{"id":3590961,"date":"2019-11-07T19:41:21","date_gmt":"2019-11-07T17:41:21","guid":{"rendered":"http:\/\/3590961"},"modified":"2019-11-07T19:41:21","modified_gmt":"2019-11-07T17:41:21","slug":"kun-kumppanistani-tuli-toiminnanohjaukseni-miksi-lopulta-lahdin-adhd-tutkimuksiin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/kun-kumppanistani-tuli-toiminnanohjaukseni-miksi-lopulta-lahdin-adhd-tutkimuksiin\/","title":{"rendered":"Kun kumppanistani tuli toiminnanohjaukseni &#8211; Miksi lopulta l\u00e4hdin ADHD-tutkimuksiin"},"content":{"rendered":"<p><img decoding=\"async\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/11\/20191107_192023.jpg\" alt=\"20191107_192023.jpg\"><\/p>\n<p>Se oli heti tutustumisemme ensimetreill\u00e4, kun nauroin yst\u00e4v\u00e4lleni, ett\u00e4 olemme nykyisen kumppanini kanssa kuin hajamielinen professori ja h\u00e4nen pitk\u00e4aikainen lempe\u00e4 vaimonsa. Min\u00e4 hukkasin ja unohdin asian jos toisenkin. H\u00e4n puolestaan tiesi niiden olinpaikan, pelasti ja muistutti. Toi tiputtamani avaimet tai muistutti maksamattomasta laskusta. Kertoi minne olin\u00a0menossa ja mist\u00e4 puhumassa.\u00a0En kyennyt ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n kuinka h\u00e4n kykeni muistamaan sen kaiken. Ei vaan omasta vaan my\u00f6s minunkin el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni.<\/p>\n<p>Olen tottunut, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni on varsin vaihtelevaa. Etenkin el\u00e4m\u00e4nhallinnan osalta. Joskus yleens\u00e4 siisti asuntoni valuu kuin v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kohti kaaosta, laskut ja muut t\u00e4rke\u00e4t asiat vain katoavat mielest\u00e4 ja jokainen muukin el\u00e4m\u00e4nhallinnallinen asia tuntuu unohtuvan. Sitten jotain taas tapahtuu ja saan asiat j\u00e4lleen hallintaan. Sellaista se on. Siihen olen tottunut.<\/p>\n<p>Viime syksyll\u00e4, kumppaniini tutustuttuani,\u00a0asiat olivat kuitenkin toisin. Huomasin yll\u00e4tt\u00e4en olevani tilanteessa, jossa normaalisti kaikki olisi jo kaatunut. Kotini olisi kaaoksessa, el\u00e4m\u00e4ntavat\u00a0hukassa ja arki muutenkin kadoksissa sek\u00e4 sekavaa. Nyt niin ei kuitenkaan ollut. Ensin ajattelin kumppanini vain tekev\u00e4n minulle hyv\u00e4\u00e4. Ett\u00e4 h\u00e4nen l\u00e4sn\u00e4olonsa sai minut pysym\u00e4\u00e4n kasassa ja ruodussa. Kunnes oivalsin, ett\u00e4 se olikin h\u00e4n, joka piti el\u00e4m\u00e4ni kasassa ja ruodussa. En min\u00e4.\u00a0H\u00e4n muistutti mit\u00e4 olin tekem\u00e4ss\u00e4, mit\u00e4 olin unohtanut, minne olin menossa ja mist\u00e4 tulossa. H\u00e4n tarttui niihin asioihin, jotka unohdin tai kadotin. H\u00e4n\u00a0muistutti, tuki, auttoi ja teki puolesta.\u00a0H\u00e4n toimi <a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/www.hus.fi\/sairaanhoito\/sairaanhoitopalvelut\/foniatria\/lapsen_neuropsykologinen_arvio\/toiminnanohjaus\/Sivut\/default.aspx\">toiminnanohjauksenani<\/a>. Se oli hetki, jolloin pys\u00e4hdyin.<\/p>\n<p>Olin min\u00e4 jo pitk\u00e4\u00e4n miettinyt, ett\u00e4 tarvitsisin varmasti tukea el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Alituinen heiluminen hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4nhallinnan ja kaaokseen valumisen v\u00e4lill\u00e4 oli v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuormittavaa. Ainakin niiss\u00e4 hetkiss\u00e4, kun valuttiin kaaokseen. En kuitenkaan ollut saanut aikaiseksi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ihmellist\u00e4 asian eteen. Ainakaan muutamaa, nopeasti tyss\u00e4ht\u00e4nytt\u00e4 kertaa, lukuunottamatta. Olin niin tottunut siihen kaikkeen, etten hyviss\u00e4 hetkiss\u00e4 muistanut koko asiaa ja huonoissa taas kaikki oli niin kaaosta, etten saanut siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tehty\u00e4k\u00e4\u00e4n. Nyt ei kuitenkaan ollut kyse en\u00e4\u00e4 minusta. Nyt oli kyse my\u00f6s kumppanistani. Ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 min\u00e4 voin kest\u00e4\u00e4 sen, ett\u00e4 aina hetkitt\u00e4in kaikki vajoaa kaaokseen, mutta nyt sinne joutuisi valumaan my\u00f6s h\u00e4n. H\u00e4n joutuisi joko siet\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 ja n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kaaosta arjessaan tai pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikkea kasassa minun puolestani. Se oli kuvio, johon en voisi suostua. Niinp\u00e4 viimein sain sen tarvittavan potkun ja tartuin puhelimeen.<\/p>\n<p>Nyt olen keskell\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 ja hetkitt\u00e4in tuskastuttavankin hidasta ADHD-tutkimusta. Lopputulosta en voi viel\u00e4 varmaksi tiet\u00e4\u00e4, vaikka aina vain syvempi perehtyminen ADHD:n ja ADD:n aikuisi\u00e4n moninaisiin ilmenemismuotoihin\u00a0luokin asiasta yh\u00e4 suurempaa varmutta, niin minulle kuin monille l\u00e4heisillenikin.\u00a0Olen nyt tutkimuksia k\u00e4ydess\u00e4ni\u00a0hieman vajaa kolmekymppinen, ja mahdollinen ADHD tai ADD on ollut osa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni aina. Takana on siis kymmeni\u00e4 vuosia, joiden aikana olen etsinyt selviytymiskeinoja ja opetellut p\u00e4rj\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n vaikka haasteilleni ei ole ollutkaan antaa nime\u00e4. Voi olla, ett\u00e4\u00a0olisin p\u00e4rj\u00e4nnyt l\u00f6yt\u00e4mill\u00e4ni keinoilla\u00a0viel\u00e4 kymmeni\u00e4 vuosia pidemp\u00e4\u00e4nkin. Ilman erillist\u00e4 nime\u00e4 haasteilleni ja tietyille piirteilleni. Voi olla. Mutta voi my\u00f6s olla, ett\u00e4 jos saan noille haasteilleni ja piirteilleni nyt jonkin nimen, niin se voi auttaa minua ja muita ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4 viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n paremmin ja l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n arkeen viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n parempia keinoja. Voi olla, ett\u00e4 se kaikki voisi auttaa niin, ett\u00e4\u00a0ei tarvitsekkaan n\u00e4in usein vain selviyty\u00e4 ja p\u00e4rj\u00e4t\u00e4. Niin ett\u00e4, kumppanini ei tarvitsisikaan n\u00e4in usein valita ajoittaisen kaaoksen siet\u00e4misen ja kannattelemisen v\u00e4lill\u00e4. Niin, ett\u00e4 sen kaiken selviytymisen ja p\u00e4rj\u00e4\u00e4misen tilalle voisi, ainakin joskus, tulla paremmin tilaa vain olla ja el\u00e4\u00e4. Kenties sen kautta voisin olla itsekin paremmin oma toiminnanohjaukseni.<\/p>\n<h3>Selvittelevin terveisin, Mio<\/h3>\n<p>\u00a0<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Se oli heti tutustumisemme ensimetreill\u00e4, kun nauroin yst\u00e4v\u00e4lleni, ett\u00e4 olemme nykyisen kumppanini&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":181,"featured_media":3719735,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[1285,428,92,141,5],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/11\/20191107_192023.jpg","blog_id":115},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/11\/20191107_192023.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3590961"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/users\/181"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/comments?post=3590961"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3590961\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media\/3719735"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media?parent=3590961"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/categories?post=3590961"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/tags?post=3590961"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}