Ruuhkavuosipsykoosi
Ruuhkavuosipsykoosi

Aina välillä ahdistaa mennä nukkumaan.

Toivepostauksena käsittelen unta ja unettomuutta. Olenkin kironnut unettomuuden alimpaan helvettiin, ja itsehän en nuku ilman unilääkkeitä. Unilääkkeitä tulisi suositusten mukaan käyttää aina mahdollisimman lyhyt aika, itse olen käyttänyt nyt monta kuukautta lääkärin kehotuksesta. Olen iltamurehtija. Tai märehtijä. Juuri silloin kun pitäisi käydä nukkumaan, alan märehtimään mitä ihmeellisimpiä asioita. Mieleeni saattaa tulla jokin mennyt asia joka sitten vie yöunet kun sitä pitää vatvoa ja pyöritellä. Alan stressaamaan tulevaisuudesta, mietin nykyhetkeä ja kaikkea mikä siinä stressaa tai ahdistaa. Mietin onko lapsilla kaikki hyvin. Mietin työasioita. Mietin ystävyyssuhteita. Mietin kaikkea turhaa, kaikkea mitä voisin miettiä päivällä virkeämmässä mielentilassa, ja jotka eivät silloin tuntuisi niin voimakkailta. Mutta ei. Käyn läpi kaikki katastrofiainekset – olenhan psykologin mukaan katastrofiajattelija. Pyörin ja tuskailen. Alan stressaamaan seuraavaa aamua ja sitä kuinka väsynyt tulen olemaan kun en saa nukuttua. Mietin miksi en saa nukuttua, ja ahdistun kun uni ei tule. Jalat ovat levottomat ja tuntuu että paikallaan olo on mahdotonta. Tämä on noidankehä jota en saa rikottua. En, vaikka olisin kuinka väsynyt, ajatteluni lähtee niin ylikierroksille että oksat pois. Masennukseni kanssa nukkumishommat ovat olleet ihan mahdottomia, ja olenkin nyt vuoden käyttänyt iltaisin lääkkeitä jotka väsyttävät. Ihan helppo tie sopivan lääkityksen löytäminen ei ollut, vaan sitä etsittiin puoli vuotta.

Minulla on yksi ajatus joka valvottaa eritoten. Tämä on ollut monta vuotta. Saatan herätä yöllä ja jos ajatus tulee mieleeni on paniikkikohtaus valmis. Tulipalo. Pelkään kuollakseni tulipaloa ja näen siitä unia. Näen unta että näen unta tulipalosta, ja kun unessa herään en tiedä olenko hereillä vai unessa. Meillä on kotona kaksi tulisijaa, ja olen välillä tosi vainoharhainen niiden kanssa ja pelkään että jotain sattuu kun nukumme.

Näen paljon painajaisia. Tipun usein jostain korkealta. Ennen heräsin aina juuri ennen maahan mätkähtämistä, mutta nykyään homma menee loppuun asti.

Minua jahdataan usein. Ennen heräsin juuri ennen kuin jahtaava henkilö sai minut kiinni, nykyään katkotaan kauloja ym. sairasta.

Näen paljon unia elämäni ihmisistä. Perheenjäsenistä, ystävistä, tutuista. Unissa tapahtuu usein jotain hämmentävää jota sitten kelaan kun herään.

Aina välillä ahdistaa mennä nukkumaan. Pelkään yliajattelua, pelkään sitä jos en saakaan unta, pelkään painajaisia, pelkään että herään hikisenä ja itkien jonkin painajaisen takia. Jos olen edellisenä yönä nähnyt jonkin raa’an painajaisen, pelkään sen tulevan jälleen uniin. Nukkumisesta on tullut tavallaan stressaavaa. Pitäisi löytää työkaluja jotta tulisi toimeen stressaavan olon kanssa, ja oppisi nukahtamaan itse. Kyllä sen aika tuleekin.

Minulla oli aiemmin käytössä Klotriptyl mite, unettava mielialalääke, johon toleranssini kasvoi niin että jouduin ottamaan usean tabletin illalla ja vaikutus alkoi vasta tuntien päästä. En loppujen lopuksi enää hyötynyt lääkkeestä joten se vaihdettiin. Nykyään uneni tuo Zopinox. Tällä lääkkeellä olen nukahtanut ja nukkunut hyvin *kopkop*, mutta tottakai toivon pääseväni lääkkeestä jonakin päivänä eroon, ei kuitenkaan ennen kuin jaksamiseni on saatu inhimilliselle tasolle. Olen yrittänyt mennä nukkumaan ilman Zopinoxia, sekä puolikkaalla Zopinoxilla. Ei niistä kokeiluista mitään ole tullut. Ei tule uni. Viimeksi kun kokeilin puolikkaalla mennä nukkumaan, meni koko yö pyöriessä ja hyöriessä, tuloksena aivan järkyttävä väsymys aamulla joka eteni koko päivän kestäväksi migreeniksi.

Tyyny, lempparijuttu.

Usein minusta tuntuu siltä ettei uni virkistä. Vaikka nukkuisin kuinka paljon, olen arkiaamuisin järjettömän väsynyt, silmiini sattuu ja joudun pakottamaan itseni hammasta purren ylös sängystä. Väsymykseeni kokeilen tällä hetkellä myös rautaa ja vitamiineja, rautavarastoarvoni kun oli ihan umpisurkea kun se viimeksi mitattiin. En ole huomannut näistä lisäravinteista mitään apua väsymykseen. Voihan olla ettei rauta imeydy tms. Ferritiiniarvoni pitäisi mitata uudestaan kevään aikana, jotta nähdään onko raudan syönnistä ollut mitään hyötyä, tai siis onko ferritiiniarvoni kohonnut.

Olen kaikinpuolin aika levoton nukkuja, enkä nukukaan ilman Zopinoxia. En vain nukahda. Jos en saa tarpeeksi unta, kärsin seuraavana päivänä voimakkaan väsymyksen lisäksi usein migreenistä. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, mitä jatkuva väsymys tekee masennukselle. Siksi olemme nyt päätyneet tilanteeseen että nukun unilääkkeiden kanssa, jotta saan unta ja masennukseni pysyy jollain tasolla kurissa.

Päiväunia en osaa yleensä nukkua vaikka olisin superväsynyt. Alan usein pyörittelemään samoja asioita kuin iltaisin ja uni ei tule. Saatan torkahdella mutta varsinainen uni jää saavuttamatta. Viikonloppuja rakastan, koska ei tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan aamuksi. Illalla unilääke nassuun, ja sitten vetäisin unta helposti varmaan puolille päiville, mutta lapset kyllä pitävät huolen että en nuku mahdottoman pitkään, yleensä nousen aamulla vähän ennen yhdeksää.

Vaikka touhuaisin päivän aikana kaikkea väsyttävää ja olisin tosi väsynyt illalla, en nukahda ilman unilääkettä. Voisi kuvitella että kun on tosi väsynyt uni tulee hetkessä, mutta omalla kohdallani näin ei ole, jos ei muuta niin tuo yliajattelu tekee nukahtamisesta mahdotonta.

Summa summarum; tällä hetkellä nukun unilääkkeen kanssa enkä ota asiasta turhaa stressiä, pääsen siitä kyllä joskus eroon. Tärkeintä tällä hetkellä on se että ylipäätään saan nukuttua. Välillä ahdistaa kun tajuaa että tarvitsee nukahtamiseen lääkettä, mutta näillä mennään nyt. Masennus ja uniasiat eivät aina ole ihan simppeli juttu.

Onko sinulla vaikeuksia nukahtaa? Mistä keinoista olet saanut apua nukahtamiseen? Oletko käyttänyt pitkään unilääkkeitä ja oppinut lopulta nukahtamaan itse?

Kommentit (12)

  1. Anni

    Ymmärrän täysin. Itse olen kärsinyt kausiunettomuudesta jo vuosia, yleensä kevätmasennuksen aikaan mutta tänä vuonna kroonisemmin pitkin vuotta. Jo vuosia olen syönyt nukkumisen avuksi Atarax-nimistä lääkettä, joka nukuttaa mukavasti ja ainakin minulla syventää unta kunhan oikean annostuksen löytää. Zopinoxia on oltava varuiksi aina, ja esimerkiksi koko kuluneen viikon olen nukkunut pelkästään sen avulla. Ataraxkaan ei auta silloin kun unettomuusjakso on päällä, vaan sen avuksi tarvitaan jotain täsmälääkettä, kun Zopinoxia tai Somnoria, näitä näin. Klotriptyliä (myös miteversio) käytin aikoinaan endometrioosikipujen aikaan, mutta toleranssi nousi siinäkin niin että aamut oli tahmeita pitkälle iltapäivään. Ei siis toiminut minulla silloin. Mirtazapiinista on moni saanut hyödyn, mutta minua se syötätti niin että saatoin herätä yöllä vain syömään jääkaappia tyhjäksi ja aamulla en muistanut mitään. Vain pussit silmien alla kertoi että on metukkaa vedetty pitkin yötä 😀 Lihoin kahdeksan kiloa. Huono.
    Ehdottoman tärkeää itselleni on ollut jonkinlaisen rytmin pitäminen samanlaisena päivittäin, illalla olen aina samaan aikaan pedissä. Viikonloppuisin saa nukkua niin pitkään kuin haluaa, mutta harvoin nukun pidempään kuin yhdeksään. Minäkin vatvon. Öisin pitää vatvoa aivan kaikki lähtien esimiehen äänensävystä, huokauksista, kaupan kassan tylyydestä, näistä näin. Ja vihon viimeisenä tietysti raha-asiat! Koska kyllä, öisinhän niitä pitää järjestellä ja murehtia! Eräs lääkäri sanoi joskus aivojen olevan kuin postin lajittelukeskus. Sinne tulee päivän aikana tietty määrä tavaraa joka pitää saada lajiteltua päivän aikana, muuten menee yötöiksi. Pitää hyvin paikkansa! Tsemppiä unettomuuden kanssa elämiseen. Joskus se menee ohi, näin on pakko uskoa.

    1. Ruuhkavuosipsykoosi

      Tuo postin lajittelukeskus-vertaus on ihan loistava! Itsellänihän meni viime yö taas yötöiksi, nukahdin illalla kyllä zopinoxin kanssa mutta heräsin yöllä ja murehdin taas kaiken maan ja taivaan väliltä. Kyllä on tuntunut olossa tänään.

      Kokeilin myös joskus Ataraxia, mulla se ei toiminut halutulla tavalla joten se vaihdettiin. Ihmettelen ettei vielä ole Mirtazapiinia ehdotettu, kun moni tosiaan siitä saa hyödyn.

      Kiitos tsempeistä ja tsemppiä sinne myös! Koitetaan välttää yötöitä 🙂

    2. S

      Kiitos postauksesta! Täällä myös toinen nukahtamisvaikeuksista kärsivä. Lapsen syntymän jälkeen alkoi. Nyt pärjään jo vähemmällä määrällä lääkkeitä, mutta haluaisin niistä kokonaan eroon. Nyt reilut pari vuotta menty näin. Itse nukkumaanmeno ja nukahtaminen stressaa. Jos yrittää ilman lääkettä, niin ikään kuin havahtuu/säpsähtää juuri, kun uni meinaa tulla. Aivot käy ylikierroksilla. Olen menossa nyt lähiaikoina unitutkimuksiin, jospa sieltä saisi apua. Facebookissa on ryhmät ”unettomat” ja ”nuku hyvin”. Tosin en tiedä onko enempi apua vai stressiä, kun lukee muiden unettomien tarinoita. Jotenkin sitä haluaa luottaa siihen, että jossain vaiheessa helpottaa:) pitkään meni hyväksyessä, että tarvitsee lääkkeitä, mutta nyt ajattelen, että hyvä että on sentään joku konsti millä saa nukuttua, jotta voi elää normaalia elämää:)

      1. Ruuhkavuosipsykoosi

        Toivottavasti saat unitutkimuksista hyödyllistä tietoa! Itseänikin stressaa nukahtaminen, ja se on inhottava tunne.

        Täytyypä tutustua noihin mainitsemiisi ryhmiin, kiitos vinkistä 🙂

        Kyllä se joskus helpottaa, pakko sen on, näin ajattelen itse silloin kun ahdistaa ajatus siitä todellisuudesta että tarvitsee lääkettä nukkumiseen. Mutta se on juuri noin, tärkeintä on että saa jollain konstilla sentään nukuttua 🙂

        Kaikkea hyvää sulle!

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *