![\"24237c26-476d-4d6a-b964-64fbaba3ec04.jpeg\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2020\/02\/24237c26-476d-4d6a-b964-64fbaba3ec04.jpeg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Se klassinen tarina erosta toipumisessa on hankkia uusi kumppani\u00a0 mahdollisimman nopeasti, jonka avulla p\u00e4\u00e4see yli entisest\u00e4. Joskus se toimiikin, mutta on siin\u00e4 jotain hyvin karua, jos homma jatkuu muuten entisell\u00e4\u00e4n, mutta vain tyyppi vaihtuu vierell\u00e4. L\u00e4heisten sopeutuminen eroon kun alkaa usein vasta siit\u00e4 erop\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4, kun taas eroa tekev\u00e4t ihmiset ovat useimmiten aloittaneet sen jo paljon aiemmin. Lennossa vaihtaminen vaatii l\u00e4heisilt\u00e4 paljon.<\/p>\n
Itsell\u00e4nih\u00e4n meni puolessa vuodessa uusiksi <\/a>parisuhde, koti ja ty\u00f6. \u00c4idin menehtymisen kautta minusta tuli orpo, lapsuudenkotia ei en\u00e4\u00e4 ollut ja sisarussuhdetta kuormitti kuolinpes\u00e4n lukuisten asioiden hoito. Stressipisteet oli siin\u00e4 kohtaa aika korkealla! Myrsyn silm\u00e4ss\u00e4 ei kuitenkaan kuormittumista v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 huomaa, vaan vain hoitaa eteen tulevia asioita kuin robotti. V\u00e4symys tulee j\u00e4lkik\u00e4teen. Sitten kun sille on tilaa.<\/p>\n Ty\u00f6matkalla oli aikaa surra. Perill\u00e4 askel keveni ja paine rinnassa helpotti. Sain hyp\u00e4t\u00e4 helpompaan rooliin ja unohtaa sirpaleiksi hajonneen el\u00e4m\u00e4ni. Olisi ollut liian raskasta olla vaan surullinen koko ajan.<\/p><\/blockquote>\n Viime viikolla l\u00e4hdin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n edellisess\u00e4 ty\u00f6paikassani, jonne oli yli tunnin ty\u00f6matka. L\u00e4hdin matkaan iloisin mielin odottaen kaikkien kivojen ihmisten n\u00e4kemist\u00e4. H\u00e4mmennyin, kun puoliv\u00e4liss\u00e4 matkaa alkoi rintaa puristaa ja kurkkua kuristaa. Teki mieli itke\u00e4. Kesti hetken ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4inh\u00e4n n\u00e4m\u00e4 matkat vuosi sitten meniv\u00e4t. Itkien.\u00a0Keho muisti, vaikka mieli oli aivan toisissa tunnelmissa.<\/p>\n J\u00e4lkik\u00e4teen ajatellen vuosi oli ehk\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni raskain. Niin monet asiat olivat lev\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Vasta pikkuhiljaa alkoi hahmottumaan, mit\u00e4 me tarvitsemme t\u00e4ss\u00e4 uudessa tilanteessa. Oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 jaksaa odottaa, kest\u00e4\u00e4 keskener\u00e4isi\u00e4 asioita, sill\u00e4 nyt huomaan niiden j\u00e4rjestyneen hienosti. Pitk\u00e4\u00a0ty\u00f6matkakaan ei\u00a0ollut\u00a0rasite, vaan pelastus. Sin\u00e4 vuonna olisi\u00a0ollut tosi helppo paeta kaikkea vaikeaa tekemiseen. Olen siin\u00e4 nimitt\u00e4in aika hyv\u00e4<\/a>. Riitt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4 aika yksin autossa antoi tilaa kohdata oma sis\u00e4inen maailma ja k\u00e4sitell\u00e4 vaikeita tunteita. Siit\u00e4 kai t\u00e4m\u00e4 kirjoittaminenkin l\u00e4hti, kun ulos alkoi tulla kamaa, jota oli pakko sanoittaa.<\/p>\n Ajaessani kaupungista maaseudulle huomaan v\u00e4ljyyden ja tilan. Tajuan, miten tarpeen rauhallisempi rytmi, maalaismaisemat ja yhteis\u00f6llisyys olivat tuona vaikeana vuonna. Ty\u00f6matkalla oli aikaa surra. Perill\u00e4 askel keveni ja paine rinnassa helpotti. Sain hyp\u00e4t\u00e4 helpompaan rooliin ja unohtaa sirpaleiksi hajonneen el\u00e4m\u00e4ni. Olisi ollut liian raskasta olla vaan surullinen koko ajan. Oli my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4\u00e4 saada j\u00e4tt\u00e4\u00e4 vaikeat asiat autoon, unohtaa ne hetkeksi ja keskitty\u00e4 ty\u00f6h\u00f6n tai lapsiin. Ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oli my\u00f6s surusta vapaata tilaa.<\/p>\n Lumisateessa hiiht\u00e4minen on nihke\u00e4\u00e4, raskasta ja hidasta. Kuin kaksi v\u00e4liaikaisuuden vuottani t\u00e4ynn\u00e4 surua, kipua ja sopeutumista.<\/p><\/blockquote>\n Kirjoitan t\u00e4t\u00e4 Lapin rauhassa, harmaana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Lumisateessa hiiht\u00e4minen on nihke\u00e4\u00e4, raskasta ja hidasta. Kuin kaksi v\u00e4liaikaisuuden vuottani t\u00e4ynn\u00e4 surua, kipua ja sopeutumista. Erop\u00e4\u00e4t\u00f6ksen omalta kohdaltani tehdess\u00e4ni p\u00e4\u00e4tin tarpoa polkuni loppuun asti. Menn\u00e4 kohti vaikeaa ja kipe\u00e4\u00e4, mit\u00e4 niin helposti v\u00e4lttelen.\u00a0Nyt tuntuu silt\u00e4, kuin jokin tosi raskas aika\u00a0olisi ohi. Asiat ovat j\u00e4rjestyneet ja uuteen arkeen totuttu. Mieleen mahtuu jo paljon muutakin, kuin luopuminen. Edess\u00e4 taitaa olla uusi, mukavampi vaihe.<\/p>\n Hitaasti hiiht\u00e4ess\u00e4 on aikaa ihailla\u00a0lumen niin kauniiksi\u00a0kuorruttamia pakkasen j\u00e4\u00e4dytt\u00e4mi\u00e4\u00a0puita. Kuolleilta ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t, mutta suonissa virtaa el\u00e4m\u00e4, joka her\u00e4\u00e4 eloon l\u00e4mm\u00f6n l\u00e4hestyess\u00e4 ja valon voittaessa. Lumi muuttaa puut kauniiksi aivan niin kuin my\u00f6t\u00e4tuntoinen, kaunis katse kevent\u00e4\u00e4 raskaan taakan kantajan matkaa. On aika luopumiselle ja levolle, hiljaiselle ja hitaalle el\u00e4m\u00e4lle, mutta aikansa on my\u00f6s uusille kukille ja t\u00e4ydelle loistolle.<\/p>\n