Ruuhkavuosipsykoosi
Ruuhkavuosipsykoosi

Enkä juuri muuta tehnyt kuin nukkunut.

Joulu lähestyy ja vuosi alkaa vedellä viimeisiään. Mietin vuotta taaksepäin ja totesin itsekseni että tämä on ollut ihan hullu vuosi. Vuodenvaihteessa kärsin todella pahoista psykoottisista masennusoireista sekä selän murtumasta, enkä juuri muuta tehnyt kuin nukkunut. Helmikuussa päätin aloittaa blogin kirjoittamisen, blogin, josta muodostui minulle henkireikä. Paikka jossa purkaa tuntoja, paikka jossa pukea ajatukset sanoiksi, niin ne iloiset kuin synkätkin. Siitä muodostui paikka jota kautta sain käydä mielenkiintoista viestinvaihtoa lukijoiden kanssa. Paikka jota kautta sain lukea tsemppejä, kipeitä kokemuksia, vastaavanlaisia ongelmia kuin omani. Kuten kaikki bloggaajat, olen saanut positiivisen palautteen lisäksi tietysti myös negatiivista palautetta. Selvä enemmistö on kuitenkin positiivista, ja joukossa on ollut paljon ihmisten omia kokemuksia, joita on ollut ihana ja mielenkiintoista lukea.

Kirjoitin alkuun vain itsekseni, bloggerin alustalla. Sain kuitenkin pian blogin perustamisen jälkeen yhteistyöpyynnön josta en voinut kieltäytyä, ja päädyinkin tänne terve.fi:n sivustolle bloggaamaan. Blogin siirtoon liittyi mm. ihana haastattelu- ja kuvauspäivä Helsingissä. Enpä olisi uskonut silloin talven synkkinä hetkinä, kun makasin vain sohvalla, että olen keväällä Linnanmäellä ihmisvilinän keskellä valokuvattavana. Ihmiset kulkivat ohitse ja katsoivat uteliaina, voi veljet se oli jännittävää. Suuri askel itselleni, ja vahvisti itsetuntoa.

Siirtyminen tänne toi paljon uutta lukijakuntaa. Paljon uusia palautteita, niin niitä kivoja kuin ei niin kivojakin. Edelleen mukavat palautteet ovat pääosassa, ja ihan hirmuisesti saan tsemppejä ihmisiltä, se tuntuu aivan mahtavalta! On myös enemmän kuin ihanaa lukea, että niin moni on saanut vertaistukea kirjoituksistani. Toivottavasti nämä kiitokset tavoittavat teidät, kiitos.

Alkuvuoden synkästä mytystä kuoriutui kuitenkin pikkuhiljaa pirteämpi otus, joka jatkoi tuntemuksistaan kirjoittamista. Ajoittaiset romahdukset olossa, pelot olon pahenemisesta, kaikki ne ovat kuuluneet tähän vuoteen. Kuin myös ne hyvät hetket, kaikki pienet ja isot hyvät hetket. Ajatukset vanhemmuudesta. Vanhemmuuden haastavat hetket. Ilon pilkahduksia. Ja niitä romahduksia.

Olen oppinut itsestäni tämän hullun vuoden aikana valtavan paljon. Olen oppinut olemaan läsnä lapsille enemmän, olen oppinut itsestäni vanhempana hyvin paljon uutta. Olen oppinut puhumaan kipeistä asioista sen sijaan että hautoisin niitä sisälläni ja antaisin niiden kasvaa järjettömiin mittasuhteisiin. Olen oppinut lepäämään. Oikeasti lepäämään, silloin kun tuntuu ettei vain jaksa. En enää ole hysteerinen siitä, jos kotona on hieman sotkuista. Se ei saa minua enää paniikkisiivoamaan, vaan teen asiat oman jaksamisen mukaan. Enkä tietysti ole ainoa, joka täällä siivoaa, haha! 🙂 Olen oppinut pitämään parempaa huolta itsestäni. Lopetin tupakoinnin, ja vähensin alkoholin kulutusta roimasti. Mieleni voi paljon paremmin kaikkien näiden asioiden ansiosta.

Loppusyksystä mittailtiin rautavarastoja jotka paljastuivat aivan ehtyneiksi, alettiin miettimään voiko kova väsymys johtua siitä. Aikaa meni hieman eteenpäin ja oloni oli jo todella hyvä, masennuksesta ei ollut tietoakaan enää, kunnes tuli loppuvuosi ja synkät pilvet yrittävät taas tehdä tilaa itselleen. Tämä loppuvuoden ”Kaikki ahdistaa” – olo on varmasti ohimenevää, jostain syystä nämä vuodenvaihteet ovat aina tosi raskaita. Vaikka tähän vuodenaikaan kuuluu ehdoton suosikkijuhlani, eli joulu. Mutta tänä vuonna sappileikkaus ja siitä toipuminen ovat varmasti väsyttäneet ja tuoneet synkkiä pilviä, koska toipuminen on ollut niin hankalaa.

Juttelin tässä eräänä päivänä ystäväni kanssa, ja nauroimme että miksi nykyään tulee joka joulu toivottua, että tuleva vuosi olisi helpompi kuin kulunut. Mutta niin se vain on nytkin. Toivon valtavan paljon että tuleva vuosi on armollisempi kuin tämä vuosi. Tähän vuoteen kuului valtavasti lääkärissä käyntiä. Niin paljon, että matkojen maksukattoni tuli täyteen, haha.

Vuoteen on mahtunut paljon tunteita, ja tunteettomuutta. Alkuvuonna en tuntenut oikein mitään. Olin vain, ja halusin tippua tyhjiöön missä ei olisi mitään eikä ketään. Muistan tuon toiveen niin elävästi vieläkin. Pikkuhiljaa palasi hymy kasvoille, kuten myös nauru ja itku. En ollut enkä ole enää tunteeton tumma mytty sängyn pohjalla. Sain lääkityksen vihdoin kohdalleen, puolen vuoden etsinnän päätteeksi. Lääkkeen löytäminen vei tosiaan aikaa. Puoleen vuoteen kuului valtavasti sivuvaikutuksia lääkkeistä; aggressiivisuutta, lamaannuttavaa väsymystä, räjähdysmäistä painonnousua, tunteiden latistumista, kaikkea mahtui tuohon puoleen vuoteen.

En pelkää itkeä, en pelkää nauraa. Uskallan näyttää eri tunteita ja se on ihanaa. On ihanaa herkistyä eri asioista, sen sijaan että tunteet olisivat täysin tasaisia ja mieli apaattinen. On ihanaa huomata reagoivansa eri asioihin eri tavalla, sen sijaan että seuraisi vain sivusta eikä mikään hetkauttaisi suuntaan tai toiseen. On uskomattoman hienoa, kun jaksaa selittää lapsille asioita, eikä vain totea joka asiaan ”En tiedä”, kun on liian väsynyt puhumaan.

Vuosi on ollut haastava, mutta samalla antanut paljon. Tuonut eteen hienoja hetkiä, palauttanut tunteet takaisin, herättänyt henkiin sieltä syvästä masennuksen syövereistä. Kirjoittaminen ja ajatusten sanoiksi pukeminen ei ole aina ollut helppoa, mutta puhdistavaa se on ollut lähes aina. Palo kirjoittamiseen on kuitenkin niin kova, että se saa jatkamaan.

Vielä on hetki tätä vuotta jäljellä, ja sitten uusi vuosi ja uudet kujeet. Hyvästelen tämän vuoden hyvin ja helpottunein mielin, ja otan uuden vuoden vastaan avoimin, ja toiveikkain mielin. Jännittää nähdä mitä se tuo mukanaan.

Kommentoi »

Vastaa

Vuoristorataa

Kun joku esittää juuri ne oikeat sanat, jolla kyynelhanat saa aukeamaan. ”Miten olet voinut nyt leikkauksen jälkeen ja miten lapset ovat asian ottaneet?”. Itkun seasta soperrettu ”eihän pienin sitä kunnolla ymmärrä etten voi nostaa syliin”….

Mitä mietit mieleni mun?

Loppuvuodesta iskee aina jokin outo tunne. Se on iskenyt taas. Kaikkien postausten takana on ollut valtavasti erilaisia negatiivisia tunteita. Jokaisen instagram-hymyn takana kipua. Se outo tunne saa somen tuntumaan sietämättömän ahdistavalta, inhon nousemaan facebookia kohtaan,…

Yhteensopimattomat lääkkeet?

On ollut ihana viettää aikaa perheen kanssa, kun kaikilla oli pitkä viikonloppu. Eilinen tosin meni mönkään iltapäivän ja illan osalta itseltäni, kun sain kipulääkkeen ja lääkkeideni yhdistelmästä jonkin reaktion. Luulen siis vahvasti, että olo johtui…

Miten mieli voi?

Kirjoitin tässä hiljattain postauksen Mitäs sitten kun ei enää masenna? Muutoskuvia vaikean vuoden varrelta. Mielialani on pysynyt hyvänä, sappileikkauksen aiheuttamat kivut ja raudanpuutteen aiheuttama väsymys kiusaavat, mutta varsinaista masennusta en tunnista tällä hetkellä. Tämä on ihanaa….

Hidas toipuja

Niin on taas yksi päivä sairaalassa takana. Eilen aamulla herätessäni otin puhelimeni ja soitin jälleen kirran polille, järkyttävien vatsakipujen takia. Kirurgi pyysi minut näytille, ja soittelinkin rakkaan veikkani taas hätiin. Hän tuli hakemaan minut ja…

Akkujen lataamista

Lapset lähtivät kaikki perjantaina viikonlopuksi hoitoon, ja itse otin ”ilon irti” vapaasta viikonlopusta nukkumalla ja katsomalla netflixiä. Puoliso on suorittanut erinäisiä siivoiluja, viettänyt iltaa kaverinsa kanssa, ja minä olen maannut sohvalla, nukkunut vähän väliä, heitellyt…

Hiljaa hyvä tulee – sappileikkauksesta toipuminen

Keskiviikkoisesta sappileikkauksesta toipuminen ei lähtenyt ihan odotusten mukaisesti käyntiin, kun valtavat kivut pääsivät yllättämään. Olen aina toipunut tähystyksistä hitaasti, ja olen muutenkin kipuherkkä, mutta mitään tällaista en osannut edes ajatella.Soitin eilen  aamupäivällä kirurgian osastolle ja…

R niin kuin raudanpuute

”näytät tosi väsyneeltä” ”oot hirveen kalpea” ”ootko nukkunut viime aikoina?” ”oot ku joku kalkkilaivan kapteeni”Mm. Ylläolevia lauseita olen tottunut kuulemaan. Monen vuoden ajan. Kerroin aiemmin kuinka yritin saada terveyskeskuksesta aikaa lääkärille, jotta olisin päässyt mittauttamaan…

Millainen sairaus on sappirefluksi?

Kauan odottamani sappileikkaus on jo ihan nurkan takana, ja arvatkaa mitä? Olen kipeä! Tämä menee samalla kaavalla kuin edellinen, korvatorven pallolaajennuksen odottaminen; olin kipeänä ennen sitä. Mutta paranin silloin onneksi ajoissa, toivottavasti nytkin.Aamulla kun heräsin…

Mitäs sitten kun ei enää masenna? Muutoskuvia vaikean vuoden varrelta.

Oloni on ollut nyt väsymystä lukuunottamatta hyvä. Tuntuu, että masennus on vihdoin saatu kuriin, väsymys vain on riesana, mutta siihen kokeilen nyt rautakuuria.Aloin pohtimaan kirjoittamistani, se on ollut viime aikoina aika paljon sellainen, että höpöttelen…