![\"c6bc5a97-40e6-4c42-847d-57d4a603f732.jpeg\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/07\/c6bc5a97-40e6-4c42-847d-57d4a603f732.jpeg\")
<\/p>\n<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n on kenties\u00a0kes\u00e4n l\u00e4mpimin ja kaunein p\u00e4iv\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4n he tulevat, t\u00e4n\u00e4\u00e4n h\u00e4nkin j\u00e4\u00e4 t\u00e4nne. Koko p\u00e4iv\u00e4ksi, illaksi ja y\u00f6ksi. Huomista ei ole. T\u00e4n\u00e4\u00e4n ei ole eroa, vaan yhdess\u00e4oloa. T\u00e4n\u00e4\u00e4n ei ole riitaa ja railoa, vaan tyynt\u00e4 ja aurinkoista. Taivaalla ei ole pilvenhattaraa. T\u00e4n\u00e4\u00e4n h\u00e4n on olemassa. Vaikka emme tied\u00e4 miten olisimme yhdess\u00e4, niin nyt me vain olemme.\u00a0Nousen aamulla aikaisin hakemaan mansikoita. Haluan tarjota heille tuoreita mansikoita. Niit\u00e4 makeimpia, sadon viimeisi\u00e4.<\/p>\n
Kun h\u00e4n tulee, syttyy nuotioon tuli ja saunan piipusta nousee savua. H\u00e4n tarkistaa kaivon ja polttopuut, putsaa saunan viem\u00e4rin. Naapuritkin sen huomaavat, ett\u00e4 is\u00e4nt\u00e4 on saapunut m\u00f6kille. Min\u00e4 rentoudun. Jos jotain sattuu, h\u00e4n on t\u00e4\u00e4ll\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4n en ole yksin. Laitan Kuningasidean soimaan<\/a> ja hyr\u00e4ilen mukana uudestaan ja uudestaan:<\/p>\n “Oots\u00e4 olemassa en\u00e4\u00e4, sano jotain et m\u00e4 her\u00e4\u00e4n.\u00a0En n\u00e4\u00e4 sua aamulla en\u00e4\u00e4, oots\u00e4 olemassa, oots\u00e4 olemassa.”<\/p><\/blockquote>\n T\u00e4m\u00e4n on ment\u00e4v\u00e4 hyvin. Varon menem\u00e4st\u00e4 liian l\u00e4helle, puhumasta liikaa. Ettei t\u00e4m\u00e4n l\u00e4mpim\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n lumous s\u00e4rkyisi, ettei h\u00e4n katoa, puhkea kuin saippuakupla. Sill\u00e4 h\u00e4nen pihassaan ei kasva vaahteroita, suuria v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 puita, jotka ulottavat lonkeronsa pitk\u00e4lle ja kasvavat mihin sattuu. H\u00e4nen pihassaan kasvaa suoria ja kapeita m\u00e4ntyj\u00e4, selkeit\u00e4 puita, jotka eiv\u00e4t vie liikaa tilaa. H\u00e4nkin varoo minua. Kun korotan lapsille \u00e4\u00e4nt\u00e4 ker\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4neist\u00e4 roskista, ne h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t pian.<\/p>\n Koko p\u00e4iv\u00e4n me uimme, saunomme ja grillaamme. Ajamme veneell\u00e4 pienen j\u00e4rven ymp\u00e4ri niinkuin aina ennen. Kaiken j\u00e4lkeen olemme t\u00e4ss\u00e4 samassa veneess\u00e4, auringon paisteessa. K\u00e4\u00e4nn\u00e4n kasvoni\u00a0l\u00e4mp\u00f6\u00f6n ja painan t\u00e4m\u00e4n hetken syd\u00e4meen. T\u00e4m\u00e4n l\u00e4mpim\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n haluan muistaa. Lasten ilon. H\u00e4nen kauniit silm\u00e4t, vaikka niiden katse ei ulotu en\u00e4\u00e4 minuun.<\/p>\n Keskell\u00e4 j\u00e4rve\u00e4 lapset hypp\u00e4\u00e4v\u00e4t juuri sopivan l\u00e4mp\u00f6iseen veteen, uudestaan ja uudestaan. Mekin hypp\u00e4\u00e4mme lasten per\u00e4ss\u00e4 veteen. Heitt\u00e4ydymme uuteen. H\u00e4nkin hypp\u00e4\u00e4. Kerrankin on tarpeeksi l\u00e4mmin. L\u00e4mp\u00f6\u00e4 h\u00e4n on aina tarvinnut. Ty\u00f6nn\u00e4n pois ajatukset siit\u00e4, miksi minun l\u00e4mp\u00f6ni ei riitt\u00e4nyt. Haluan\u00a0olla\u00a0t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4, en menness\u00e4 tai tulevassa. Nauramme\u00a0\u00e4\u00e4neen. Lasten ilo tarttuu.\u00a0T\u00e4n\u00e4\u00e4n heid\u00e4n maailmansa on koossa ja syd\u00e4n yhten\u00e4 kappaleena. T\u00e4n\u00e4\u00e4n olemme molemmat t\u00e4ss\u00e4, ihan l\u00e4hell\u00e4. Ja me pystymme t\u00e4h\u00e4n. Min\u00e4 pystyn t\u00e4h\u00e4n. Kanavoin tunteeni musiikkiin<\/a>, etten\u00a0itkisi koko p\u00e4iv\u00e4\u00e4.<\/p>\n “Nyt ja t\u00e4ss\u00e4 niin kovin kovin pieness\u00e4 hetkess\u00e4 on koko maailma ja ikuisuus. Jos yhden toiveen viel\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4 vois, seis maailma, seis seis maailma.”<\/p><\/blockquote>\n Ilta on l\u00e4mmin ja\u00a0niin kaunis. Valoa pitk\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n ker\u00e4nneet lamput syttyv\u00e4t pimenev\u00e4ss\u00e4 illassa yksi toisensa j\u00e4lkeen ja kertovat kes\u00e4n olevan pian ohi. Lasten nukahdettua istumme viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n nuotion l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4. H\u00e4n huolehtii tulesta niinkuin aina.\u00a0Nuotio loimuaa ja\u00a0j\u00e4rvi on tyyni. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 on totta. Sain t\u00e4m\u00e4n t\u00e4ydellisen kauniin p\u00e4iv\u00e4n perheeni kanssa. T\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, iltaa ja y\u00f6t\u00e4 ei mik\u00e4\u00e4n\u00a0voi en\u00e4\u00e4 ottaa minulta pois. Sill\u00e4 aamu sarastaa jo.<\/p>\n Aamulla tuulee. S\u00e4\u00e4 muuttuu, kylmenee. Vain hetken oli veden pinta tyyni. Niin nopeasti kuluu\u00a0kes\u00e4n l\u00e4mpimin p\u00e4iv\u00e4. Tuuli on viel\u00e4 l\u00e4mmin ja puhaltaa kohti uutta, pakottaa liikkeelle. Se on niin kova, ett\u00e4 aalloista kertyy vaahtokasoja rantaan. Lasten kysyess\u00e4 mist\u00e4 vaahto syntyy, vastaan: – Tuulesta, tuuli synnytt\u00e4\u00e4 vaahdon.<\/p>\n “Vaikka kuinka koetin n\u00e4hd\u00e4 ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 paremmin. Ehk\u00e4 sittenkin ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, vois olla helpommin.”<\/p><\/blockquote>\n![\"75e1814a-ad4a-4e56-8e64-5090e5cb65de.jpeg\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/07\/75e1814a-ad4a-4e56-8e64-5090e5cb65de.jpeg\")
\u00a0Kuva: Annele Rantavuori<\/p>\n![\"3f4db02d-65a1-4805-b1cb-fe3f3d802b97.jpeg\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/07\/3f4db02d-65a1-4805-b1cb-fe3f3d802b97.jpeg\")
\u00a0Kuva: Annele Rantavuori<\/p>\n