![\"34159c73-f4cb-467d-947a-0609d01d2322.jpeg\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/11\/34159c73-f4cb-467d-947a-0609d01d2322.jpeg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Filosofian historian luennoista on parhaiten j\u00e4\u00e4neet mieleen kuoleman merkityksen pohdinta. Oliko se Heidegger joka pohti sit\u00e4, miten el\u00e4m\u00e4 ilman kuolemaa menett\u00e4isi ainutlaatuisuutensa. Valinnoilla ei olisikaan mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4, jos aikaa olisi loputtomasti. Silt\u00e4h\u00e4n se nuorena tuntuikin. Aikaa oli. Vaikka muuta ei olisi ollutkaan, niin aikaa oli! Silloin tuntui l\u00e4hes mahdottomalta n\u00e4hd\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuolemaa vasten, rajallisuuden kautta.\u00a0<\/p>\n
\nHautajaisten j\u00e4lkeen iski tyhjyys. Valvoin y\u00f6ll\u00e4 ja vapisin, kun ajattelin is\u00e4\u00e4 yksin haudassaan. Pelk\u00e4sin kuoleman valtaa ja voimaa.<\/p>\n<\/blockquote>\n
Jossain vaiheessa se ei en\u00e4\u00e4 ollutkaan niin. Yst\u00e4ville alkoi tulla vakavia sairauksia. Oma kroppa alkoi muistuttaa siit\u00e4, ett\u00e4 emme el\u00e4 ikuisesti. Ja tietenkin hautajaiset. Mutta vasta Is\u00e4ni kuolema melkein yhdeks\u00e4n vuotta sitten jys\u00e4ytti kuoleman todellisuuden el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Viimeisen vuoden\u00a0aikana on tullut kirjoitettua kuolemasta ja surusta aika paljon: \u00e4idin ik\u00e4v\u00e4st\u00e4<\/a>, is\u00e4np\u00e4iv\u00e4n tyhjyydest\u00e4<\/a> sek\u00e4 muisteltua lainaksi saatua siskoa<\/a>.<\/p>\n
Is\u00e4n poismeno pakotti kohtaaman kuoleman sen koko karuudessaan. H\u00e4nen rauhallinen, turvallinen l\u00e4sn\u00e4olonsa oli yht\u00e4kki\u00e4 poissa. Kasvimaalla, hiihtoladulla tai keinutuolissa ei ollutkaan en\u00e4\u00e4 kuuntelijaa. Hautajaisten j\u00e4lkeen iski tyhjyys. Valvoin y\u00f6ll\u00e4 ja vapisin, kun ajattelin is\u00e4\u00e4 yksin haudassaan. Pelk\u00e4sin kuoleman valtaa ja voimaa. Sill\u00e4 sit\u00e4 sill\u00e4 on, kun se voi aivan odottamatta riist\u00e4\u00e4 meilt\u00e4 kaikkein rakkaimmat pois. Noin vaan, yht\u00e4kki\u00e4.\u00a0\u00a0<\/p>\n
Is\u00e4n kuolema sys\u00e4si minut kuolemanpelon sy\u00f6vereihin. Kun oma vanhempi kuolee tapahtuu jotain merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4. K\u00e4sitys omasta kuolevaisuudesta l\u00e4v\u00e4ht\u00e4\u00e4 kasvoille. Tajuaa\u00a0olevansa\u00a0el\u00e4m\u00e4n ketjussa seuraavana vuorossa. Kuolema tulee niin l\u00e4helle. Liian todelliseksi. Kun rakas ihminen vied\u00e4\u00e4n pois. Haudataan. Muistellaan ja jatketaan matkaa. Jos pystyt\u00e4\u00e4n.\u00a0<\/p>\n
\nHautausmaa ei muistuttanutkaan en\u00e4\u00e4 erosta ja yksin\u00e4isyydest\u00e4, vaan rakkaudesta. Pienet liekit alkoivat puhua ihmisen mielt\u00e4 suuremmasta toivosta. Hautausmaa\u00a0muuttui\u00a0levolliseksi tilaksi.\u00a0Paikaksi, joka kertoo rakkaudesta.<\/p>\n<\/blockquote>\n
Sin\u00e4 talvena ei kynttil\u00f6iden meri lohduttanut. Hautausmaa tuntui kylm\u00e4lt\u00e4, pime\u00e4lt\u00e4 ja surulliselta\u00a0paikalta. Muistutti erosta ja yksin\u00e4isyydest\u00e4.\u00a0En tiennyt, miten kest\u00e4isin t\u00e4m\u00e4n. Kuoleman kosketuksen. Joskus mietin olisinko selvinnyt siit\u00e4\u00a0ilman lapsiani.\u00a0Mik\u00e4 muu olisi pit\u00e4nyt koossa noina pimein\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4? Kaksivuotiaan kanssa piti her\u00e4t\u00e4 joka aamu ja menn\u00e4 ulos jokaikinen p\u00e4iv\u00e4. Sis\u00e4ll\u00e4ni kasvava uusi el\u00e4m\u00e4 lohdutti jo pelk\u00e4ll\u00e4 olemassaolollaan. Kuiskutteli toivon lauseita. Emme n\u00e4e kaikkea ja viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n ymm\u00e4rr\u00e4mme. El\u00e4m\u00e4ll\u00e4ni oli tarkoitus ja merkitys, vaikka kuljinkin pimeit\u00e4 polkuja.\u00a0<\/p>\n
Hiljaisuuden retriitiss\u00e4 sain sen sanottua \u00e4\u00e4neen. Juttutuokio pastorin kanssa oli sekava ja siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 poukkoileva. Mutta jossain v\u00e4liss\u00e4 tuli se t\u00e4rkein: yksinj\u00e4\u00e4misen\u00a0pelko. Ja nyt minusta tuntui, ett\u00e4 is\u00e4 oli j\u00e4\u00e4nyt yksin. Kylm\u00e4\u00e4n maahan. Yksin. Enk\u00e4 kest\u00e4nyt sit\u00e4, koska oma yksin\u00e4isyyteni l\u00f6i p\u00e4\u00e4lle.\u00a0<\/p>\n
Jotain tapahtui. Aivan kuin jokin olisi irrottanut otteensa irrallisesta, yksin vapisevasta syd\u00e4mest\u00e4ni.\u00a0Hautausmaa ei muistuttanutkaan en\u00e4\u00e4 erosta ja yksin\u00e4isyydest\u00e4, vaan rakkaudesta. Pienet liekit alkoivat puhua ihmisen mielt\u00e4 suuremmasta toivosta. Hautausmaa\u00a0muuttui\u00a0levolliseksi tilaksi. Paikaksi, joka kertoo rakkaudesta.\u00a0Is\u00e4 oli\u00a0valmis kuolemaan. H\u00e4n oli roomalaiskirjeens\u00e4 lukenut, niinkuin Luther aikoinaan. H\u00e4n tiesi, ett\u00e4 rakkauden v\u00e4liin ei tule mit\u00e4\u00e4n.\u00a0<\/p>\n
Toivovaisin terkuin, Annele<\/h3>\n
Kirjoittaja on opettaja ja kahden koululaisen \u00e4iti, joka kirjoittaa omasta erostaan\u00a0k\u00e4sin tunteista, merkityksellisyydest\u00e4 ja erosta selvi\u00e4misest\u00e4.\u00a0\u00a0\u00a0<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Filosofian historian luennoista on parhaiten j\u00e4\u00e4neet mieleen kuoleman merkityksen pohdinta. Oliko se…<\/p>\n","protected":false},"author":170,"featured_media":3688089,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[1171,167,57,1281,59],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/11\/34159c73-f4cb-467d-947a-0609d01d2322.jpeg","blog_id":115},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/11\/34159c73-f4cb-467d-947a-0609d01d2322.jpeg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3587183"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/users\/170"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/comments?post=3587183"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3587183\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media\/3688089"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media?parent=3587183"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/categories?post=3587183"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/tags?post=3587183"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}