.

Aina välillä ahdistaa mennä nukkumaan. Pelkään yliajattelua, pelkään sitä jos en saakaan unta, pelkään painajaisia, pelkään että herään hikisenä ja itkien jonkin painajaisen takia. Jos olen edellisenä yönä nähnyt jonkin raa’an painajaisen, pelkään sen tulevan jälleen uniin. Nukkumisesta on tullut tavallaan stressaavaa. Pitäisi löytää työkaluja jotta tulisi toimeen stressaavan olon kanssa, ja oppisi nukahtamaan itse. Kyllä sen aika tuleekin.

Minulla oli aiemmin käytössä Klotriptyl mite, unettava mielialalääke, johon toleranssini kasvoi niin että jouduin ottamaan usean tabletin illalla ja vaikutus alkoi vasta tuntien päästä. En loppujen lopuksi enää hyötynyt lääkkeestä joten se vaihdettiin. Nykyään uneni tuo Zopinox. Tällä lääkkeellä olen nukahtanut ja nukkunut hyvin *kopkop*, mutta tottakai toivon pääseväni lääkkeestä jonakin päivänä eroon, ei kuitenkaan ennen kuin jaksamiseni on saatu inhimilliselle tasolle. Olen yrittänyt mennä nukkumaan ilman Zopinoxia, sekä puolikkaalla Zopinoxilla. Ei niistä kokeiluista mitään ole tullut. Ei tule uni. Viimeksi kun kokeilin puolikkaalla mennä nukkumaan, meni koko yö pyöriessä ja hyöriessä, tuloksena aivan järkyttävä väsymys aamulla joka eteni koko päivän kestäväksi migreeniksi.

Tyyny, lempparijuttu.

Usein minusta tuntuu siltä ettei uni virkistä. Vaikka nukkuisin kuinka paljon, olen arkiaamuisin järjettömän väsynyt, silmiini sattuu ja joudun pakottamaan itseni hammasta purren ylös sängystä. Väsymykseeni kokeilen tällä hetkellä myös rautaa ja vitamiineja, rautavarastoarvoni kun oli ihan umpisurkea kun se viimeksi mitattiin. En ole huomannut näistä lisäravinteista mitään apua väsymykseen. Voihan olla ettei rauta imeydy tms. Ferritiiniarvoni pitäisi mitata uudestaan kevään aikana, jotta nähdään onko raudan syönnistä ollut mitään hyötyä, tai siis onko ferritiiniarvoni kohonnut.

Olen kaikinpuolin aika levoton nukkuja, enkä nukukaan ilman Zopinoxia. En vain nukahda. Jos en saa tarpeeksi unta, kärsin seuraavana päivänä voimakkaan väsymyksen lisäksi usein migreenistä. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, mitä jatkuva väsymys tekee masennukselle. Siksi olemme nyt päätyneet tilanteeseen että nukun unilääkkeiden kanssa, jotta saan unta ja masennukseni pysyy jollain tasolla kurissa.

Päiväunia en osaa yleensä nukkua vaikka olisin superväsynyt. Alan usein pyörittelemään samoja asioita kuin iltaisin ja uni ei tule. Saatan torkahdella mutta varsinainen uni jää saavuttamatta. Viikonloppuja rakastan, koska ei tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan aamuksi. Illalla unilääke nassuun, ja sitten vetäisin unta helposti varmaan puolille päiville, mutta lapset kyllä pitävät huolen että en nuku mahdottoman pitkään, yleensä nousen aamulla vähän ennen yhdeksää.

Vaikka touhuaisin päivän aikana kaikkea väsyttävää ja olisin tosi väsynyt illalla, en nukahda ilman unilääkettä. Voisi kuvitella että kun on tosi väsynyt uni tulee hetkessä, mutta omalla kohdallani näin ei ole, jos ei muuta niin tuo yliajattelu tekee nukahtamisesta mahdotonta.

Summa summarum; tällä hetkellä nukun unilääkkeen kanssa enkä ota asiasta turhaa stressiä, pääsen siitä kyllä joskus eroon. Tärkeintä tällä hetkellä on se että ylipäätään saan nukuttua. Välillä ahdistaa kun tajuaa että tarvitsee nukahtamiseen lääkettä, mutta näillä mennään nyt. Masennus ja uniasiat eivät aina ole ihan simppeli juttu.

Onko sinulla vaikeuksia nukahtaa? Mistä keinoista olet saanut apua nukahtamiseen? Oletko käyttänyt pitkään unilääkkeitä ja oppinut lopulta nukahtamaan itse?

Kommentit (12)

  1. Marjo

    Aikoinaan kun paloin loppuun kärsin unettomuudesta. Siitä jäi päälle vähän vastaava pelko. Sain itse avun luontaistuotteista Melissa dream, mangnesium ja L-teaniini ja terapiasta. Parivuotisen kongnitiivisen terapian apu oli suurin. Ymmärsin mistä uneni ja pelkoni johtuvat ja pikkuhiljaa pääsin pelkojeni yläpuolelle. Sain myös keinoja lopettaa murehtiminen mikä piti unettomuuttani yllä. Voin vain lämmöllä suositella. 💗

    • Ruuhkavuosipsykoosi

      Kiitos suosituksista! Tosi hienoa että olet voittanut ”nukkumispelkosi” ja päässyt taas unien makuun 🙂 Tuohon murehtimisen kun itsekin saisi keinoja niin hyvä olisi.

      Kivaa talven jatkoa!

Kommentoi »

Vastaa