![\"sydankivi.jpg\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/07\/sydankivi.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Kun olet rakastunut, tied\u00e4t sen. Kaikki tiet\u00e4v\u00e4t. Mutta mist\u00e4 tied\u00e4mme, mist\u00e4 toisillemme puhumme, kun kerromme rakkaudesta?<\/p>\n
Kun mustarastas soittaa huiluaan, kuulemmeko me saman musiikin?<\/p>\n
On kes\u00e4, monilla loma, on h\u00f6llenneet vaatteet ja lavatanssit iltasella, tai rantatie tai kaupan kassajono, auringon sipaisema otsa ja kimmellyst\u00e4 silmiss\u00e4, radiokanavat t\u00e4ynn\u00e4 lauluja, joissa rakkaus on p\u00e4\u00e4teema tai sit\u00e4 ainakin sivutaan. Kaiken sen keskell\u00e4 omassa itsess\u00e4 jokin kipin\u00e4 johonkin suuntaan.<\/p>\n
Min\u00e4 uskoisin, ett\u00e4 se, miten meiss\u00e4 v\u00e4r\u00e4ht\u00e4\u00e4 ja se, miten meiss\u00e4 palaa, tuntuu ihmisest\u00e4 ihmiseen sin\u00e4ns\u00e4 samanlaisena. Ainakin useimmissa meiss\u00e4 on kehollinen ja aistimellinen valmius tuntea perustavia asioita.<\/p>\n
Meill\u00e4 on rakkaudesta sis\u00e4inen peruskokemus. Mit\u00e4 <\/em>se on, sen me jotenkin itsess\u00e4mme tunnistamme.<\/p>\n Se, millaista <\/em>rakkaus sitten on, se on monen monien miljardien kuvausten kutoma kuvaus. Monien miljardien kirjaimellisesti, koska ihmisi\u00e4 on ollut ja on miljardeja, ja jokainen aikuisik\u00e4\u00e4n saakka ehtinyt on kuvannut rakkauden omilla sanoillaan lukuisia kertoja ja kuunnellut yst\u00e4viens\u00e4 kertovan rakkaudesta ujosti ja julkeasti, ja viel\u00e4 moninkertaisesti useammin omassa mieless\u00e4\u00e4n kiinnittynyt kulttuurisiin kuvauksiin rakkaudesta: lauluihin, elokuviin, kuviin, kirjoihin, painokuviin, somemeemeihin, kaikkeen.<\/p>\n Rakkaus mit\u00e4 erikoisimmin tapahtuu sek\u00e4 vain ja ainoastaan juuri minussa, ja samalla yhteisist\u00e4 yhteisimmiss\u00e4 kuvailuissa. Asioita tapahtuu minun kehoni sis\u00e4ll\u00e4 ja pinnoilla, ja saa selityksen ja kuvauksen yhteisess\u00e4 kulttuurisessa kuvailussa.<\/p>\n<\/blockquote>\n Olen sitoutunut ajattelemaan, ett\u00e4 rakkaus on vapaa. Sen ilmenemismuodot ovat yht\u00e4 monenlaiset kuin ihmisten sis\u00e4iset kokemukset omasta itsest\u00e4\u00e4n. Rakkaudelle ei ole yht\u00e4 normatiivista kuvausta, se ei yhdenlainen vaan monenlainen. T\u00e4t\u00e4 Pride-tapahtumat muun muassa laajemmassa mieless\u00e4 minusta juhlistavat: rakkauden syk\u00e4ys meid\u00e4n kehoissamme on yksi ja sama, mutta se saa hyvin monenlaisia, yhdenvertaisia muotoja, kun monenlaiset ihmiset el\u00e4v\u00e4t sen todeksi ja kertovat rakkaudestaan.<\/p>\n Se, millainen maailma on, muodostuu pitk\u00e4lti niist\u00e4 kaikista sanoista, joilla me kaikki sit\u00e4 kuvaamme. Maailma my\u00f6s v\u00e4hitellen liikkuu siihen suuntaan, mihin sit\u00e4 puhutaan.<\/p>\n Kaikenlainen vihapuhe tuhoaa maailmaa, se tunnistetaan. Tunnistettaisiinpa sekin, ett\u00e4 jos ihmiset k\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t enemm\u00e4n aikaa mustarastaan laulun itsess\u00e4\u00e4n her\u00e4tt\u00e4mien kokemusten kuvaamiseen, se vastaavasti olisi maailmaa luovaa ja el\u00e4v\u00f6itt\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n Uskon, ett\u00e4 sama on rakkauden kanssa. Mit\u00e4 enemm\u00e4n uskaltaa kuvata toisille ihmisille, l\u00e4heisemmille ja et\u00e4isemmillekin kokemustaan rakkaudesta, sit\u00e4 parempi maailmalle.<\/p>\n Sit\u00e4 parempi ihmiselle itselleen. Koska silloin saa olla se ihminen, joka katsoo jalkoihinsa ja n\u00e4kee siin\u00e4 kiven sijasta syd\u00e4men. Ja sen voi poimia ja laittaa taskuun, ja antaa sille, kenen k\u00e4mmenelle syd\u00e4menmuotoisen kiven haluaa painaa.<\/p>\n Millaista se on? Se on sellaista, milt\u00e4 toisen k\u00e4den iho tuntuu sormenp\u00e4iss\u00e4 ja millainen toisen silmien tummuus niihin siin\u00e4 katsoessa, ja miten hengitys saa h\u00e4nen hartiansa hiukan kohoamaan.<\/p>\n Rakkaus on kuin mustarastaiden laulu. Se kuuluu polveilevassa kauneudessaan, koska rinnassa liikkuu, ja laulut lauletaan ilmoille.<\/p>\n \u00a0<\/p>\n Kun olet rakastunut, tied\u00e4t sen. Kaikki tiet\u00e4v\u00e4t. Mutta mist\u00e4 tied\u00e4mme, mist\u00e4 toisillemme…<\/p>\n","protected":false},"author":180,"featured_media":3619662,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[13,622,317,301],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/07\/sydankivi.jpg","blog_id":115},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/115\/2019\/07\/sydankivi.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3500818"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/users\/180"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/comments?post=3500818"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/posts\/3500818\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media\/3619662"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/media?parent=3500818"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/categories?post=3500818"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/rakkauden-roihu\/api\/wp\/v2\/tags?post=3500818"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}\n
Terveisin, J<\/h3>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"