Silloin k\u00e4y helposti niin, ett\u00e4 parisuhde alkaa el\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, josta keskustelun ulkopuolelle j\u00e4\u00e4nyt osapuoli ei en\u00e4\u00e4 tunnista itse\u00e4\u00e4n eik\u00e4 parisuhdettaan.<\/p>\n<\/blockquote>\n
Tunnustan itsekin olleeni mukana kuvioissa, jossa juttu on karannut k\u00e4sist\u00e4. Joskus analyysin kohde on palauttanut keskustelun maan tasalle ihan vaan kertomalla muutamaan asiaan oman n\u00e4kemyksens\u00e4. On niin helppoa syytt\u00e4\u00e4 toista ja antaa itselleen edullinen kuva tilanteesta. Kaikkein helpointa se on silloin, kun toinen ei edes kuule sit\u00e4. Tilanne ei t\u00e4ll\u00e4 valitukselle parane, vaan pikemminkin p\u00e4invastoin. Dynamiikan muuttaminen vaatisi yhteyden l\u00f6ytymist\u00e4 ja tilan luomista. Toisen n\u00e4k\u00f6kulman kuuleminen on sen ensimm\u00e4inen askel. Sen vastaanottaminen vaatii rohkeutta, koska se horjuttaa omaa tarinaa.\u00a0<\/p>\n
Ent\u00e4s sitten, kun keskusteluyhteytt\u00e4 ei yrityksist\u00e4 huolimatta l\u00f6ydy? Tai tilanne on ajautunut umpikujaan, jossa ei tule kuulluksi ja n\u00e4hdyksi, vaan lyt\u00e4tyksi ja sivuutetuksi? Saako silloin puhua ja kenelle ja mist\u00e4 asioista? Luulen, ett\u00e4 silloin on pakko voida puhua jollekin. Muuten tilanne k\u00e4y liian raskaaksi ainakin sille osapuolelle, joka on ahdistunut ja k\u00e4rsii j\u00e4\u00e4tyneest\u00e4 tilanteesta. My\u00f6s puhumattomuus,\u00a0keskusteluyhteyden katkaiseminen tai toisen n\u00e4k\u00f6kulman sivuuttaminen\u00a0on vallank\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Joskus tosi julmaa.<\/p>\n
\nEl\u00e4v\u00e4n tulen \u00e4\u00e4rell\u00e4 kaikki n\u00e4ytti erilaiselta, kauniimmalta. Oma el\u00e4m\u00e4 tuntui hyv\u00e4lt\u00e4. Kokonaiselta.\u00a0<\/p>\n<\/blockquote>\n
Meid\u00e4n tilanteemme on eron j\u00e4lkeen sama, kuin suhteemme loppuaikoina. Eks\u00e4ni ei kertoisi juuri mit\u00e4\u00e4n, kun taas min\u00e4 kirjoitan eroblogia. Suurimmaksi osaksi aikaa tulemme hyvin toimeen. Sekin on tuttua, sill\u00e4 arki sujui meilla aina. My\u00f6nn\u00e4n auliisti, ett\u00e4 rajan vet\u00e4minen on vaikeaa ja kirjoittaessani joudun t\u00e4t\u00e4 asiaa p\u00e4hk\u00e4ilem\u00e4\u00e4n todella usein. Tokihan kirjoitukseni, puheeni ja sanani kertovat ennenkaikkea minusta, ei h\u00e4nest\u00e4. Silti\u00a0mietin, miss\u00e4 menee raja? Mist\u00e4 voin puhua ja mink\u00e4 on syyt\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4 vain meid\u00e4n v\u00e4liseksi?\u00a0<\/p>\n
![\"3ae184b2-e292-4ed7-b038-86d2d78a83ce.jpeg\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/10\/3ae184b2-e292-4ed7-b038-86d2d78a83ce.jpeg\")
<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n sytytin kynttil\u00f6it\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa uuteen kotiin. Istuskelin sohvalla, kuljeskelin ja katselin, tuijottelin tulta. Kaivoin muuttolaatikoiden pohjalta erilaisia valoja ja ripustelin niit\u00e4 pitkin asuntoa. El\u00e4v\u00e4n tulen \u00e4\u00e4rell\u00e4 kaikki n\u00e4ytti erilaiselta, kauniimmalta. Oma el\u00e4m\u00e4 tuntui hyv\u00e4lt\u00e4. Kokonaiselta. Kirjoitin t\u00e4t\u00e4 teksti\u00e4 ja mietin el\u00e4m\u00e4n haurautta. Miten helposti yhteys toiseen katkeaa. Kuinka siihen tottuu ja se j\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4lle. Ja miten vaikeaa sit\u00e4 on liian pitk\u00e4n tauon j\u00e4lkeen kuroa kiinni.\u00a0<\/p>\n
Siksi toiseen ihmiseen kannattaa vaalia yhteytt\u00e4, kun h\u00e4n on siin\u00e4 l\u00e4hell\u00e4. Joskus se vaatii aikaa ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4. Kuulostella, antaa tilaa, mutta my\u00f6s l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sanoja ja avata sisimp\u00e4ns\u00e4. Harjoitella kohtaamista, jota voi paeta sek\u00e4 puheeseen ett\u00e4 hiljaisuuteen. Pit\u00e4\u00e4 suhde el\u00e4v\u00e4n\u00e4. Ehk\u00e4 se ei tauon j\u00e4lkeen vaatisi aluksi\u00a0kuin pys\u00e4htymist\u00e4 ja katsomista? Kanavan avaamista toiselle. L\u00e4sn\u00e4oloa ensin itselle ja sitten toiselle.\u00a0\u00a0 \u00a0<\/p>\n
Toivovaisin terkuin, Annele<\/h3>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Nuorena kuulin ohjeen, jossa neuvottiin varomaan kertomasta parisuhteen asioista liian monelle ulkopuoliselle.…<\/p>\n","protected":false},"author":170,"featured_media":3687698,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[1171,15,386,5,108],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/10\/9bfe9ef5-9b27-4b26-8ff0-f9fe0447985a.jpeg","blog_id":115},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/10\/9bfe9ef5-9b27-4b26-8ff0-f9fe0447985a.jpeg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3574481"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/users\/170"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/comments?post=3574481"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3574481\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media\/3687698"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media?parent=3574481"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/categories?post=3574481"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/tags?post=3574481"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
![\"9bfe9ef5-9b27-4b26-8ff0-f9fe0447985a.jpeg\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/10\/9bfe9ef5-9b27-4b26-8ff0-f9fe0447985a.jpeg\")
<\/p>\n