![\"sarah-brown-oa7pqzmmhua-unsplash.jpg\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/10\/sarah-brown-oa7pqzmmhua-unsplash.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Istuin vuonna 2010 toisen lapsuudenkotini olohuoneen sohvalla ja kiemurtelin sis\u00e4isesti. Tiesin tulevani pian muuttamaan omilleni lukion loputtua ja tulevien opintojen alkaessa, mutta huomasin olevani henkisesti jo niin l\u00e4ht\u00f6kuopissa, ett\u00e4 odottaminen alkoi muuttua tuskaisaksi. Hetket ennen konkreettista muuttoa tuntuivat muovautuvan aina vain pidemmiksi ja vaikeammiksi. En jaksanut tai halunnut en\u00e4\u00e4 olla lapsuuden kodeissani. Ei siksi, ettenk\u00f6 olisi niiss\u00e4 viihtynyt. Ei siksi, etteik\u00f6 niiss\u00e4 olisi ollut hyv\u00e4 olla tai rakastavia ihmisi\u00e4. P\u00e4invastoin. Lapsuudenkotini olivat minulle rakkaita, mutta oli tullut minun aikani jatkaa matkaa. P\u00e4\u00e4st\u00e4 omaan kotiini. Rakentamaan oma arkeni. Ilman vanhempiani.<\/p>\n
Kiemurtelin tuolla sohvalla my\u00f6s siksi, ett\u00e4 halusin puhua asiasta ymp\u00e4rill\u00e4 h\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4n vanhempani kanssa. Minusta tuntui, ett\u00e4 olin aistinut h\u00e4nen ajattelevan muutostani samoin. En kuitenkaan tiennyt kuinka uskaltaa sanoa asiasta h\u00e4nelle, sill\u00e4 pelk\u00e4sin, ett\u00e4 h\u00e4n ajattelisi, etten ollut onnellinen h\u00e4nen tai toisen vanhempani luona. Tai, etten heit\u00e4 en\u00e4\u00e4 rakastaisi. Lopulta kuitenkin uskaltauduin varovaisesti ajatukseni ilmaisemaan ja kuinka ollakaan, tunne todella oli molemmin puolinen. Siin\u00e4 me molemmat koitimme painottaa, ettemme tarkoita tunteillamme, etteik\u00f6 toisen olemassaolo olisi ihana tai ettemmek\u00f6 toista rakastaisi, mutta oli jo aikani jatkaa eteenp\u00e4in. Emme en\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin mahtuisi el\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa kokonaista aikuisten kokoista arkeamme samojen seinien sis\u00e4ll\u00e4. Oli aika muutokseen.<\/p>\n
Olen monet kerrat kuullut ja jutellut nuorten aikuisten kotona asumisista tai sielt\u00e4 muuttamisista. En voi olla huomaamatta, kuinka usein niiss\u00e4 el\u00e4v\u00e4t yhdess\u00e4 niin monet eri tunteet. Istuessani tuolla sohvalla yli yhdeks\u00e4n vuotta sitten, tahdoin jo pois, mutta toisaalta my\u00f6s pelk\u00e4sin sit\u00e4 kaikkea mik\u00e4 edess\u00e4 oli. Rakastin vanhempiani, mutta kaipasin kuumeisesti heid\u00e4n luota omille poluilleni. Elin tunteiden ristitulessa, enk\u00e4 osaa kuvitellakaan millaista se on ollut vanhemmilleni. Kuinka samaan aikaan lapsen muuttoon liittyy varmasti surua ja luopumisen tuskaa, h\u00e4mmennyst\u00e4 ja yll\u00e4tyst\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 tosiaan ollaan jo siin\u00e4 pisteess\u00e4, sek\u00e4 huolta ja pelkoa, mutta my\u00f6s iloa ja ylpeytt\u00e4. Noiden kaikkien tunteiden keskell\u00e4 sitten katsoo toista ja niit\u00e4 muutoksia, jotka kohta ovat tapahtumassa.<\/p>\n
Olen valtavan iloinen tuosta keskustelusta, jonka satuin vanhempani kanssa tuolloin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n ja, jonka my\u00f6hemmin jaoin my\u00f6s toisen vanhempani kanssa. Se sis\u00e4lsi huolta, ett\u00e4 toinen tulkitsisi tarpeet, tunteet ja ajatukset v\u00e4\u00e4rin. Syv\u00e4luotaavasti luotaanty\u00f6nt\u00e4viksi ja pysyv\u00e4sti pois tahtoviksi. Samaan aikaan se kuitenkin teki asioita my\u00f6s n\u00e4kyv\u00e4ksi. Sanoitti, etteiv\u00e4t ne tarkoita sit\u00e4, vaan ovat vain kaipuuta uudenlaiseen tapaan olla vanhempi ja lapsi; yhdess\u00e4, mutta erill\u00e4\u00e4n. Se minut kai lopulta ajoikin puhumaan. Ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 nuo tunteet olivat minussa totta joka tapauksessa ja tulivat varmasti n\u00e4kyviin toiminnassani, halusinpa tai en. Niinp\u00e4 oli turvallisempaa kertoa niist\u00e4 itse kuin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 toisen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset tulkintojen varaan.<\/p>\n
Siin\u00e4 me olimme. Vanhempi ja lapsi. Minulla kaipuu p\u00e4\u00e4st\u00e4 jo l\u00e4htem\u00e4\u00e4n. H\u00e4nell\u00e4 tarve p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 minut menem\u00e4\u00e4n. Eik\u00e4 se mik\u00e4\u00e4n miss\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4rin v\u00e4hent\u00e4nyt rakkautemme m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 tai kielinyt sen puutteesta. Se oli vain polku kohti uutta.<\/p>\n
Istuin vuonna 2010 toisen lapsuudenkotini olohuoneen sohvalla ja kiemurtelin sis\u00e4isesti. Tiesin tulevani…<\/p>\n","protected":false},"author":181,"featured_media":3687916,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[1243,165,607,141,6],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/10\/sarah-brown-oa7pqzmmhua-unsplash.jpg","blog_id":115},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/10\/sarah-brown-oa7pqzmmhua-unsplash.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3581299"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/users\/181"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/comments?post=3581299"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3581299\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media\/3687916"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media?parent=3581299"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/categories?post=3581299"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/tags?post=3581299"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}